Mä luulen, että kaikki pienten lasten vanhemmat ovat aika yksinäisiä.

sia ja siten löytää elämään uusia ihmissuhteita ja solmia ystävyyssuhteita.



Se yksinäisyys on kuitenkin rankkaa, se on nykypäivää ja sen vuoksi on paljon masentuneita vanhempia.

t. äippä jolla 11 sisarusta ja miehellä 15, kavereita unohtamatta=)))

Niillä on Jeesus kainalokeppinä.

Miehellä tosi hyvä ystävä, ja ennenkin viettivät paljon aikaa keskenään. Nyt molemmilla samanikäisiä lapsia, ja tekevät paljon isä-lapsi-reissuja. Luulen, että ovat senkuin lähentyneet.



Itse olen muutaman vuoden säteellä (se aika, kun lapsia on ollutkin) saanut muutaman todella hyvän uuden ystävän, enkä ole tutustunut heihin lapsiasioissa, vaan erään harrastukseni parissa. Näen heitä paljon, sekä lapsien kanssa että ilman.



Lisäksi olen lähentynyt muutaman lapsuusystäväni kanssa, olimme jo hieman erkaantuneet, mutta nyt kun kaikilla on pieniä lapsia, tulee taas nähtyä tosi paljon.



Meillä on siis sosiaalinen elämä lisääntynyt pikkulapsiaikana! Ja olen tästä tyytyväinen, pikemminkin kärsin yksinäisyydestä ennen lastensaantia.

Jos on kavereita ennen perheen perustamista, niin eihän ne minnekään häviä. Usein on vielä niin, että kavereiden kanssa ollaan aika samassa elämäntilanteessa.



Minulla toki putosi pari kaveria ihan vain siksi, etteivät syystä tai toisesta sulattaneet sitä, että perustin perheen, mutta olen saanut tosi paljon lisää ystäviä lasten kautta, harrastuksista ja leikkipuistosta. En ole hetkeäkään kokenut olevani yksinäinen tai ilman ihmistä, joka minua ymmärtäisi.



Enemmän olin yksinäinen sinkkuna ollessani.



Tietysti se, että asun Hgin keskustassa auttaa asiaa, aina pääsee käymään jossain myös ilman lapsia tai lasten kanssa, ei tarvitse matkustella junilla tms.

Ystäviä tavataan ihan entiseen malliin, joitakin muutaman kerran viikossa ja toisia harvemmin. Joskus tuntuu, että emme ehdi viettää lainkaan aikaa ihan vain oman perheen kesken.

Itse ehdin tavata omia ystäviäni sen lisäksi vielä päivisin.



Ja lapsi on kolme, vauva ja 2- ja 4-vuotiaat.

Ihan vain siksi, että en tunne uudehkolta (3 vuotta) kotipaikkakunnaltani ketään, en lestoja enkä muitakaan. Missä ihmeessä voi kotiäiti tutustua uusiin ihmisiin?



t. lesta

Rohkeasti vain vaihtamaan numeroita jos joku tuntuu mukavalta ja lapset leikkivät yhdessä. Lasten varjolla voit ensin sopia yhteisiä tapaamisia ja siitä se sitten lähtee. Rohkeutta!

t. 8

Vierailija:

Ihan vain siksi, että en tunne uudehkolta (3 vuotta) kotipaikkakunnaltani ketään, en lestoja enkä muitakaan. Missä ihmeessä voi kotiäiti tutustua uusiin ihmisiin?

t. lesta

nykyään aktiivisempi sosiaalinen elämä kuin ennen lapsia.

Tämä johtuu siitä että silloin kun kävin töissä ei minulla ollut aikaa tavata ystäviä. Työpäivät oli niin pitkiä ettei arkisin ollut aikaa ja viikonloputkin meni työn merkeissä (kivaa olla ammattikoulun ope, jolle ei ole mitään valmiita materiaaleja).



Nyt olen hoitanut lapsiani kotona 4 vuotta ja minulla on kaikki päivät aikaa kavereille. Uusia ystäviä olen saanut muista kotiäideistä, joita tapaan lähestulkoon päivittäin (puistossa, kaupungilla tai jonkun kotona). Vanhoille ystäville on aikaa viikonloppuisin ja joskus myös arki-iltoina.