Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Haukun lapseni ihan lyttyyn. :(

Vierailija
02.03.2017 |

En mahda mitään, mutta sietämykseni tuollaisen esiteinin käytökselle on erittäin matala. Lisäbonuksena lapsella on neurospykiatrisia ongelmia. Vaikka tiedän, että lapsi ei mahda ilmeisen idiootille käytökselleen, väärinymmärtämisilleen ja kiukunpuuskille ilmeisesti mitään, haukun häntä silti toisinaan (tai siis usein) idiootiksi. Juuri äsken sanoin hänen olevan toivoton tapaus ja että hän joutuu katuojaan. Olen ilmeisesti ihan teinin tasolla itsekin. Kuluneen vuoden aikana olen päästellyt suustani ihan kamaluuksia. Ei hyvä esimerkki lapselle, joka tekeekin ihan samaa. Lisäksi en ikinä kiroile – paitsi omalle lapselleni. Nepsy-ongelmien lisäksi raukka on perinyt paskan luonteen. Se tulee minulta.

Mitä ihmettä voisin tehdä? Sulkea silmäni sen mokailulta? Alkaa mykäksi, etten tuli sanoneeksi pahasti? Parempi siis olla puuttumatta mihinkään, kun en kerran osaa puuttua rakentavasti. Pyytää huostaanottoa sillä perusteella, että olen haitaksi lapseni kehitykselle? Paremmin varmaan jossain laitoksessa osaisivat sen kasvattaa. Muuttaa itse pois?

Minulla ei ole jaksamista eikä kykyä kasvattaa tuota lasta. En tiedä onko minusta muuttumaan. Haluaisin pelastaa lapseni itseltäni. Minun pitäisi olla se, joka nostaa lastani ylöspäin ja valaa uskoa siihen, että hän kyllä pärjää ja selviää, löytää oman tiensä ja on ylipäätään hyvä tyyppi. Sen sijaan jauhan, kuinka toivoton tapaus hän on, kun taas on mokannut jossain ihan simppelissä asiassa, eikä kukaan halua tuollain käyttäytyvän kaveri olla, eikä hänellä ole mitään mahdollisuuksia mihinkään. Aloin kirjoittamaan ylös positiivisia asioita lapsestani, koska en meinaa niitä nähdä ollenkaan.

PS. Älkää helvetissä lisääntykö kenenkään ressukoiden surkimusten kanssa. Ette te niitä rakkaudellanne paranna. Saatte pian lapsen, jolla on ne samat ongelmat kuin sillä miehelläkin. Miehen luota on lupa kävellä pois ja jättää hänet vaikka sinne katuojaan, mutta siinäpä se ongelma onkin, kun lapsen luota ei halua eikä oikein voi lähteä, vaikka keinot, jaksaminen ja osaaminen on loppu. En minä rakkaudellani kykene parantamaan lastanikaan. Se tästä tekee ihan helvettiä.

Tämä oli tällainen väsyneen ja neuvottoman paskaäidin kirjoitus. Vertaistuki ja vinkit otetaan vastaan.

Kommentit (5)

Vierailija
2/5 |
17.03.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vai sinultako peri nuo ominaisuudet?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/5 |
17.03.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tiesitkö, että npsy-ongelmat ovat hyvin vahvasti perinnöllisiä? Ja että myös neurologisesti poikkeava lapsi on vain vanhempiensa peili? Nyt ihan oikeasti ap, hanki itsellesi apua. Lapsi vaikka väliaikaiseen sijoitukseen. Se halla, mitä nyt teet hänelle, on pahempaa kuin sijoitukseen joitunuminen.

Vierailija
4/5 |
17.03.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Perheneuvola?

Vierailija
5/5 |
17.03.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Hanki apua. Heti! Ota yhteyttä lastensuojeluun ja kerro tilanteesta. Lapsesi tarvitsee apua ja samoin sinä. Sijoitus voi tosiaan olla paras vaihtoehto ainakin tilapäisesti. Lapsellasi täytyy olla rauha kasvaa. On todella tuhoavaa lapsen kannalta että oma vanhempi väheksyy ja mitätöi kun itsetunto on jo ennestään hauras. Lapsella ei noissa olosuhteissa ole mitään mahdollisuutta kasvaa ja kehittyä tasapainoiseksi aikuiseksi. Muista että lapsesi käyttäytyminen ei johdu vain biologisesta perimästä vaan on suureksi osin mallioppimista sinulta. Parasta mitä voit lapsellesi nyt tehdä on pyytää tilapäistä sijoitusta ja samalla tehdä lapselle ehdottoman selväksi että rakastat häntä etkä ole häntä hylkäämässä. Painota omaa osuuttasi, ota vastuu pois lapselta. Kerro ettet tarkoita kaikkea pahaa sanomaasi ja että ongelma on sinussa kun suuttuessa sanot ikäviä asioita. Kerro että lapsesi on hyvä ja ihana. Kerro että ymmärrät että hänellä on paha olla ja siksi käyttäytyy huonosti. Usko häneen ja tue häntä. Kehu aina kun on pienikin syy, aina löytyy jotain positiivista sanottavaa. Älä moiti, älä arvostele. Älä vaadi liikaa. Sano asiallisesti huonosta käytöksestä, älä raivoa äläkä mene henkilökohtaisuuksiin. Vietä aikaa lapsesi kanssa. Kuuntele häntä, "näe" hänet. Samaistua hänen tunteisiinsa. Ei ole helppoa olla äiti oireilevalle esiteinille eivätkä asiat muutu nopeasti. Sinä olet kuitenkin hänen äitinsä joten sinulla on avaimet siihen minkälainen ihminen hänestä lopulta kasvaa. Ole aikuinen, olet sen lapsellesi velkaa. Hyvää tässä on se että itse tiedostat että ongelma on sinussa, se antaa hyvät edellytykset muuttaa asioita. Muista että ensisijaisesti sinun täytyy muuttua joten hae apua myös itsellesi. Parempaa jatkoa teille molemmille!