KUINKA MONI haaveili......?

Naimisiin menin jo kesken lukion viimeisen vuoden. Häät olivat upeat ja suurehkot. Muutimme mieheni työn vuoksi ulkomaille heti kirjoitettuani. Nautimme siellä pari vuotta olostamme, kunnes tulin raskaaksi ja palasimme Suomeen. Esikoinen aloitti eskarin tällä viikolla, kuopus on kaksi vuotta nuorempi. Opiskelen korkeakoulussa toista vuotta. Minulla on myös alempi tutkinto lukion jälkeen hankittuna. Ikää on nyt 27 vuotta.

Hyvästä koulutuksesta ja unelmien työpaikasta? On molemmat. (valmistuin 24v., työ 25v.)

upeasta omakotitalosta? Tästä en ole haaveillut, rivari riittää.

Häistä ja hyvästä parisuhteesta? Jep, naimissin menin kun olin 21v.

Ihanista lapsista, jotka sait nimetä ihanilla nimillä;) 2 lasta, esikoinen syntyi kun olin 23v.



Ikää 27v. nyt



Itse 25v. mutta kaikki nuo asiat vain haaveena :/ ainoastaan unelmieni opiskelupaikka (oikis) on!

[/quote]

30v. ja nyt ensimmäinen kunnollinen parisuhde. Ei ole uskaltanut tehdä elämänsä aikana oikein mitään. Osti mm. elämänsä ekan oluen kaupasta vuosi sitten (en tarkoita mitään tekemisellä ainoastaan alkoholia ja rällästämistä vaan myös yleisiä asioita.)





Muista elääkin sen oikiksen ohella ;) Elämää on myös muunlaista.

Ei ne miehet ja lapset taivaasta tipahda..

ennemminkin tavis, josta tuntuu köyhältä.. niin monella on monenlaista varallisuutta, perintöä ym kultalusikkaa. itselläni vain opintolainat :(



niin mulla on kiva mies ja kihloissa ollaan mut jotenkin junnaan talon hankintaa, häitä tai mitään vakavampaa... mietin tässäkö tää elämä on? kumpa osaisin tehdä ratkaisuja, heittäytyä? saisin tuntee mikä on oikein? sitä ei ole... junnaan tasaisessa tilassa enkä tiedä miten unelmiin pääsee käsiksi...



ap

tiedä, mitä elämä tuo tullessaan =)

Hyvästä koulutuksesta (oikis), johon pääsin heti kirjoitusten jälkeen ja valmistuin 24-vuotiaana.



Ihanasta työpaikasta, johon pääsin heti valmistumisen jälkeen.



Mukavasta kodista Helsingissä, joka löytyi meille täydellisestä erillistalosta 29-vuotiaana.



Naimisiinmenosta, joka tapahtui 25-vuotiaana ja hyvästä puolisosta, jonka tapasin 18-vuotiaana.



Ihanista lapsista, joista olen saanut yhden 29-vuotiaana.

haaveilin psykologiasta, mutta päädyin yhteiskuntatieteelliseen, josta valmistun luultavasti ensi keväänä. Nyt kyllä olen ihan hyvilläni tutkinnostani, sillä eipä minusta oileasti olisi ollut psykologiksi. Töistä ei vielä tietoa.



Omakotitalo on. Ei unelmien talo, mutta lainaa jäljellä vain vähän päälle 20 000e. Sekin pystyttäisiin maksamaan heti pois jos haluttaisiin. Uutta talolainaa ei aiota ottaa pitkään aikaan, ei ehkä koskaan. Jotenkin se unelma upeasta kartanosta on haalistunut ja sen sijaan kutkuttaa ajatus velattomasta elämästä.



Avioon menin 21-vuotiaana. Maistraattihäät. Kirkkohäistä en ole koskaan haaveillut.



Lapsi on nyt pian 2 vuotta ja ensi kuusta saa uusi vauva tulla jos on tullakseen.



Olen 24-vuotias. :)

No tosta ap:n listasta puuttuu hyvä työpaikka ja omakotitalo. Valmistuin filosofian maisteriksi juuri ennen esikoisen syntymää. Kuopus on nyt reilun vuoden (kaksi lasta siis). Nyt nautin kotiäitiydestä ja murehdin työllistymistä myöhemmin. Saattaa olla, että kouluttaudun uudelleen. Naimisiin menin 24-vuotiaana unelmieni miehen kanssa. Olen nyt 29-vuotias, ja tiedän että materian aika on elämässäni myöhemmin. Nyt nautin yksivuotiaan märistä pusuista ja korvaamattomuuden tunteesta.

unelmien opiskelupaikka kuin sinulla ;) En ole sitä vielä saanut mutta parin vuoden sisällä olisi tarkoitus pyrkiä.



Haaveilin hyvästä parisuhteesta ja lapsista. Minulla ei ole hyvää parisuhdetta (huono kyllä löytyy), yksi lapsi on, mutta onnellisuutta ei. Ei omaa taloa, en tiedä onko se edes haavelistalla.

On minulla noista aika moni (hyvä koulutus, iso ok-talo, terveet ja kauniit lapset jne.)



MUTTA kun ei mitkään ulkoiset asiat ole millään tavalla merkityksellisiä eikä haaveilun arvoisia. Tärkeintä on onni, syvällinen kokeminen ja terveys. Tuosta edellisestä listasta, lapset ei tietenkään ole ulkoisia asioita. Talot sun muut on.