Lue keskustelun säännöt.
Haluaisin muuttua, mutta pelkään ja ahdistun
07.03.2017 |
Olen lukenut hyllymetrin verran populaaripsykologiaa ja itseapukirjallisuutta. Ne ovat melko yksimielisiä siitä millä tavoin elämällä voi olla onnellinen ja toteuttaa itseään. Minä tietysti olen tähän asti menetellyt paljossa väärin ja sen ymmärtäminen on saanut ahdistuksen kasvamaan silmittömäksi.
Mietin nyt, miten tästä eteenpäin. Hienointa olisi, jos kykenisin ottamaan lukemani opit käytäntöön, mutta tämän tiellä on eräitä henkisiä esteitä:
Ensinnäkin tuntuu, että muuttamalla käytöstäni aiheutan epävarmuutta muille ihmisille, jotka ovat tottuneet minuun toisenlaisena. Vaikka tietäisin mitä minun tulee tehdä, en tunne sitä oikeudekseni ja pelkään ihmisten asettuvan vastarintaan.
Toiseksi tunnen katkeruutta väärällä tavalla eletyistä vuosikymmenistä, joita en tietenkää saa takaisin elääkseni tällä kertaa oikein. Välillä tuntuu, että olisi parempi kuolla kuin elää loppuelämä tietoisena omista virheistä ja menetetyistä mahdollisuuksista. En voi antaa itselleni anteeksi.
Miten pääsisin itseni yli tällaisista ajatuksista? Terapiaa tietysti, ainahan sitä suositellaan, mutta kun edellisestäkään ei ollut tässä asiassa mitään apua.
Kommentit (20)
No mitä tähän nyt voisi sanoa? Vähän samassa veneessä itsekin. Olen elänyt liikaa sen mukaan mitä toiset olettavatkin. En jaksa enää, nyt alamme tehdä itse päätöksemme ja jos ne ei muille passaa, suksikoot niin kauas elämästämme kuin pippuri kasvaa. Ei ole mitään väliä mitä muut ajattelevat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tähän olisi helpompi sanoa jotain, jos avaisit vähän millaisesta muutoksesta on kyse? Miten käytöksesi aiheuttaisi epävarmuutta muille? Vaikea kuvitella mitään tilannetta, jossa näin olisi.
Vaikeaa vastata tietämättä millaisista asioista on kyse. Periaatteessa olen sitä mieltä, että ihmisen täytyy elää omaa elämäänsä, vaikkei se kaikkia läheisiä miellyttäisikään. Tuskin sinun elämäsi siitä ainakaan kurjemmaksi voi muuttua.
Kerrotko tarkemmin mistä tarkemmin ottaen kyse. Aika ympäripyöreetä...
Radikaalit muutokset eivät toimi, oman kokemukseni mukaan. Pieniä juttuja, miksi ärsyynnyin tosta pienestä jutusta, miten voisin toimia toisin ja miksi yleensäkin ärsyynnyin. Motiivien pohtiminen on mulle ollu se syvällisin oivallus. Eikä muutosta voi, eikä tarvi, tehdä tosta vaan. Mulle lähtökohta on aina oman elon parantaminen, tämä kuulostaa itsekkäältä, mutta kyllä siitä pitemmän päälle myös läheiset hyötyvät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos yksilöterapia ei ole auttanut, kokeile ihmeessä ryhmäterapiaa. Itse olen hyötynyt eniten ryhmäterapiasta. Myös terapeutin vaihtaminen voi olla hyödyllistä.
Monet psykoterapeutit ovat surkeita työssään. Jos jonkun kanssa homma ei toimi, vaihtamalla paranee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
NLP-terapia on loistava apu purkamaan tuollaisia klikkejä ja ei-toivottuja käytöstapoja. Monen vuoden keskusteluterapia auttoi minua ymmärtämään mistä käytökseni johtuu, mutta vasta NLP-terapia auttoi muuttamaan käytöstä.
Vierailija kirjoitti:
Kerrotko tarkemmin mistä tarkemmin ottaen kyse. Aika ympäripyöreetä...
No, toiveissa olisi olla sosiaalisempi ja aloitteellisempi, uskaltaa puhua tuntemattomille, sekä olla assertiivinen niissä ihmissuhteissa joissa olen tähän asti mukautunut muiden tahtoon. Haluasin sanoa mielipiteeni, niin itselleni tärkeistä asioista kuin pienistä mieltymyksistäkin, ilman että pelkään tulevani mitätöidyksi ja pilkatuksi. Haluaisin myös rohkaistua tekemään ja kokemaan asioita joista olen tavallaan haaveillut, mutta ajatellut ne turhuuksiksi, liian kalliiksi tai merkityksettömiksi yksin koettuna. Voisin vaikka matkustaa, kun rahakaan ei varsinaisesti ole enää este. Aika epämääräistä edelleen, mutta kun näitä asioita on niin paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ymmärrä, miksi pitäisi yrittää olla joku muu ja muuttaa persoonaa? Kenen takia, muiden takia?
Miksi ei vaan voi olla oma itsensä?
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä, miksi pitäisi yrittää olla joku muu ja muuttaa persoonaa? Kenen takia, muiden takia?
Miksi ei vaan voi olla oma itsensä?
Minulla on diagnosoitu estynyt persoonallisuus, eli persoonallisuushäiriö, niin onhan sitä koetettava muuttaa. Itsehän minä tästä nykytilasta eniten kärsin, mutta toiset voivat kärsiä muutoksesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Radikaalit muutokset eivät toimi, oman kokemukseni mukaan. Pieniä juttuja, miksi ärsyynnyin tosta pienestä jutusta, miten voisin toimia toisin ja miksi yleensäkin ärsyynnyin. Motiivien pohtiminen on mulle ollu se syvällisin oivallus. Eikä muutosta voi, eikä tarvi, tehdä tosta vaan. Mulle lähtökohta on aina oman elon parantaminen, tämä kuulostaa itsekkäältä, mutta kyllä siitä pitemmän päälle myös läheiset hyötyvät.[/quote
Pikku hiljaa olen yrittänyt ja jossain asioissa onnistunutkin. Olisi kuitenkin sellaisia irtiottoja tehtävänä, joita ei oikein voi tehdä vähän kerrallaan. Itsekkyys tässä pahimmalta tuntuu, kun minulla on eräiden läheisten kanssa ristiriitaiset intressit ja minun olisi opittava pitämään puoleni kuitenkaan heitä loukkaamatta.
Onkohan mulla estynyt persoonallisuus? Häpeän esim musiikkimakuani enkä uskalla muuttaa pois kotikaupungista, tai tuntuu että en "saa". Pelkään eniten just niitä asioita joita haluaisin, esimerkiksi soittaminen ja musiikin teko. Tuntuu, että en ole tarpeeksi hyvä kuitenkaan. Sitten 10 vuotta mua nuoremmat ja vähemmän harjoitelleet tulee pinnalle, kun heillä on se uskallus... Olen kateellinen kun mäkin haluan, ja tiedän että voin tehdä mitä muutkin mutta en vaan osaa uskaltaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
NLP-terapia on loistava apu purkamaan tuollaisia klikkejä ja ei-toivottuja käytöstapoja. Monen vuoden keskusteluterapia auttoi minua ymmärtämään mistä käytökseni johtuu, mutta vasta NLP-terapia auttoi muuttamaan käytöstä.
Vähän olen epäluuloinen, kun NLP on kuvattu näennäistieteeksi. En kiistä, etteikö sitä voisi kokea hyödylliseksi enkä kritisoi ketään siihen turvautumisesta. Omalta kohdaltani vain suhtaudun tällaisiin asioihin aika tiukasti jo ihan ammatillisista syistä.
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä, miksi pitäisi yrittää olla joku muu ja muuttaa persoonaa? Kenen takia, muiden takia?
Miksi ei vaan voi olla oma itsensä?
Itsensä takia tietenkin. Joskus voi myös saada sellasia ahaa elämyksiä joista ei ole enää paluuta takaisin. Kutsutaan myös henkiseksi kasvuksi tai aikuistumiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Onkohan mulla estynyt persoonallisuus? Häpeän esim musiikkimakuani enkä uskalla muuttaa pois kotikaupungista, tai tuntuu että en "saa". Pelkään eniten just niitä asioita joita haluaisin, esimerkiksi soittaminen ja musiikin teko. Tuntuu, että en ole tarpeeksi hyvä kuitenkaan. Sitten 10 vuotta mua nuoremmat ja vähemmän harjoitelleet tulee pinnalle, kun heillä on se uskallus... Olen kateellinen kun mäkin haluan, ja tiedän että voin tehdä mitä muutkin mutta en vaan osaa uskaltaa!
Samalta kuulostaa kuin minun ongelmani, mutta sen perusteella ei vielä pidä diagnosoida. Musiikki on yksi kipukohta minullakin. Tässä talossa on huono äänieristys ja mietin aina millaista musiikkia kehtaan kuunnella ja voinko itse soittaa ja laulaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Radikaalit muutokset eivät toimi, oman kokemukseni mukaan. Pieniä juttuja, miksi ärsyynnyin tosta pienestä jutusta, miten voisin toimia toisin ja miksi yleensäkin ärsyynnyin. Motiivien pohtiminen on mulle ollu se syvällisin oivallus. Eikä muutosta voi, eikä tarvi, tehdä tosta vaan. Mulle lähtökohta on aina oman elon parantaminen, tämä kuulostaa itsekkäältä, mutta kyllä siitä pitemmän päälle myös läheiset hyötyvät.[/quote
Pikku hiljaa olen yrittänyt ja jossain asioissa onnistunutkin. Olisi kuitenkin sellaisia irtiottoja tehtävänä, joita ei oikein voi tehdä vähän kerrallaan. Itsekkyys tässä pahimmalta tuntuu, kun minulla on eräiden läheisten kanssa ristiriitaiset intressit ja minun olisi opittava pitämään puoleni kuitenkaan heitä loukkaamatta.
Onko kyse vain läheistesi mielipiteistä vai oletko heistä jotenkin riippuvainen? Muista, että ei ole sinun velvollisuutesi suojella aikuisia ihmisiä pettymyksiltä. Jos ovat lapsia, se voi olla eri asia. Ainakin heitä täytyy tukea pettymysten käsittelemisessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Radikaalit muutokset eivät toimi, oman kokemukseni mukaan. Pieniä juttuja, miksi ärsyynnyin tosta pienestä jutusta, miten voisin toimia toisin ja miksi yleensäkin ärsyynnyin. Motiivien pohtiminen on mulle ollu se syvällisin oivallus. Eikä muutosta voi, eikä tarvi, tehdä tosta vaan. Mulle lähtökohta on aina oman elon parantaminen, tämä kuulostaa itsekkäältä, mutta kyllä siitä pitemmän päälle myös läheiset hyötyvät.[/quote
Pikku hiljaa olen yrittänyt ja jossain asioissa onnistunutkin. Olisi kuitenkin sellaisia irtiottoja tehtävänä, joita ei oikein voi tehdä vähän kerrallaan. Itsekkyys tässä pahimmalta tuntuu, kun minulla on eräiden läheisten kanssa ristiriitaiset intressit ja minun olisi opittava pitämään puoleni kuitenkaan heitä loukkaamatta.
Onko kyse vain läheistesi mielipiteistä vai oletko heistä jotenkin riippuvainen? Muista, että ei ole sinun velvollisuutesi suojella aikuisia ihmisiä pettymyksiltä. Jos ovat lapsia, se voi olla eri asia. Ainakin heitä täytyy tukea pettymysten käsittelemisessä.
Kyse on minusta jossain määrin riippuvaisista vanhemmistani, joiden mielenterveys on minuakin heikommissa kantimissa. Lapsuudesta asti on pitänyt varoa heitä horjuttamasta.
Vierailija kirjoitti:
Monet psykoterapeutit ovat surkeita työssään. Jos jonkun kanssa homma ei toimi, vaihtamalla paranee.
Sain kyllä puhuttua omalleni ihan helposti, mutta sieltä ei tullut takaisin päin oikein mitään. Luin kyllä hänen suosittelemat kirjat, joista osa hyviäkin. Sen piti olla kognitiivista terapiaa, mutta ei siinä minun ajattelutapoja oikeasti käyty haastamaan.
Ei kommentteja, ei edes peukkuja?