Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Menetin täysin hermoni 14 vuotiaan kanssa.
03.03.2017 |
Olin ilmoittanut hänelle hyvissä ajoin, että menee bussilla kouluun yhdeksäksi, minä en tänään vie. Eikös tämä tahallaan myöhästynyt bussista, kun luuli että pääsee sitten autolla. Sanoin, että menepä fillarilla sitten (olisi ehtinyt vieä silläkin ja tiet eivät täällä päin enää ole jäässä).
Oletin, että poika lähti, mutta se piileskelikin autotallissa, kuulin kolinaa ja siitä asia selvisi. AAARRGGH.Ei ollut mennyt seuraavallakaan bussilla ja sanoi, ettei mene enää lainkaan kouluun. Raivostuin ja puoliksi paiskasin pojan autoon ja heitin koulun pihaan.
Koko matkan poika mussutti että ei mene enää kouluun, ei sinne voi enää mennä. No koulun pihaan jäi, katotaan mitä seuraavaksi. Kaksi poissaolotuntia merkitsen Wilmaan selvittämättömäksi.
Mulla on tällä viikolla tämä yksi ja ainoa vapaapäivä, pilalla :(
Kommentit (9)
En usko että poikaa kiusataan, mitään siihen viittavaa ei ole tullut ilmi. Bussilla on tottunut kulkemaan, siinäkään ei pitäisi olla mitään ongelmaa. Kaikki taisi alkaa tuosta tahallisesta myöhästymisestä ja asia nyt eskaloitui vaan turhan isoksi.
Olen aika loppu, se sanottakoon puolustuksekseni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ok, olet aika loppu ja tarvitset omaa aikaa. Silti sinulla ei ole oikeutta purkaa pahaa oloasi lapseesi. Olisit voinut kertoa hänelle rauhallisestikin, mikä sinua vaivaa ja että tarvitset omaa rauhaa.
Puhu hänen kanssaan, kun hän tulee koulusta ja pyydä anteeksi raivoamistasi. Kerro lapsellesi uupumuksestasi. 14-vuotias kyllä ymmärtää selkeää suomen kieltä. Sopikaa valmiiksi, että vapaapäivänäsi lapsen pitää huolehtia omatoimisesti kouluun lähdöstä. Äläkä oleta lapsesi puolesta vaan kysy häneltä suoraan, miksi kouluun ei voi mennä myöhässä. Joskus lapset ihan vain nolostelevat kouluun menemistä kesken koulupäivän.
Ja mitä Wilma-merkintöihin tulee - reaktiosi merkitä poissaolot selvittämättömiksi tuntuu ylimitoitetulta. Tiedät kyllä, että lapsesi myöhästyi koulusta. Sehän on tässä oikea poissaolon syy. Voit myös laittaa luokanvalvojalle selventävän viestin, jos siltä tuntuu vielä sen jälkeen, kun olet vetänyt kunnolla henkeä raivokohtauksen jälkeen.
Sitten vielä sellainen asia, josta et mainitse sanallakaan: vietätkö aikaa poikasi kanssa? 14-vuotiaskin tarvitsee yhdessäoloaikaa vanhempiensa kanssa. Oikeastaan lapset tarvitsevat yhdessäoloaikaa vanhempiensa kanssa myös aikuisina. Keksikää pojan kanssa jotakin kivaa yhteistä säännöllistä tekemistä ihan vain sen vuoksi, että hän on sinun poikasi ja sinä olet lapsesi vanhempi.
Vierailija kirjoitti:
Ok, olet aika loppu ja tarvitset omaa aikaa. Silti sinulla ei ole oikeutta purkaa pahaa oloasi lapseesi. Olisit voinut kertoa hänelle rauhallisestikin, mikä sinua vaivaa ja että tarvitset omaa rauhaa.
Puhu hänen kanssaan, kun hän tulee koulusta ja pyydä anteeksi raivoamistasi. Kerro lapsellesi uupumuksestasi. 14-vuotias kyllä ymmärtää selkeää suomen kieltä. Sopikaa valmiiksi, että vapaapäivänäsi lapsen pitää huolehtia omatoimisesti kouluun lähdöstä. Äläkä oleta lapsesi puolesta vaan kysy häneltä suoraan, miksi kouluun ei voi mennä myöhässä. Joskus lapset ihan vain nolostelevat kouluun menemistä kesken koulupäivän.
Ja mitä Wilma-merkintöihin tulee - reaktiosi merkitä poissaolot selvittämättömiksi tuntuu ylimitoitetulta. Tiedät kyllä, että lapsesi myöhästyi koulusta. Sehän on tässä oikea poissaolon syy. Voit myös laittaa luokanvalvojalle selventävän viestin, jos siltä tuntuu vielä sen jälkeen, kun olet vetänyt kunnolla henkeä raivokohtauksen jälkeen.
Sitten vielä sellainen asia, josta et mainitse sanallakaan: vietätkö aikaa poikasi kanssa? 14-vuotiaskin tarvitsee yhdessäoloaikaa vanhempiensa kanssa. Oikeastaan lapset tarvitsevat yhdessäoloaikaa vanhempiensa kanssa myös aikuisina. Keksikää pojan kanssa jotakin kivaa yhteistä säännöllistä tekemistä ihan vain sen vuoksi, että hän on sinun poikasi ja sinä olet lapsesi vanhempi.
Kyllä minusta pitäisi pystyä henkilökohtaisesti suuttumaan omalle lapselleen. Muuten ei lapsikaan opi ilmaisemaan tunteitaan. Ja kyllä tiedän ihan omasta kokemuksesta että 14 vuotiaana tulee provosoitua vanhempiaan, se on normaalia ja kyllä siitä saa suuttua ja osoittaa kiukkuisuutensa
Vierailija kirjoitti:
Ok, olet aika loppu ja tarvitset omaa aikaa. Silti sinulla ei ole oikeutta purkaa pahaa oloasi lapseesi. Olisit voinut kertoa hänelle rauhallisestikin, mikä sinua vaivaa ja että tarvitset omaa rauhaa.
Puhu hänen kanssaan, kun hän tulee koulusta ja pyydä anteeksi raivoamistasi. Kerro lapsellesi uupumuksestasi. 14-vuotias kyllä ymmärtää selkeää suomen kieltä. Sopikaa valmiiksi, että vapaapäivänäsi lapsen pitää huolehtia omatoimisesti kouluun lähdöstä. Äläkä oleta lapsesi puolesta vaan kysy häneltä suoraan, miksi kouluun ei voi mennä myöhässä. Joskus lapset ihan vain nolostelevat kouluun menemistä kesken koulupäivän.
Ja mitä Wilma-merkintöihin tulee - reaktiosi merkitä poissaolot selvittämättömiksi tuntuu ylimitoitetulta. Tiedät kyllä, että lapsesi myöhästyi koulusta. Sehän on tässä oikea poissaolon syy. Voit myös laittaa luokanvalvojalle selventävän viestin, jos siltä tuntuu vielä sen jälkeen, kun olet vetänyt kunnolla henkeä raivokohtauksen jälkeen.
Sitten vielä sellainen asia, josta et mainitse sanallakaan: vietätkö aikaa poikasi kanssa? 14-vuotiaskin tarvitsee yhdessäoloaikaa vanhempiensa kanssa. Oikeastaan lapset tarvitsevat yhdessäoloaikaa vanhempiensa kanssa myös aikuisina. Keksikää pojan kanssa jotakin kivaa yhteistä säännöllistä tekemistä ihan vain sen vuoksi, että hän on sinun poikasi ja sinä olet lapsesi vanhempi.
Kiitos fiksusta vastauksesta! Jään pohtimaan näitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ok, olet aika loppu ja tarvitset omaa aikaa. Silti sinulla ei ole oikeutta purkaa pahaa oloasi lapseesi. Olisit voinut kertoa hänelle rauhallisestikin, mikä sinua vaivaa ja että tarvitset omaa rauhaa.
Puhu hänen kanssaan, kun hän tulee koulusta ja pyydä anteeksi raivoamistasi. Kerro lapsellesi uupumuksestasi. 14-vuotias kyllä ymmärtää selkeää suomen kieltä. Sopikaa valmiiksi, että vapaapäivänäsi lapsen pitää huolehtia omatoimisesti kouluun lähdöstä. Äläkä oleta lapsesi puolesta vaan kysy häneltä suoraan, miksi kouluun ei voi mennä myöhässä. Joskus lapset ihan vain nolostelevat kouluun menemistä kesken koulupäivän.
Ja mitä Wilma-merkintöihin tulee - reaktiosi merkitä poissaolot selvittämättömiksi tuntuu ylimitoitetulta. Tiedät kyllä, että lapsesi myöhästyi koulusta. Sehän on tässä oikea poissaolon syy. Voit myös laittaa luokanvalvojalle selventävän viestin, jos siltä tuntuu vielä sen jälkeen, kun olet vetänyt kunnolla henkeä raivokohtauksen jälkeen.
Sitten vielä sellainen asia, josta et mainitse sanallakaan: vietätkö aikaa poikasi kanssa? 14-vuotiaskin tarvitsee yhdessäoloaikaa vanhempiensa kanssa. Oikeastaan lapset tarvitsevat yhdessäoloaikaa vanhempiensa kanssa myös aikuisina. Keksikää pojan kanssa jotakin kivaa yhteistä säännöllistä tekemistä ihan vain sen vuoksi, että hän on sinun poikasi ja sinä olet lapsesi vanhempi.
Kyllä minusta pitäisi pystyä henkilökohtaisesti suuttumaan omalle lapselleen. Muuten ei lapsikaan opi ilmaisemaan tunteitaan. Ja kyllä tiedän ihan omasta kokemuksesta että 14 vuotiaana tulee provosoitua vanhempiaan, se on normaalia ja kyllä siitä saa suuttua ja osoittaa kiukkuisuutensa
Tarkoitatko, että lastenkin on hyvä opetella menettämään hillintänsä ja raivoamaan vähäisestäkin asiasta?
Et varmaankaan. Sellaisen käsityksen kuitenkin viestistäsi saan.
Tietysti ihmisillä tulee toisinaan ylilyöntejä ja holtittomia tunteidenpurkauksia. Siltikin kenelläkään ei ole oikeutta käyttäytyä asiattomasti ketään kohtaan! Ei aikuisilla eikä lapsilla.
Jos kuitenkin niin käy, on hyvä pyytää anteeksi ja puhua asiasta. Näin lapsetkin oppivat, että virheitä sattuu, mutta niistä voi puhua. Näin olen opettanut omat - jo aikuiset - lapseni omalla esimerkilläni. Olen lyhytpinnainen, mutta olen pyrkinyt hillitsemään itseäni. Jos joskus hermostun, pyydän sitä myös anteeksi. Vastavuoroisesti lapseni osaavat pyytää anteeksi omaa huonoa käytöstään. Yleensä harmistumisen takaa löytyy ihan oikea syy. Ja tästä on hyvä jatkaa.
On tärkeää, että osaa tunnistaa tämän syyn, kuten ap on tehnytkin. Hän tietää olevansa uupunut. Sitten se pitää hoitaa pois päiväjärjestyksestä jollakin tavalla - ap:n tapauksessa lepääminen ja oma aika voi tehdä hyvää. Päälle vielä keskustelua lapsen kanssa ja vastapainoksi jotakin oikeasti kivaa tekemistä yhdessä.
Samalla ap:n lapsi huomaa, että asioista voi tosiaankin puhua ja sopia, vaikka välillä pinna palaakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ok, olet aika loppu ja tarvitset omaa aikaa. Silti sinulla ei ole oikeutta purkaa pahaa oloasi lapseesi. Olisit voinut kertoa hänelle rauhallisestikin, mikä sinua vaivaa ja että tarvitset omaa rauhaa.
Puhu hänen kanssaan, kun hän tulee koulusta ja pyydä anteeksi raivoamistasi. Kerro lapsellesi uupumuksestasi. 14-vuotias kyllä ymmärtää selkeää suomen kieltä. Sopikaa valmiiksi, että vapaapäivänäsi lapsen pitää huolehtia omatoimisesti kouluun lähdöstä. Äläkä oleta lapsesi puolesta vaan kysy häneltä suoraan, miksi kouluun ei voi mennä myöhässä. Joskus lapset ihan vain nolostelevat kouluun menemistä kesken koulupäivän.
Ja mitä Wilma-merkintöihin tulee - reaktiosi merkitä poissaolot selvittämättömiksi tuntuu ylimitoitetulta. Tiedät kyllä, että lapsesi myöhästyi koulusta. Sehän on tässä oikea poissaolon syy. Voit myös laittaa luokanvalvojalle selventävän viestin, jos siltä tuntuu vielä sen jälkeen, kun olet vetänyt kunnolla henkeä raivokohtauksen jälkeen.
Sitten vielä sellainen asia, josta et mainitse sanallakaan: vietätkö aikaa poikasi kanssa? 14-vuotiaskin tarvitsee yhdessäoloaikaa vanhempiensa kanssa. Oikeastaan lapset tarvitsevat yhdessäoloaikaa vanhempiensa kanssa myös aikuisina. Keksikää pojan kanssa jotakin kivaa yhteistä säännöllistä tekemistä ihan vain sen vuoksi, että hän on sinun poikasi ja sinä olet lapsesi vanhempi.
Kyllä minusta pitäisi pystyä henkilökohtaisesti suuttumaan omalle lapselleen. Muuten ei lapsikaan opi ilmaisemaan tunteitaan. Ja kyllä tiedän ihan omasta kokemuksesta että 14 vuotiaana tulee provosoitua vanhempiaan, se on normaalia ja kyllä siitä saa suuttua ja osoittaa kiukkuisuutensa
Tarkoitatko, että lastenkin on hyvä opetella menettämään hillintänsä ja raivoamaan vähäisestäkin asiasta?
Et varmaankaan. Sellaisen käsityksen kuitenkin viestistäsi saan.Tietysti ihmisillä tulee toisinaan ylilyöntejä ja holtittomia tunteidenpurkauksia. Siltikin kenelläkään ei ole oikeutta käyttäytyä asiattomasti ketään kohtaan! Ei aikuisilla eikä lapsilla.
Jos kuitenkin niin käy, on hyvä pyytää anteeksi ja puhua asiasta. Näin lapsetkin oppivat, että virheitä sattuu, mutta niistä voi puhua. Näin olen opettanut omat - jo aikuiset - lapseni omalla esimerkilläni. Olen lyhytpinnainen, mutta olen pyrkinyt hillitsemään itseäni. Jos joskus hermostun, pyydän sitä myös anteeksi. Vastavuoroisesti lapseni osaavat pyytää anteeksi omaa huonoa käytöstään. Yleensä harmistumisen takaa löytyy ihan oikea syy. Ja tästä on hyvä jatkaa.
On tärkeää, että osaa tunnistaa tämän syyn, kuten ap on tehnytkin. Hän tietää olevansa uupunut. Sitten se pitää hoitaa pois päiväjärjestyksestä jollakin tavalla - ap:n tapauksessa lepääminen ja oma aika voi tehdä hyvää. Päälle vielä keskustelua lapsen kanssa ja vastapainoksi jotakin oikeasti kivaa tekemistä yhdessä.
Samalla ap:n lapsi huomaa, että asioista voi tosiaankin puhua ja sopia, vaikka välillä pinna palaakin.
Yliluet tätä nyt ihan liikaa
Lapsesi elää samaa arkea, kuin sinäkin. Kiukuttelun sijaan olisitte voineet ottaa yhteistä aikaa ja puhua läpi teidän arjen ongelmat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asioilla on seuraukset ja kyllä sen 14-vuotiaskin jo tietää. Tietty jos aina voi luottaa siihen, että äiskä hoitaa ja kaikesta joka ei huvita äiti luovii lapsen läpi, niin että pääsee kuin koira veräjästä, niin on vanhemmalla peiliin katsomisen paikka.
Jos on ilmoitettu, että menee bussilla, niin sitten menee bussilla. Tai vaikka konttaa jos ei bussi kelpaa. Jos ei mene, niin kyllä sossulle siitä jotain pitää ilmoittaa.
Ja sinuna en todellakaan olisi poikaa vienyt kouluun, jos olisi autotallissa kolkutellut. Olisin jättänyt autoni siihen, soittanut itselleni taksin ja sanonut, että ei ole minun ongelmani, jos 14-vuotias ei bussiin noussut ja kouluun ehdi. Life is a bitch.
Alue: Aihe vapaa
No, lohduttaako yhtään jos sanon että on sen pojankin päivä varmasti pilalla.
Joku syyhän siihen on, ettei kouluun mene. Mutta kyllä niitäkin on, jotka ei mene ihan vaan laiskuuttaan.
Miksi ei halua mennä bussilla?
Kiusataanko siellä?
Keskustelkaa illalla, pyydä anteeksi hermostumistasi.