Lue keskustelun säännöt.
Pakko avautua johonkin. Ahdistus :(
07.03.2017 |
Olen 29v äiti, lapset 3v5kk ja vauva 7kk. Mies kaksi viikkoa kuukaudesta kotona ja puolet töissä. Olen ollut jo pidemmän aikaan jotenkin ahdistunut ja ajottain masentunut. Ahdistus on kuitenkin päivisin ihan hirveää. Olen levoton, ikään kun kohta tapahtuisi jotain pahaa tai joku tulee meidän ovelle. Siis en pelkää murtovarkaita (enää, nuorempana kyllä), vaan esim. Että joku tulee huonojen uutisten kanssa, esim poliisi. :/ Kuulostaa todella pimeältä, tiedän, mutta en voi asialle mitään. Eikä sellaisesta ole kokemusta edes, joten en tiedä mistä tämä kumpuaa. Asumme syrjäisellä omakotialueella, missä ei juuri koskaan näy poliiseja, mutta kuitenkin taloja tosi paljon vierekkäin. Kerran sitten kotitaloni ohi ajoi poliisit, ei tullut meille, mutta sillä hetkellä olin täysin VARMA että joku läheiseni on nyt kuollut tai jotain kamalaa tapahtunut. Kädet tikkuili, vatsa meni sekaisin, silmissä sumeni, hengitys tiivistyi. Auto ajoi kuitenkin ohi.
Hankala olla jotenkin paikoillaan, varsinkin päivällä, vaan pakko tehdä koko ajan jotain sisällä ollessa. Ulkoillessa ahdistus helpottaa.
Esikoinen käy päiväkodissa 20h/vk. Kuvittelin, että tekisi hyvää kun hän on päiväkodissa, kun saa vähän enemmän levätä. Kuitenkin asia on täysin päinvastoin, ahdistaa miten päiväkodissa on mennyt, onko jotain huonoa sanottavaa hoitajilla, onko lapsi sanonut jotain tyhmää, tai nouseeko hoitajille muu huoli. :/ Aina on tullut lapsesta pelkkiä kehuja, ja että viihtyy hyvin päiväkodissa. Tämäkin kuulostaa tosi kummalliselle näin kirjotettuna.
Jos on ystäviä tai perhettä kylässä, ahdistus lievittyy paljon. Tai jos tosiaan olemme jonkun luona kylässä tai ulkona, mutta koko ajan ei voi kyläillä ja olla ulkona. Haluaisin voida hyvin omassa kodissani, tämä on hirveää.
Muuten meillä on asiat aina ollut muuten hyvin, ja meidän perheessä on rutiinit ruokailujen ja nukkumisten suhteen. Niin, ja ahdistusta ei ole kun mies on kotona. Vain jos olen yksin lasten kanssa.
Onko kokemuksia kenelläkään tai neuvoja? En kaipaisi mitään kuittailuja tästä asiasta, asia on muutenkin tosi herkkä itselleni. :(
Kommentit (20)
Stressaatko yleensäkkin asioista paljon? Kuulostat sellaiselta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo. Kyllä stressaan tulevaisuudesta, ihan kaikesta mahdollisesta melkein.
Ap
Sulla on selvästi yleinen ahdistuneisuushäiriö.
Menisin juttelemaan ammatti-ihmisen kanssa. En välttämättä neuvolaan, koska siellä voi olla sattumanvaraista, millainen ihminen sattuu ottamaan vastaan. Jos teillä hyvä terveydenhoitaja, johon luotat, niin sitten asia etenee parhatein neuvolan kautta. Muuten Mielenterveystoimisto voisi olla oikea osoite.
Kaikki ei ole kunnossa, mutta apua on saatavilla. Hae sitä.
Mitä miehesi on mieltä asiasta vai oletko jutellut hänen kanssa ollenkaan? Toivottavasti sinulla on joku luotettava ihminen, kenen kanssa voit puida asiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Komppaan ylempää. Hae apua itsellesi oikeasti niin olosi helpottuu.
Vierailija kirjoitti:
Menisin juttelemaan ammatti-ihmisen kanssa. En välttämättä neuvolaan, koska siellä voi olla sattumanvaraista, millainen ihminen sattuu ottamaan vastaan. Jos teillä hyvä terveydenhoitaja, johon luotat, niin sitten asia etenee parhatein neuvolan kautta. Muuten Mielenterveystoimisto voisi olla oikea osoite.
Kaikki ei ole kunnossa, mutta apua on saatavilla. Hae sitä.
Mitä miehesi on mieltä asiasta vai oletko jutellut hänen kanssa ollenkaan? Toivottavasti sinulla on joku luotettava ihminen, kenen kanssa voit puida asiaa.
Tarkoitatko että th tekisi ilmoituksen lastensuojeluun?
Ei ap, mutta samassa tilanteessa oleva.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on myös ollut "selittämätöntä" ahdistusta, ei tosin samoista asioista kuin sinulla. Minulla ahdistus on liittynyt esimerkiksi liialliseen virheiden tekemisen pelkoon ja pelkoon virheiden "pahoista seurauksista". Vaikka tiedostankin, että nämä pelot ovat olleet vain mieleni tuotetta, on niitä ollut vaikea hallita. Nykyään asiat ovat kuitenkin jo vähän paremmin, kun tiedostan ahdistukseni alkulähteen (ainakin osittain).
Minulla meni aikaa havaita mistä ihmeestä kaikki ahdistus on peräisin, koska ahdistus ei ollut ollut läsnä läheskään koko elämäni ajan, se vain puhkesi uudessa elämäntilanteessa (valmistuminen ja uusi työ). Itse olen analysoinut, että jonkinlainen lähtökohta tällä ahdistuksella on jo lapsuudessa, koska muistan jostain syystä todella hyvin lapsuudestani juuri tekemäni virheet ja saamani moitteet: nämä muistot herättävät minussa samanlaista tunnetta kuin ahdistukseni. Huomaan, että haluan työntää nuo muistot syrjään, vaikka oikeastaan siellä varmaan on juuri ahdistuksesta eroon pääsemisen avaimet.
Omaa ahdistustani "tutkineena", haluaisin sanoa, että kaikelle käytökselle löytyy jokin syy. Jokin puolustusmekanismi sinussa aktivoituu, joka saa sinulle suojattomuuden tunteen. Pohdi, oletko koskaan aikaisemmin kokenut samaa tunnetta? Muistatko sellaista esimerkiksi lapsuudesta tai nuoruudestasi?Kaikki ei välttämättä liity juuri lapsuuteen, mutta veikkaisin, että yllättävän moni ahdistusoire voi saada sieltä alkunsa. Mielestäni ahdistuksen syyn tiedostaminen on ensimmäinen askel kohti parempaa arkea. Syy ei välttämättä löydy yksin pohtimalla, vaan ehkä kenties vasta terapeutin tai muun ammattiavun kanssa. Itselläni ensisysäyksen mieleni tutkimiseen antoi Tunnelukkotesti (löytyy googlettamalla). Sen avulla havaitsin tietyt haitalliset ajatusmallini. Ei se toki ole vielä parantumista tuonut, mutta ymmärrän omaa käyttäytymistäni jo hiukan paremmin ja uskon, että sitä myötä myös ahdistusta pystyy paremmin hallitsemaan. Varmaan "oikean" pysyvän avun saisi vasta psykoterapiasta, mutta tässä vielä sinnitellään ilman. :)
En osaa sanoa mitään konkreettista asian parantamiseksi, mutta minulla myös ahdistus on helpottanut, kun on ollut ihmisiä ympärillä. Ja samaten asiasta puhuminen auttaa. Eli sanoisin, että puhu puhu puhu asiasta läheisillesi, se auttaa jo jonkin verran. Tietysti he eivät voi toimia jatkuvasti terapeuttina, mutta varmasti haluavat tukea sinua. :) Suosittelisin kuitenkin myös jonkinlaista ammattiapua, jos tuntuu että arki on sinnittelyä. Nykyään ollaan jo aika ymmärtäväisiä ja tietoisia erilaisista ahdistushäiriöistä. Itse päädyin lääkäriin, kun ahdistus vei minulta yöunet pariksi viikoksi ja sain lopulta mielialalääkkeet. Söin lääkkeitä hetken aikaa ja ne auttoivatkin pahan aikajakson yli, mutta en kuitenkaan halua lääkitä vain oireita ja siksi haluaisin päästä ahdistuksesta irti omia ajatusmallejani muuttamalla. Suurimman avun ahdistukseen on tuonut lopulta maiseman vaihto, mutta tiedän, että oikea tapa päästä ahdistuksesta ei ole pakeneminen, vaan ahdistuksen kohtaaminen: se todellinen pohdinta, että mitä minä oikeasti pelkään ja miksi?
Tsemppiä! Kyllä tämä "tauti" on jollain tasolla nujerrettavissa, vaikkei helpoimmasta päästä ole. :)
Mä olen koko elämäni vaan stressannut ja pelännyt monia asioita. Yhdessä vaiheessa olin ihan varma, että olen vakavasti sairas ja googlettelin sekä tulkitsin oireita aina vaan.
Se on nyt helpottanut. Ja aina ei tää ahdistus ole ollut näin kovaa vaan enemmänkin jaksottaista.
Eikä mua nyt ihan joka päivä ahdista. Mutta se korostuu ennen menkkoja ja niistä ekat päivät, pms oireet on ihan kamalat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mietityttää tonne yhteydenotto. Mä en halua, että mun äitiys vahingossakaan kyseenalaistetaan tai vedetä muita tahoja mukaan. sekin stressaa tosi paljon :/
Ap
Ja ylempi siis ap myös.
Ahdistus voi kertoa myös että elämäntilanne on nyt tarpeeksi turvallinen joidenkin asioiden läpi käymiseen. Psyykkeesi yrittää nostaa sinulle tietoisuuteen asioita joita et kenties aiemmin ole saanut käsiteltyä. Olisi hyvä jos hakisit keskusteluapua ja toki voit aloittaa jo itseksesi lukemalla jotain kirjallisuutta, esimerkiksi Tommy Helsstenin elämäntaidon kirja Saat sen mistä luovut. Et ole tulemassa hulluksi, vaan jos annat prosessille mahdollisuuden tulet vain terveemmäksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla oli samantyylistä silloin kun mieheni oli armeijassa ja odotin ensimmäistä lasta. Jälkeenpäin ajateltuna olen laittanut ahdistuksen raskauden piikkiin, olin siis todella paljon yksin ja miehellä oli sellainen vuoden pesti että oli tosi paljon viikonloppuja kiinni. Minulla oli myös tuo pelko että jotain vakavaa tapahtuu. Töissä ollessa ahdistusta ei ollut, eikä muutenkaan silloin kun en ollut yksin. Miehen lomilla taas ahdisti seuraava yksinäinen pätkä. Tuota kesti tosin vain sen pahimman syysajan, kevättä kohden alkoi helpottaa ja kun esikoinen syntyi loppukeväällä ja mies kotiutui armeijasta, ahdistus hävisi. Nykyään ei ahdista yksin oleminen(tai lasten kanssa yksin oleminen), vaikka mies tekee jonkiverran reissuhommia.
Tuosta aikaa nyt reilu 3 vuotta.
Et ole yksin. Meitä on paljon muitakin. Minä olen loppuelämäni lääkityksellä, koska ahdistus tekee normielämän mahdottomaksi. Ahdistuksen kohde tai triggerit ovat vaihdelleet elämäni aikana, mutta ahdistus on ja pysyy.
Yksi, josta sain vauvavuosina apua, oli perhekerhot, avoimet päiväkodit jne. Onko teillä mitään sellaista? Minä kävin lasten kanssa joka päivä. Siitä tuli osa päivärutiiniani. Sain elinikäisiä ystäviä ja vertaistukea. Lisäksi ihanat ohjaajat olivat perhetyön ammattilaisia. Heiltä sai myös loistavaa tukea. Suosittelen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elä vaan puhu neuvolassa mitään tollaista, jos pelkäät lasten menetystä :/ yksityiselle!
Sinulla on varmaan jäänyt ahdistuskierre päälle. Minullakin oli yleistynyttä ahdistushäiriötä vuosi takaperin, rinta oli koko ajan kipeä kun ahdisti niin paljon. Pääsin onneksi terapian avulla siitä eroon. Ilman sitä en olisi päässyt.
Minulle vaikea elämän tilanne laukaisi stressin.
Hei,sinulla on taipumusta ahdistukseen ja paniikkihäiriöön,ei sen kummempaa. Itselläni sama ja "mökkiytyminen" pahentaa. Luulen että kaipaisit kipeästi aikuiskontakteja ja sosiaalisempaa elämää. Voisitko mitenkään nähdä enemmän ystäviäsi,aloittaa harrastusta tms.? Kaikille ei kotona olo ja varsinkaan yksinolo sovi.
Oletko syntynyt ns. Onnellisten tähtien alla vai oliko lapsuudessasi asioita, joita stressasit?
Tietenkin kannattaa hakea apua ja propral saattaa auttaa esimerkiksi jos sydän hakkaa tai on muita fyysisiä oireita. Mutta onko teillä itse koti viihtyisä, turvallisen oloinen ja siisti(/helppo pitää siistinä)? Mulla auttoi kotona tuntuvaan ahdistukseen se että sisustin kodista todella viihtyisän ja heitin pois ylimääräistä tavaraa :) Teen juominen ja suitsukkeiden/tuoksukynttilöiden polttaminen rentouttaa kun olen yksin kotona. Myös mukavien ihmisten tapaaminen auttaa. Tsemppiä!
Mulla ihan samanlaista :(