Muita köyhiä joilla rikkaita ystäviä? Miten te jaksatte?

Ja nyt ajattelit, että positiivinen palaute piristää? 

Vierailija kirjoitti:

Ja nyt ajattelit, että positiivinen palaute piristää? 

Tai se, että mammalahko syöksyy saatanallisesti syyllistäen varakkaiden kimppuun kuinka raha ei tuo onnea.

Tuttu tunne. Yhteydenpito alkaa hiipua puolin ja toisin kun maailmat ovat niin erillään. :(

Vierailija kirjoitti:

Ja nyt ajattelit, että positiivinen palaute piristää? 

Kuhan kirjoitan, kun en muuta keksinyt. En mäkään tajua pointtia vaikka aloittaja olen

Voi sua. Jos nyt päivän mökötät, niin huomenna voi olla paremmat fiilikset. Tsemppiä.

Vierailija kirjoitti:

Tuttu tunne. Yhteydenpito alkaa hiipua puolin ja toisin kun maailmat ovat niin erillään. :(

Tuntuu hitusen paremmalta, kun tiedän, että en ole ainoa jolla on vaikeuksia olla iloinen toisten puolesta

Elämä on valitettavasti sellaista, että aina maailmat eivät kohtaa. Ystävien elämä menee eri suuntaan kuin oma, ja jos sitä ei jaksa, silloin on parasta ottaa välimatkaa. Ei ole pakko kiduttaa itseään asioilla, jotka häiritsevät ja masentavat. 

Oli kerran hän nuori

ja päättänyt niin

Vielä päästään hyviin naimisiin

Mutta tiedäthän sen

tuli jätkä finninen

Ja tyttö paksuksi pikimmiten

Hän päässyt ei vain Töölööseen

Ei se ystävyys ole helppoa sille varakkaammallekaan osapuolelle. Pitää varoa sanojaan, miettiä , mistä voi valittaa ja mistä ei, ja miten kertoo kuulumisiaan. Vaikka varakkaammilla oikeasti on paljon ihan samanlaisia huolia kuin köyhemmilläkin. Lapset kasvavat ja hakevat omia polkujaan, vanhemmat vanhenevat, tulee onnettomuuksia ja sairauksia. Ja ystävyyteen kuuluisi niiden ilojenkin jakaminen.

Kuullostaa kurjalta ja ymmärrän hyvin että voi tuntua tosi hankalalta iloita toisen puolesta tuossa tilanteessa. Onko sulla ollenkaan enemmän samanlaisessa elämäntilanteessa olevia ystäviä? Mietin vaan, että jos välillä hengaa samalaisen arjen kanssa painivan ihmisen kanssa, on ehkä helpompi olla sitten niiden varakkaiden ystävien kanssa myös?

Mun rikkaat ystävät tosin elää matkustelua lukuunottamatta aika vaatimattomasti, ostavat kirpparilta vaatteita ja käyvät ruokaa lidlistä. Toki heillä on isot talot hyvällä alueella mutta eivät niillä mitenkään pröystäile. Musta tuntuu siis vähän hassulta ajatus että rikkaat jotenkin erottuisivat elämmäntyylillään noin kovasti.

Itse en haluaisi siivota isoja neliöitä, asutaan ahtaammin mutta hyvällä alueella juuri siksi. En tykkää matkustaa, joten kun kaverit puhuu reissuistaan voin ihan iloisesti kysellä ja iloita, kun en itse menisi kauas pitkälle reissulle mistään hinnasta.

Mulla ehkä se suurin p**kafiilis tuli, kun lapset oli pienempiä ja oli paljon lastenvaatekutsuja ystäväpiirissä, ne oli samalla sellainen sosiaalinen kiva tapahtuma, johon oli kiva osallistua. Mutta kun muut tilaili asukokonaisuuksia toisensa perään, mä laskin päässä et raaskinko ottaa yhdet sukat vai yhden paidan, silloin joskus tuli kotimatkalla itkettyä, kun tunsin olevani ihan eritasoista porukkaa.. Joten ymmärrän kyllä ap:n fiilikset.

Miksi sä nöyrsitelet muita, etkä keskity omaan elämääsi? Haluaisitko itse huokailla tyylikalusteiden perään?

Ei niillä rikkaillakaan aina hyvin mene. Meidän hyvintienaavat tutut kadehtivat hyvää suhdettamme, ja ihmettelevät selviämiskykyämme. Itse asiassa monet rahankäyttäjät arvostavat säästeliästä elämäntapaa.

Niin,kateellisuus ei ainankaan paranna oloasi,se että maailma on tietyllä tavalla epäoikeudenmukainen,on asia johon meidän tavallisten ihmisten on tyytyminen,koska niin kauan kuin varakkaammat pitää itseään parempina ihmisinä varallisuutensa vuoksi ihmiset ei heidän silmissään ole saman arvoisia,kuitenkin tuo on asenne asia,suurimmalla osalla varakkaammista ihmisistä elämä on loppupeleissä rakkaudetonta,tunne köyhää ja erittäin pinnallista,tietty se ei paljon joitakin lohduta jos joku syö kallista ruokaa ja toinen joutuu vetään sitä makaroni lootaa jatkuvasti,mikä on ihan hyvää ruokaa kuitenkin ja aina on laskupino odottamassa,mutta ajattele niin,että sinun ei tarvitse koko ajan esittää jotain muuta mitä olet ja juosta tukka putkella muodin ja viimeisimpien sisustus trendien mukana,sekin uuvuttaa varmasti ihmistä,jos ei muuten niin henkisesti,sinulla on lapsi mitä edes kaikki varakkaammat ei pysty saamaan,vaikka haluaisi,ei se raha tuo onnea,se on välttämätön paha mitä pitää olla,että pärjää,toisilla on vaan sitä liikaa,eikä ne reppanat tiedä mihin sen käyttää ja poiskaan ei voi antaa.Mekin olemme tavllinen suur perhe,äiti,isä ja seitsemän lasta,sekä kissa ja koira,mikä yrittää räpiköidä päivästä toiseen,kun ei haluta sossun luukulle mennä,kun siellä autetaan taloudellisesti vain juoppoja ynm.hörhöjä.Toivon sinulle jaksamista ja iloa elämääsi,ja siunausta.Itse säälissä räpiköiminen kannattaa heittää nurkkaan ja alkaa ajattelemaan itseäsi ja lastasi,mikä on tärkeintä maailmassa.

Asumme lähiössä. Mielestäni täällä ei näytä rumalta. On kesällä vihreää ja talvella vähemmän kuraista! Kuulumme lähiömme parhaiten tienaavaan prosenttiin. Olen koti-ihminen. En tahtoisi aina matkustaa, mutta suostun lyhyisiin lomiin, kärsimättä siitä liikaa. Parasta lomissa on kotiinpaluu. Havainnoin ympäristöäni. Kuulun tähän paikkaan.Talvitakkini on viisi vuotta vanha, mutta aivan hyvä. Äitituttuni, jonka perheessä tienataan saman verran kuin meilläkin, otti kerran puheeksi, että sinullahan on vähän samanlainen tilanne kuin heillä, mutta täällähän me sopeudutaan ympäristöön. Onhan meitä kaksi ja jokaisen lapsen koululuokalta löytyy meidänlaisia perheitä lisää. Täällä lasten elämä on joskus rajumpaa. Oppii selviytymään! Sitten kun lähden ulos lähiöstä, niin saan toisenlaisia virikkeitä. Lucky me!

Mistä muuten edes tiedät, ovatko oikeasti rikkaita vai eletäänkö velalla?

Ootkohan masentunut? Silloin on vaikea tuntea sen enempää iloa kun mitään muitakaan tunteita. Ootko töissä? Meneppä käymään työterveyshuollossa, heiltä saattaisi löytyä tuohon apu.  Ja ota se lapsi kainaloon ja katsotte yhdessä sitä telkkaa. Sanotaan, että mikään ei lievitä yhtä hyvin vanhemman stressiä kun halaus omalta lapselta. 

Koita hankkia myös muita kuin varakkaita ystäviä. Sellaisia, joiden kanssa oma elämäsi ei tuntuisi niin kurjalta. Koita myös tehdä omasta elämästäsi niin mukavaa kuin pystyt. Tuo on ihan normaalia, että et jaksa jatkuvasti innostua ja iloita toisen elämässä tapahtuneista asioista, jos oma elämäsi ja toisen elämä ovat yhtä kaukana toisistaan kuin itä lännestä. 

Että semmosta kirjoitti:

Niin,kateellisuus ei ainankaan paranna oloasi,se että maailma on tietyllä tavalla epäoikeudenmukainen,on asia johon meidän tavallisten ihmisten on tyytyminen,koska niin kauan kuin varakkaammat pitää itseään parempina ihmisinä varallisuutensa vuoksi ihmiset ei heidän silmissään ole saman arvoisia,kuitenkin tuo on asenne asia,suurimmalla osalla varakkaammista ihmisistä elämä on loppupeleissä rakkaudetonta,tunne köyhää ja erittäin pinnallista,tietty se ei paljon joitakin lohduta jos joku syö kallista ruokaa ja toinen joutuu vetään sitä makaroni lootaa jatkuvasti,mikä on ihan hyvää ruokaa kuitenkin ja aina on laskupino odottamassa,mutta ajattele niin,että sinun ei tarvitse koko ajan esittää jotain muuta mitä olet ja juosta tukka putkella muodin ja viimeisimpien sisustus trendien mukana,sekin uuvuttaa varmasti ihmistä,jos ei muuten niin henkisesti,sinulla on lapsi mitä edes kaikki varakkaammat ei pysty saamaan,vaikka haluaisi,ei se raha tuo onnea,se on välttämätön paha mitä pitää olla,että pärjää,toisilla on vaan sitä liikaa,eikä ne reppanat tiedä mihin sen käyttää ja poiskaan ei voi antaa.Mekin olemme tavllinen suur perhe,äiti,isä ja seitsemän lasta,sekä kissa ja koira,mikä yrittää räpiköidä päivästä toiseen,kun ei haluta sossun luukulle mennä,kun siellä autetaan taloudellisesti vain juoppoja ynm.hörhöjä.Toivon sinulle jaksamista ja iloa elämääsi,ja siunausta.Itse säälissä räpiköiminen kannattaa heittää nurkkaan ja alkaa ajattelemaan itseäsi ja lastasi,mikä on tärkeintä maailmassa.

Ihan ystävyydellä pari vinkkiä: välimerkkien (pilkku ja piste) jälkeen tulee välilyönti. Lauseet alkavat isolla kirjaimella. Pitkä teksti kannattaa jakaa lauseisiin ja kappaleisiin.

Valitettavasti sun teksti jää monelta lukematta sen takia, että tuollaisesta yhtenäisestä pötköstä on todella vaikeaa ja raskasta saada selvää. 

Vierailija kirjoitti:

Miten te jaksatte? Nyt avautuminen paskalta ihmiseltä, koska mulla on paha olo.

Olen varaton yh jolla erittäin varakkaita ystäviä. Yritän, yritän niin helvetisti, olla iloinen ystävien puolesta, mutta nyt on takki tyhjä. Mä en jaksa, mä en pysty.

Yksi miettii mistä löytää hyvä sisustus suunnittelija, koska hänen olohuone tarvitsee uuden ilmeen. Toinen miettii minne mennä rantalomalle, hän kaipaa lämpöä ja aurinkoa.

Mun sisustus on kuuminta hottia kierrätyskeskuksesta. Meidän loma menee kotona.

Mun on joskus tosi vaikea olla iloinen ja osallistua keskusteluihin. Mä yritin joka solullani olla positiivinen, jutella asioista jotka ovat niin kaukana mun todellisuudesta, että voisin samantien puhua miltä tuntuu olla heinäsirkka.

Ollaan nyt kotona (rumassa lähiössä) ja laitoin lapsen telkkarin eteen (22 tuumaa ja ei kaukoa) että voin tuijottaa seinää (josta hilseilee maali) vähän aikaa. Mä en oikeasti jaksa. Ystävät ovat ihania, mutta mä en pysty ja jaksa. Mikä siinä on niin helvetin vaikeaa, että pitää yrittämällä yrittää olla iloinen ystävän puolesta?

Tuskin niitä ystävien rahoja kukaan on niille antanut. Ovat opiskelleet ja tehneet kovasti työtä menestyksen eteen.

Mikä sun kohdalla meni vikaan?

En oikein ymmärrä päivittäisistä ystäväsuhteista väkisin kiinni pitämistä. Eihän siinä ole mieltä jos yhteisissä kanssakäymisessä kadehtii ystäväänsä tai vastaavasti tuntee sääliä. Tai että ei ole mitään muutenkaan yhteistä, toinen esim. elää lapsiperhearkea ja toinen bilettää. Tai toinen on rajat kiinni tyyppiä ja toinen puunhalaaja.

Itse ajattelen niin, että eri elämäntilanteissa ystäväpiiriini kuluu eri tyyppejä. Matkan varrella niitä jää taakse ja löytyy uusia. Haluan viettää aikaa ihmisten kanssa joiden kanssa olen samalla aaltopituudella.

Joidenkin kanssa silti pysytään ystävinä vuosikymmeniä, mutta ei välttämättä olla tekemisissä kuin kerran viidessä vuodessa.

Minä olen rikas. Parhaat ystäväni köyhiä. Siitä tunnistaa aidon ystävän, että hän todellakin jaksaa iloita puolestani siitä huolimatta. Minä puolestani olen valmis maksamaan, kun käydään ulkona syömässä, voin tarjota ulkomaan matkan jne. Ja olen onnistunut vakkuuttamaan, ettei ystävä todellakaan jää kiitollisuuden velkaan.