Pärjäänkö jos erotaan?

Pärjäät, koska sinulla ei ole muuta vaihtoehtoa.

Up

Vierailija kirjoitti:

Up

Mitä haluat tähän sanottavan? Että  yhteiskunta auttaa ja tukee sekä taloudellisesti ja kaikilla muilla keinoin järjestämällä lastenhoito apua, jne.

Voin luvata sinulle, että mitään apua et tule saamaan vaan olet omillasi ihan kaikin tavoin. Jos vielä mieskin kääntää teille selkänsä sinulla ei ole mitään!

Vierailija kirjoitti:

Pärjäät, koska sinulla ei ole muuta vaihtoehtoa.

Mietin toiminto lapsia kohtaan väärin jos eroan? Jos joudutaan liian tiukille, jos kärsivät liikaa..jos rahkeet riittävät mulla riitäkään kuten nyt? Kun lapset sairastaa, miten yksin selviää. Mies on lapsille ok kun arki rullaa normaalisti, just sairastelut hänen heikkouden tuo näkyviin. Minua kohtaan herkästi tyly ja käyttää törkeää kieltä. Asiallinen kun arki normaalisti.

Näitä pohdin.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Up

Mitä haluat tähän sanottavan? Että  yhteiskunta auttaa ja tukee sekä taloudellisesti ja kaikilla muilla keinoin järjestämällä lastenhoito apua, jne.

Voin luvata sinulle, että mitään apua et tule saamaan vaan olet omillasi ihan kaikin tavoin. Jos vielä mieskin kääntää teille selkänsä sinulla ei ole mitään!

Realismi on negatiivuutta puhtaimillaan. 

Teidän mielipiteitä olisiko kannattavin toistaiseksi sinnitellä tässä, koittaa kestää miehen käytös ja odottaa että lapset kasvaa hieman ja saan töitä. Vai erota tässä tilanteessa.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pärjäät, koska sinulla ei ole muuta vaihtoehtoa.

Mietin toiminto lapsia kohtaan väärin jos eroan? Jos joudutaan liian tiukille, jos kärsivät liikaa..jos rahkeet riittävät mulla riitäkään kuten nyt? Kun lapset sairastaa, miten yksin selviää. Mies on lapsille ok kun arki rullaa normaalisti, just sairastelut hänen heikkouden tuo näkyviin. Minua kohtaan herkästi tyly ja käyttää törkeää kieltä. Asiallinen kun arki normaalisti.

Näitä pohdin.

Ap

Apua saat kun haet sitä. Sinun kannattaisi hakeutua keskustelemaan asiasta vaikka yksin jos se mörökölli ei mukaasi lähde. Ammattilaiset osaavat neuvoa ja saat apua heiltä tilanteeseesi. Haet apua monesta eripaikasta niin jo alkaa asiat selkiytymään. Kukaan ei pakota jäämään tuollaisen ihmisen kanssa saman katon alle.

Uputihuputikop

Up

Hei! Varmasti pärjäät koska olet itse peruspositiivinen ja haet asioista hyvät puolet. Aluksi se ei ole helppoa mutta jossain vaiheessa helpottaa ja huomaat että paistaa se aurinko risukasaankin 😊. Itsessäsi huomaat kasvua ja vahvuutta. Valitettavasti et pysty miestä muuttamaan mutta pystyt kuitenkin tekemään olosuhteet turvallisiksi sinulle että lapsille. Niin ja on muuten joissakin kaupungeissa eroryhmiä lapsille joissa käsitellään lapsen kanssa ero asioita. Kaikki lapset kun eivät välttämättä vanhemmille avaudu tai halua puhua.

Miehen kielenkäyttö on kiroilua ja minulle "s..tan ämmä, inise siinä mulle yhtään" ym. Kun suuttuu jostain. Ja se jostain on sitä kun sanon lastenhoidon laiminlyönnistä. Muihin hänen tekemisiinsä en puutu. Ap

Mitä tilanteessa kun kroonisesti sairas lapsi on osastohoidossa (aina vanhempi mukana) tai sitten tulee äkillisiä päivystykseen lähtöjä yöllä (toiset lapset nukkumassa), miten yksin selviydyin? Ja kyllä, kaikki asiat aina jotenkin hoituu ja selviäm sitkeydellä, mutta mietin kuitenkin käytännöllisesti nyt kun pohdin miten toimia. Mietin tuleeko erotessa noissa tilanteissa lisätraumoja lapsille sitten..

Ap

Jos nyt miettisit, miten tilanne jatkuu miehen kanssa ja puhuisit erosta hänen kanssaan. Jos yhteishuoltajuus, niin sitten miehesikin on velvollinen osallistumaan sairaalajaksoihin ja muuhun. Yleensäkin sitä pärjäämistä on toisen huono arvioida, kun ei me tiedetä, mihin etuisuuksiin ja tukiin olet oikeutettu. Tuleeko perhetyöntekijä auttamaan muiden lasten hoidossa yhden ollessa sairaalassa ja muuta tällaista. Sinun tulee ottaa asioista selvää sosiaalitoimistosta ensin ja sitten suunnitella ero, muutot ja lasten hoito.

Herää kyllä kysymys, että miksi hankkia lapsia jos heidän hoitonsa on noin vaikeaa ja siihen on apua huudettava joka suunnasta. Myykää asunto pois ja hankkikaa omat kämpät, sitten hoitojutut kuntoon ja niitä töitä.

Jos elämä on liian tiukilla niin sitten mietittävä tilanne todellakin uudestaan..

Kannatti 3 muksuu hankkii miehen kanssa. Miks nykypäivänä naiset ei mieti yhtään kenen kanssa niitä lapsia hankkii...

Allekirjoita kyllä minun kritisoimisen myös. En ole toiminut fiksusti. Kannan vastuuta mahdollisimman hyvin nyt. Ap

Lapset näkevät, kuulevat, vaistoavat kodin ilmapiirin ja oppivat isän mallista kohtelemaan sinuakin halveksuen, siksi miehesi on opittava asiallinen puhetapa tai olla edes hiljaa. Ellei käytös kokonaan muutu, voi erilleen muuttaminen olla edessä.

Pystytkö äänittämään miehen halveksuvaa puhetta ja itsekästä käytöstä ja kun on rauhallisempi, soittamaan sen hänelle (vai onko sellaista seesteistä hetkeä koskaan)? Joidenkin päihtyneinä v*levien silmät on avannut oman törkeän puheen kuuleminen jälkeenpäin.

joku joka nähny tätä tarpeeks kirjoitti:

Kannatti 3 muksuu hankkii miehen kanssa. Miks nykypäivänä naiset ei mieti yhtään kenen kanssa niitä lapsia hankkii...

Ei puolisoehdokasta voi täysin tuntea, ei voi ehdottoman varmasti tietää kuinka tämä tulee reagoimaan pitkäaikaisessa stressissä tai sairastuessaan, eihän noin nuori ihminen tunne itseäänkään, eikä voi tietää omaakaan suhtautumistaan tositilanteessa, joten vähän armoa ketjun aloittajalle!

Sama koskee lasten hankintaa: sairastamisia ei voi ennakoida, eikä lapset ole muutenkaan mitään tavaroita, jotka voisi "palauttaa".

Tässä mies pitää saada ymmärtämään, ettei epäreilu kiukuttelu, puolison syyttäminen ja eteenkään solvaava puhe voi jatkua. Hyvä tietenkin, että aloittaja on ottanut vastuuta omasta käyttäytymisestään.

Eihän ero ole koskaan taloudellisesti järkevä ratkaisu. Mutta jos kunnioitusta ei ole, mikä muukaan auttaa?

Ikävä juttu, että lapsia on noin monta :-( Mutta minkäs sille enää mahtaa.

Pärjäät kyllä! Minulla oli sama tilanne ja nyt 4-vuoden päästä voin sanoa, että kannatti, vaikka raskasta onkin. Olin itse myös korkeakoulutettuna ja määräaikaisia tehneenä ollut pitkään kotona kolmen lapsen kanssa joista yhdellä on kolme pitkäaikaissairautta. Sain kuin sainkin töitä muutama kuukausi eron jälkeen ja pari kuukautta töissä oltuani minut vakinaistettiin. Päivät ovat raskaita, mutta elämämme on kuitenkin tasaisempaa ja rauhallisempaa, kun ei ole haukkuvaa miestä. Ja kaikesta olen selvinnyt, kun on ollut pakko. Vaikka missä on minullakin ollut kolmen lapsen kopla mukana. Välillä on huomautettu, että etkö voinut jättää lapsia mihinkään, mutta annettu sitten olla, kun olen todennut, että olen yksin heidän kanssaan ja en todellakaan voinut tulla vain yhden kanssa. Tsemppiä!