Lue keskustelun säännöt.
Lapsen tapaaminen
jyhuuu
01.03.2017 |
Oon siis 3 vuotiaan lapsen yh äiti. Erottiin lapsen isän kanssa lapsen ollessa pieni. Isä on alkoholisoitunut ja väkivaltainen humalassa. Isällä on sovittu tapaamiset kahtena arkipäivänä meillä kotona kaksi tuntia kerrallaan. Minä tottakai suostuin näihin tapaamisiin ja aina kun olen itse joutunut perumaan tapaamiset niin olen antanut isän itse päättää milloin seuraava tapaaminen onnistuisi. Mutta jos hän on itse perunut jonkun typerän syyn takia niin en ole antanut toista päivää jolloin tulla. (paljastunut lähes joka kerta että on perunut juomisen takia) Tapaamiset menee lähes aina niin että isä vain tervehtii poikaansa ja menee istumaan sohvalle (käsien tärinästä ja viinan hajusta päätellen krapulassa), käskee minun keittää kahvit hänelle ja utelee minun elämästä mutta ei pojan, lukee päivän lehden ja istuu lopun ajan. Joskus saattaa istua enemmänkin kuin tämän kaksi tuntia ja tuntuu että ei lähde oikein millään pois.. Poika on mielissään että "isä tulee tänään leikkimään mun kanssa" mutta lähes aina sitten peruu 15-10 minuuttia ennen sovittua tapaamista. Onko kenelläkään vastaavaa? Mielestäni olisi tärkeää pojallekkin touhuta isän kanssa mutta häntä ei näy paljon asia kiinnostavan. Sukulaistensa syntymäpäiville poika täytyisi antaa mukaan mutta hänen kyytiinsä en voi poikaa luottaa kun ajelee päihtyneenäkin joten olen sitten itse kuskannut pojan näihin juhliin jopa 60 km päähän ja hakenut sovittuna aikana. Minun voimavarani alkavat loppua tähän joustamiseen. Neuvoja kaivataan!
Kommentit (14)
Tuohan nyt on ihan pientä joustamista vielä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuohan nyt on ihan pientä joustamista vielä.
No mikäs sitten on suurta joustamista?
Kerran hän jopa tuli päihtyneenä pojan syntymäpäiville, ja alkoi siellä rähisemään kun ei näe poikaansa koska tottakai minä hänet nakkasin pihalle sieltä. Siitä jäänytkin vähän kammo odottaa tätä ihmistä meille että jos hän tuleekin humalassa ja käyttäytyy taas aggressiivisesti..
Valvotut tapaamiset muualla kuin omassa kodissasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi, MIKSI teette lapsia tällaisten miesten kanssa????? Ryöstätte lapseltanne isän, vakaan lapsuuden ja kunnon geenit. Joten: miksi? Vihaatteko lastanne niin paljon?
Otat lastenvalvojaan yhteyttä ja vaadit valvotut tapaamiset. Huom. sinä et tapaamisia tuolloin valvo, vaan ammattilaiset. Saat samalla omaa aikaa. Noin ison lapsen tapaamisissa ei ole enää tarvetta äidin olla mukana, ja ammattilaiset osaavat tarvittaessa evätä tapaamiset jos isä vaikuttaa humalaiselta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi, MIKSI teette lapsia tällaisten miesten kanssa????? Ryöstätte lapseltanne isän, vakaan lapsuuden ja kunnon geenit. Joten: miksi? Vihaatteko lastanne niin paljon?
Niin sen yh-äidin syytähän se isänkin käytös on...huoh..
Onko kellään muilla vastaavia tapaamisia? Miten on sujunut? Kokemuksia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tänään taas isäpäivä, turhauttavaa odottaa jos ei ilmoittakkaan että ei tule.. Paikkakunnallamme ei ole tällä hetkellä lastenvalvojaa, joten meillä täytyy kuulema odottaa että tälläinen tänne palkataan taas
Hyvin samanlainen kokemus itsellä aikoinaan. Hyvää hyvyyttäni yritin ylläpitää lapsen ja isän suhdetta. Annoin tulla kotiini (oikeasti täysin omalla rahalla hankkimaani) ja ainoa ehto oli, ettei saa olla humalassa. Tuli aina krapulassa, kahvia piti saada ja istui sohvalla tuppisuuna. Laitoin stopin, kun tuli humalassa ja ilmoitin, että ei ole enää tervetullut.
Erään tapaamisen jälkeen (vkloppu tapaaminen), joka ei mennyt ihan niin kuin piti, otin heti yhteyttä lastenvalvojaan ja kerroin ko. tapahtumasta (en valehdellut, vaan oli todistaja mukana, kun hain lapsen kotiin) minulle sanottiin, ettei lasta tarvitse antaa isälleen, koska ei ollut varmuutta malttaako isä olla selvänä.
Eipä isä sen kerran jälkeen kyllä kysellytkään uusista tapaamisista, tajusi kai mokanneensa pahasti. Hain myös yksinhuoltajuutta ja isälle olisi ollut mahdollisuus tavata lasta valvotusti, mutta tästä aikaa yli 10 vuotta eikä ole löytynyt aikaa tapaamisiin miehen puolelta. Olen kyllä kiertoteitä kuullut, kuinka on kova ikävä (aina humalassa tulee lapsi mieleen).
Yksinhuoltajuuden hain miehen epäluotettavuuden takia, moni asia olisi jäänyt lapselta tekemättä ja kokematta jos olisi pitänyt saada isän allekirjoitus tai suostumus asiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi, MIKSI teette lapsia tällaisten miesten kanssa????? Ryöstätte lapseltanne isän, vakaan lapsuuden ja kunnon geenit. Joten: miksi? Vihaatteko lastanne niin paljon?
Niin sen yh-äidin syytähän se isänkin käytös on...huoh..
Onkohan TÄSSÄKÄÄN tapauksessa maltettu seurustella riittävän pitkään ja otettu riittävän kattavasti selvää miehen tautoista vai onko vain suinpäin rynnätty lasta tekemään? On jo seurustelun alkuvaiheessa melko helppo huomata onko mies alkoholiin menevä, mutta siltikin naiset perustavat perheitä tälläisten miesten kanssa. Ei naiset mitään lapsen tasolle typistettyjä viattomia uhrejakaan ole.
Et kai sinä lapsellesi kerro ennen kuin on varmaa, että isä tulee?
Mullahan tässä ei taida olla mitään sananvaltaa?