Mies kohtelee toistuvasti välinpitämättömästi.
Mies kohtelee toistuvasti välinpitämättömästi, ei huomio, on aina kiireinen eikä tunnu haluavan antaa minulle itsestään yhtään mitään. Olen puhunut asiasta, ja aina siitä tulee vain riita. Riidan jälkeem usein minua sitten syytetään. Sen jälkeen sama meno jatkuu. Sama huomioimattomuus ja noin kerran pari viikossa näkeminen. Harkitsen vakavasti että istun alas seuraavan kerran miehen kanssa, ja kasvotusten jätän hänet. Olenko liian äkkipikainen? Ylireagoinko? Tätä samaa jatkunut pari vuotta. Yhdessä oltu n. 3.
Kommentit (5)
Jos toinen ei suostu puhumaan edes kun pyydät istumaan alas niin pelkäänpä etteivät asiat siitä muutu. Itse samassa tilanteessa olleena voin vain sanoa että kannattaa muistaa että toista on vaikea muuttaa, varsinkin jos toinen ei ongelmaa näe. Mieti sen sijaan, oletko itse onnellinen noin? Jaksatko loppuelämäsi, joita meillä on vain yksi, olla tyytymätön ja onneton?
Koittaisin itse vielä kerran rakentavasti, syyttelemättä ilmaista tunteeni ja jos se ei tuottaisi tulosta, siirtyisin pohtimaan yllä mainittuja kysymyksiä.
Kaikkea hyvää sinulle.
Juu. Kyseessä on vielä eronnut mies, joten alusta saakka on tuntunut ettei hän ole valmis mihinkään oikeaan parisuhteeseen ja meidän suhteemme on aina vanhan varjossa. Minä ymmärrän kyllä sen ja se on ihan ok ja näin mutta mies ei sitä myönnä mutta sanoo sitten kuitenkin ettei ole valmis mihinkään ym. Tuommoinen jatkuva ignoraaminen, vähättely ja "kiireisen" leikkiminen on vaan vähän liikaa minulle. Ei tämmöisestä suhteesta mitään saa irti. Kyllä jos parisuhteeseen ryhtyy, mielestäni täytyy olla sille valmis antamaan kaikkensa? Muutenhan suhde on = ei tärkeä =merkityksetön = aivan sama lopettaa. Etenkin kun mikään ei muutu. Olen jopa miettinyt, haluaako hän tahallaan aiheuttaa minulle mielipahaa.
Ihan oikeassa olet tuossa. Ja mielestäni jos joutuu miettimään asioita kuten satuttaako toinen tahallaan, on jotain kyllä pielessä!
Minusta jos kolmen vuoden jälkeen nähdään toisen aloitteesta "välillä" (ellei syynä vaikka reissutyö, lapset asuu hänellä tmv) eikä toinen ole valmis sitoutumaan niin tuo on enemmänkin toisen löysässä hirressä pitämistä ja toisen tunteilla leikkimistä. Tietty eri asia jos toinen on erakkoluonne ja avoimesti ja reilusri kertoo mitä etsii, mihin "pystyy" ymv olisi asia eri. Mutta kyllä silloinkin minusta 3 v (ja suhteessa missä kohden vain) jälkeen kuuluu olla sitoutunut, nähtiin sitten kuinka vähän hyvänsä.
Löysin itse uuden miehen eron ja pitkän surun jälkeen, mutta kaikki se surukin oli kai tarpeen. Nykyinen mies kohtelee hyvin ja sitä osaa arvostaa :)
Ei sellaisessa suhteessa ole järkeä, jossa ei ole toiselle oikeasti tärkeä tai vaivannäön arvoinen. Jos jää jatkuvasti yksin eikä saa suhteelta mitään, ei sitä kannata jatkaa ellei sitten itsekään halua että siitä tulee mitään sen kummempaa.
No jos susta tuntuu tolta ja olet onneton, niin tee niinkuin haluat. Varsinkin jos ei oo yhteisiä lapsia tm. isoja sitoumuksia, niin sun ei tarvi edes miettiä kuin omaa hyvinvointiasi. Ja millä tavalla "liian äkkipikainen", jos tuota on jatkunut kaksi vuotta ja nyt palaa pinna? :D Kasvotusten kun jätät, niin ihan asiallisesti on hoidettu.