Miksi jotkut ei opeta lapsilleen ettei kädestä saa ottaa?
Minusta tuollaisen opettaminen kuuluu ihan tapoihin, toisten kunnioittamiseen.
Alkoi vaan ärsyttämään, kun eräs tuttavani ei opeta kohta 2v lapselleen niin. He olivat kylässä ja hänen lapsensa vei kaikki lelut mun 11kk kädestä ja ympäriltä. Jos vauvani oli konttaamassa jonkin lelun kanssa, tuttavan lapsi rynni vauvani päältä että sai lelun tältä pois. Tuttava vaan myhäili vieressä ja hymisteli vauvalleni, että " Roosan kanssa pitää olla topakkana lelujen kanssa, kun Roosa on niin voimakastahtoinen" . Olin vähän suu auki. Tuntui, että hänen lapsensa sai talloa ja rusentaa vauvani miten tahtoo ilman että tuttava puuttuu asiaan. Jopa kun yritin syöttää vauvaani syöttötuolissa, kiipeili tuttavan lapsi vauvani päälle ja puri tätä kädestä. Äiti vaan taas katseli vierestä. Tällaista tämä on ollut " aina" .
En ymmärrä...minusta lapselle kuuluu opettaa toisten ihmisten, pienempien ja suurempien, kunnioittaminen ja kauniit käytöstavat.
Kommentit (17)
En mä ainakaan katso hymistellen vieressä, jos joku talloo lapsiani ja repii niiltä lelut. Ei tosin katso lapsetkaan, vaan ottaa omansa takaisin hyvinkin äkkiä.
niin se vaan on...
jos vanhemmat ei opeta lapselle hyviä tapoja, niin yhteiskunta opettaa-eli päivähoito, koulu... jne
- toivottavasti!!!
kun lapsi sen iän saavuttaa että toisten kädestä saa tavarat, sitä hän tekee.
Miksi et muuten itse puuttunut asioihin? Itse ainakin komennan toistenkin lapsia, silloin ainakin niiden äidit tajuavat että meillä ei tehdä niin tai näin. Ja muutenkin itse annan toisten komentaa minun lapsiani. Joskus se vieraan tädin komennus menee paremmin perille kuin äidin...
Yritän olla koko ajan välissä kun meidän 2,5v on viemässä leluja. Teen varmaan perusvirheen, kun sitten kiskon itse sen lelun lapseni kädestä ja annan takaisin (siis tosi hyvä esimerkki..) mutta tuo on ainoa asia joka ' sävähdyttää' meidän lasta.
Koko ajan tietenkin selitän ja kerron miksi ei saa ottaa ja yritän opettaa vaihtoehtoja, kuten vuoron odottelua ja vaihtokauppoja jne. Tarpeeksi selitettyäni suutun ja joskus olen jopa karjunut toisten äitien läsnäollessa lapselleni, kun tilanne on mennyt niin pitkälle.
Huoh* Antakaapa neuvoja.
Etsi sitten tämä oma kirjioituksesi ja naureskele, mitä tulikaan kirjoitettua. Siinä vaiheessa tämä tuntuu varmasti hyvältä vitsiltä.
Mulla on 4 lasta ja tuo vaihe on todella ollut hankala. Se toimii sellaisissa perheissä, missä on isompia lapsia ja äidillä kokemusta. Mutta miten sanot esikoisvauvan äidille, että kyllä sitä opetetaan, mutta kun se nyt ei mene kertakiellolla vielä perille.
Ja aina paranee. Kun otat uhmikselta sen lelun pois ja palautat vauvalle, alkaa parku. Vauvan äiti sitten katsoo naama norsunvitulla, että nyt sitä lasta ei ole opetettu tavoille kun se itkee kylässä.
Molempi pahempi. Odota kun omasi kasvaa. Olet saman tilanteen edessä taatusti.
Meillä lapset kohtelee muutenkin toisiaan todella kauniisti, ehkä siksi että se on tehty niin kertakaikkisen selväksi kuinka muita ihmisiä kohdellaan.
Ja sanomattakin on selvää, etten anna omianikaan huonosti kohdella.
Vierailija:
kun lapsi sen iän saavuttaa että toisten kädestä saa tavarat, sitä hän tekee.
Miksi et muuten itse puuttunut asioihin? Itse ainakin komennan toistenkin lapsia, silloin ainakin niiden äidit tajuavat että meillä ei tehdä niin tai näin. Ja muutenkin itse annan toisten komentaa minun lapsiani. Joskus se vieraan tädin komennus menee paremmin perille kuin äidin...
Niin tulee sinunkin lapsesi kaksivuotiaana viemään lelut toisen kädestä vaikka kuinka yrittäisit sössöttää, että ei saa ottaa.
Life is life.
puuttunut asiaan. Totta kai jokainen 2-vuotias ja isompikin lapsi käyttäytyy välillä huonosti, mutta siihen normaali vanhempi puuttuu, eikä vain huokaile, että " tollanen se on" .
Lähes jokainen lapsi varmasti yrittää moista ja tekeekin sitä jonkin aikaa, se on sitten ihan vanhemmasta kiinni, että kuinka usein onnistuu ja miten ne tilanteet selvitetään. TÄllaisten vastaajen kohdalla lopputulos on varmasti huono, jos ei lasta osata kasvattaa muuta kuin sössöttämällä.
Säälittävää.
Vierailija:
Niin tulee sinunkin lapsesi kaksivuotiaana viemään lelut toisen kädestä vaikka kuinka yrittäisit sössöttää, että ei saa ottaa.Life is life.
ja ajatteli selviänsä helpommalla niin, ettei kiellä.
Tiedän itse, kuinka hankalaa oli olla kylässä uhmiksen kanssa. Kotona todella tiukka kuri, mutta kylässä oli välillä ristiriitainen olo. Joskus jätti kieltämättä siksi, että kahvirauha säilyy. Kun ei aina voi olla varma, mitä talon emäntä sanoo jos uhmis nostaa metelin sillä hetkellä.
Komennetaan lasta tai kielletään tekemästä väärin ja jos/KUN lapsi kuitenkin tekee väärin toistetaan kielto/komennus ja esim. palautetaan varastettu lelu lapsen kädestä sille jolla se ensin oli. Kyllä lapset lopulta oppii, mutta jos lelua yritetään palauttaa vaan suusanallisella komennuksella lapsi kyllä pian oppii että ihan sama mitä komennetaan, kun kuitenkin saa tehdä mitä itse haluaa. Ei pieni lapsi ymmärrä pelkkiä sanoja, vaan pitää ihan konkreettisesti kädestä pitäen tarttua lapseen nätisti ja laittaa asiat tapahtumaan niin kuin on vaadittu.
Itse inhoan tyhjään huuliaan heiluttelevia vanhempia, joiden tarkoitus ei edes ihan oikeasti olekkaan se että lapsi tottelisi! Päin vastoin!
lapsia. Kaikkia komennan samalla tavalla kollektiivisesti. Usein lauseeni alkaa lapsille näin: Meillä on sellainen sopimus täällä, ettei ...
Meillä on sellainen sopimus täällä kaikille lapsille, ettei sisäleluja viedä ulos kysymättä lupaa aikuisilta.
Meillä on sellainen sopimus täällä kaikille lapsille, että portaikosta ei tiputeta leluja ja jos tiputtaa, niin se lelu menee roskiin.
Meillä ei oteta toisen kädestä leluja ja jos lelusta tulee riita, niin otan lelun kokonaan pois.
jne...
Tällaisia selitän ihan pienillekin vieraille lapsille ja kas kummaa, on tehonnut. Eikä yksikään vierailevista vanhemmista ole valittanut asiasta. Itse asiassa tykkäävät tulla meille kylään lapsineen, kun ei tarvi vieraan itse juosta lapsen perässä koko ajan ja lapset oppivat nopeasti meidän kodin säännöt.
joskus puistoon eksyy vapaasti kasvatettuja ja curling vanhempien lapsia, jotka saa tehä mitä huvittaa ja kaikki periksi.
Me ollaan ratkaistu asia niin, että ei enää kovin usein viitsitä kutsua meille. Heillä kun ollaan kylässä niin yritän sovitella siinä välissä näitä kädestä ottamisia ja oman lapseni mielipahaa siitä, kun muut lapset eivät noudata hänelle opetettuja sääntöjä. Sanon ihan tämän äidinkin kuullen, ja jos äiti ei ole kuulolla, saatan sanoa vähän ilkeämmin. Ainakin tehoaa.
Ja kuinka kiva pienemmän kädestä on viedä tavaa tai koittaa tehdä vaihtareita. Toki komennan kiellän, mutta