Hermoja raastavan raivostuttava tilanne

Eli tilanne on sen sorttinen, että seurustelemme, tai seurustelimme. Hullukaan ota tämänhetkisestä tilanteesta selvää. En edes muista mistä ongelmat lähtivät alunperin liikkeelle, mutta niiden seurauksena aloin voimaan paremmin ilman miesystävääni, omassa rauhassani. Halukkuuteni petipuuhiin väheni roimasti, mikä johtui alkuun eräästä lääkkeestä, ja sen jälkeen miesystävän noh... kusipäisyydestä minua kohtaan. Mies huomasi muutoksen minussa. Niin minäkin itsessäni. Alkoi kaikenlaiset syytökset, että minulla on jotain meneillään, koska olen muuttunut oudoksi. Samat asiat puitiin läpi. Tein yhden tyhmän jutun, ei mitään fyysistä, mutta ymmärsin vasta jälkeenpäin, etten voi enää käyttäytyä täysin samalla tavalla kuin sinkkuna. Eräässä työpaikassa (toinen tyhmä juttuni) "hullaannuin" hetkeksi yhdestä toisesta miehestä. Tämäkin vain siksi, että oma miesystävä oli mitä oli minua kohtaan ja toinen mies tuijotteli avoimesti. Hain kai jotain lohtua heittäytymällä ajattelemaan toista. Ihan lämmin muisto siitä jäi, mutta en nyt ole enää samassa fiiliksessä tuon toisen suhteen.

Eli siis olen ollut typerä ja tehnyt typeryyksiä, mutta en mitään fyysistä enkä mitään vakavaa. No nyt emme ole nähneet miesystävän kanssa noin kuukauteen, vaikka välimatkaa ei ole lähes ollenkaan. Välimme ovat tulehtuneet ja minä haluan erota. Tai siis en tosiaankaan halua, mutta en koe järkeväksi tuhlata aikaa enää yhtään enempää. Miesystävä taitaa ymmärtää kuinka vakavissani olen eropuheiden kanssa, ja aiemmin päivittäin soitteleva ja viestittelevä mies tekee nykyään katoilutemppuja eikä vastaa mihinkään. Mitään. Täysi hiljaisuus, yhtäkkiä pari sanaa ja sitten uusi hiljaisuus. Aivan naurettavaa! Ja tosiaan tämä tällainen ignooraus on vasta alkanut. Jos olisin tiennyt heti alussa, niin tässä ei edes oltaisi.

Tunnen tuota miestä sen verran, että veikkaan hänen yrittävän välttää eroa ignooraamalla. Tuossahan ei ole todellisuudessa mitään logiikkaa, mutta hän ei sitä nähtävästi ymmärrä. Koko tilanne on raivostuttava ja rasittava. Minä haluan vain jatkaa eteenpäin, mutta haluan miehen sitten oikeasti katoavan elämästäni. En kaipaa mitään yhtäkkisiä sopuyrityksiä, jos olen jo asennoitunut sinkkuuteen. Tiedetään! Eroon pääsee, jos oikeasti haluaa. Minä vain olen tottunut eroihin, joissa molemmat tajuavat tilanteen. En tajua mikä hemmetin ongelma tuolla ihmisellä on, kun on tuolla tavalla taantunut lapsen tasolle eikä reagoi mihinkään. Mitä hemmettiä hän luulee sillä saavuttavansa?? Niin tosiaan, eroon kyllä pääsee jos haluaa, palataan siihen. Tämähän olisi helppoa, jos kaikki tunteeni olisivat totaalisen kuolleet enkä todellisuudessa haluaisi edes muistaa tuon ihmisen olemassaoloa. Sen takia "en pääse" hänestä nyt eroon.

Tilanne on lapsellinen ja naurettava, tiedän sen ilman erillistä huomautusta. En voi ohjailla aikuisen käytöstä ja koenkin olevani meistä se vanhempi osapuoli, vaikka olen melko reippaasti nuorempi.