Älykkään ja lahjakkaan elämä on aina vaikeinta

Vierailija kirjoitti:

Sillä aina on joka asia heille toisille uusi ja outo ja ihmeellinen tietysti koska älykäs keksii koko ajan uutta ja ihmeellistä. Se herättää torjunnan ja jopa hylkimisen. Se on aina yksinäisen paikka pohjimmiltaan. Ei se paha paikka ole muttei helppo.

Ex-mieheni mielestä en ole kovinkaan älykäs ja hän on kova lyttäämään ideoitani, mutta keksin melkeinpä liukuhihnalta kaikenlaista toimivaa, jos jossain ilmenee pulmatilanteita. Yleensä ko. taipumukseni saa aikaan ihmisille raivonsekaisia tuntemuksia, vaikka ne ratkaisuni olisivat toimivia. Olen myös ylittänyt Mensan pääsyrajan.

Mutta arkielämässäni elän todellakin kynttilä vakan alla. Olen hiljainen toimistohissukka, joka jännittää ilmaista itseään kovin avoimesti juuri negatiivisten kokemusteni vuoksi. Lisäksi pelkään, että mua pidettäisiin ylimielisenä tai besserwisserinä, jos kerron mielipiteeni tai ideani liian avoimesti.

Siispä olen lapsesta lähtien oppinut pitämään suuni yleensä lähtökohtaisesti kiinni sosiaalisissa tilanteissa, jotten joudu muiden ikäväksi silmätikuksi ja kiusan kohteeksi. Ja tämä kirjoitus on taivahan tosi (ei siis provo...kaikille provohuutelijoille etukäteen tiedoksi). :)

T. Yksi seinäkukkanen, johon tuo aloitus osui ja upposi

Ja siis välillä puhun liian nopeasti, heitän liian korkealentoista läppää ja yhdistelen asioita todella nopeasti ja ajattelen out-of-the-box -tyyppisesti suorastaan luonnostani ja liioittelematta. En yleensä jaksa jutella niitänäitä, vaan menen tökerösti suoraan asiaan. Ihmisiä jotenkin ilmeisesti ärsyttää sellainen välillä.

Mutta olen normaalisti ja livenä tosi hiljainen, enkä viitsi yleensä sanoa mitään ja annan muiden hoitaa puhumisen. Yleensä silloin, jos muut eivät keksi ilmiselvää ratkaisua, avaan sitten lopulta sanaisen arkkuni. Mutta olen niin itsetietoinen, neuroottinen, epävarma ja tunnontarkka sekä introverttikin, että sosiaaliset tilanteet ovat hieman haastavia. Työkseni teen IT-alalla aika rutiininomaisia hommia, kun en uskalla hakea mitään haastavampaa juuri sosiaalisen epävarmuuteni vuoksi.

T. Kommentoija, ks. aiempi viesti nro 2

Onhan se varmaan totta, että hiljaiset ovat usein fiksuimpia. Viisas vaikenee jne..!

Mä oon kans mennyt aika hiljaiseksi kun kuuntelen muiden juttuja ja tyhjän nauramista. En oikein löydä samanlaisia ihmisiä, jotka haluaisivat pohtia syvällisempiä asioita. Ei heitä juuri ole. Olis kiva löytää.

Totta. Olisi helpompi kun ei tajuaisi mitään.

1, kuulostat kivalta ihmiseltä! Tiedän "tyyppisi" ja ilahdun aina sellaisen ihmisen tapaamisesta, joka on nopsa ajattelussaan ja jättää turhat hölinät ja henkilökohtaisuudet pois. Esimerkiksi potilasasiamiehen luona käydessäni oli tällainen kokemus. Äkkiä sain selvitettyä kertomukseni pää- ja epäkohdat, vaikka potilaskertomus on pitkä ja monimutkainen.