Kissan omistajat! Mitä kissasi on tykännyt uuden kissan tulemisesta kotiin?

No meillä on vanhin kissoista (narttu) on nyt 14v. Kun otettiin toinen kissa, narttu, (tämä pelastettiin lopetukselta)  joskin kuoli muutamaa vuotta myöhemmin todennäköisesti aivoverenvuotoon tms.), aluksi suhtautuminen oli hyvin vihamielinen, myöhemmin neutraali. 

Otettiin uusi kissa (kolli) ja tämän kanssa meidän vanhin  ei ole tullut oikein koskaan toimeen. Tämä nuorempi on hyvin "pomoa" plus mustasukkainen luonteeltaan. Jos vaikkapa silitän tätä vanhempaa, hyökkää nuorempi kimppuun. Tässä vuosien varrella (viisi vuotta) tämä luonteenpiirre on ollut häviämässä, ehkä tuo nuorempi alkaa jo ymmärtää ettei huomiosta tarvitse tapella. Eivät ole ylimpiä ystäviä mutta joskus sattuvat nukkumaan jopa samassa sängyssä.

Neljä vuotta sitten otettiin jälleen uusi kissanpentu (narttu). Sen piti olla meillä vain väliaikaisesti koska oli lopetusuhan alla  ja me emme olleet varmoja, halutaanko kolmea kissaa. Omistaja ja emo samat kuin edellisellä ja tässä vaiheessa vaiheessa tein eläinsuojeluilmoituksen (emolla ei olla hoidettu esim. korvapunkkeja ja uusi pentu tartutti sen meidän kaikkiin kissoihin, emoa ei leikattu ja teki ainakin pentueen per vuosi jne.). Pentu sitten jäi meille mutta tämä on kyllä ollut kahden vanhimman suosikki. Tuolta keskimmäiseltä heräsi äidinvaistot (vaikka onkin leikattu kolli) ja se huolehti ihan vimpan päälle pennusta. Nuoli pennun puhtaaksi,  nukkui ihan kiinni siinä jne. Vanhin, joka ei ole koskaan ollut mikään leikkisä kissa, alkoi leikkiä ja rehata kuin pieni pentu, joko yksin tai tuon nuorimman kanssa.

Meillä nämä kissat ovat erilaisia persoonia

-"vanhus": omissa oloissa viihtyvä, ei pahemmin hakeudu syliin tai silitettäväksi jos niin tekeekin, tekee sen omilla ehdoillaan. Silloin kun hakeutuu syliin, eroon et pääse (sen kerran kuukaudessa)

-keskimmäinen: pomottava, huomionkipeä ja itseään täynnä oleva (olisittepa nähneet ekan päivän meillä kun hän oli noin 8vk:n ikäinen. Löysi puolentoista litran limupullon ja alkoi tapella sen kanssa :D  Mutta silti kauhea sylivauva joka tulee joka yö minun kainalooni nukkumaan ja sitä voi halailla silloin kuin unilelua.

-kuopus: vähän kuin vanhinkin mutta todella perso ruualle joka rakastaa vaikkapa paperitollon noutamista. Hakeutuu syliin kun ruokakippa on tyhjä.

Kuten huomaat, kissat ovat erilaisia joten suhtatuminen uuteen kissaan voi olla mitä vain. Eihän sitä periaatteessa tiedä  kuin kokeilemalla ja hemmetin sitkeällä kärsivällisyydellä.

Ei sitä kiinnosta.

Minkä rotuinen kissa?

Meillä vanhin kissa meni ihan sekaisin kun kissa nro2 saapui. Murisi ja kökki nurkassa. Sitten ne kuitenkin rupesivat "stalkkailemaan" toisiaan. Haistelivat toistensa tuotoksia laatikolla ja hiiviskelivät toistensa kannoilla. Kohta ne jo nukkuivat vierekkäin ja painivat innoissaan.

Kun kolmas kissa tuli, syntyi kiistoja. Kolmas on eri sukupuolta kuin kaksi vanhempaa. Luulen, että sillä on tekemistä asian kanssa. Nuo vanhemmat pojat kiusasivat pitkään uutta tyttöä ja olivat todella mustasukkaisia. Pojat olivat myös tosi kiintyneitä toisiinsa siinä vaiheessa, joten olivat toisistaan ja ihmisistä mustasukkaisia. Kesti puoli vuotta, että tyttö hyväksyttiin tiimiin kunnolla.

Olen myös totuttanut pienen kissanpennun ja ison koiran toisiinsa. Siinä vasta oli tekemistä, kun koira oli iso kaheli. Niistäkin tuli parhaat kaverit. Tykkäsivät leikkiä keskenään ja koira oli todella varovainen kissan kanssa.

Se riippuu ihan siitä, miten koulutat sen kissasi uuden tullessa, sallitko paskan käytöksen, jne. Totuttaminen pikku hiljaa, alkuun eri tiloissa niin, että tottuvat toistensa hajuihin jne.

Meidän 3v kolli (leikkaamaton) ja miehen veljen 1v leikattu kolli tulivat ihan hyvin juttuun, kun tuo nuorempi tuli meille jussiksi. Ensin katseli vähän aikaa uutta paikkaa kuljetusboksista ja sitten pääsi varovasti tutustumaan.

Meinasi kyllä meidän ison koiran kimppuun käydä (vähän turhan itsetietoinen katti D: ), mutta keskenään kollit tulivat hyvin toimeen. Oma kollimme tosin kusi vieraan lähdettyä lempinojatuolini paskaksi, mutta no, itepä en ole sisäkissaani vienyt kastroitavaksi vieläkään...

Meidän leikattu lempeä kolli oli aluksi kiinnostunut ja utelias uutta kissaa kohtaan, mutta tämä uusipa ei hyväksynyt tätä vanhaa ja vanhempaa. Yleensä se menee toisinpäin. Nyt on kulunut 10 kuukautta yhteiseloa ja edelleen uusi kissa on kuin kotonaan, reipas ja ihana, kun vanhempi kissa-parka on vain varjo entisestään, arka ja eristäytynyt yläkertaan. Kaikki tutustuttaminen tehtiin niin kuin kuuluu, varovasti ja asteittain. En tiedä kuinka pitkään pitäisi vielä riittää sydäntä ja kärsivällisyyttä tähän.

Mulla viisi kissaa ja kaikki eri aikohin tulleet. Vanhin 13v ja nuorin vajaan vuoden. Uskoisin kyllä, että noin nuori kissa tottuu nopeasti. Kissatkin on yksilöitä ja toimeentulemista on vaikea ennustaa varmaksi. Eri luonteiset voivat ystävystyä ihan siinä missä muutkin. Jotkut voivat ystävystyä vaiikka vuoden tai parin päästä vasta. Jotkut heti. Onko itselläsi kavereina vain ihmisiä joilla sama luonne kuin itselläsi? Niin... Sama se on kissoilla. :D Kuitenkin kissa - kissa yhdistelmässä on se hyvä puoli, että pentu ymmärtää kissan "kieltä". Jos ja kun 2v kissasi sähisee pennulle alkuun niin kyllä pentu ymmärtää jättää sen rauhaan ja tutustua omaan tahtiinsa. Meillä nämä ajat on mennyt tunnista muutamaan viikkoon. Parhaassa tapauksessa uusi arka pentu sai muilta rohkaisua, yksi uhitteli vanhoille kissoilleni pari viikkoa ja sit tilanne/lauma rauhoittui.

Vierailija kirjoitti:

Meidän leikattu lempeä kolli oli aluksi kiinnostunut ja utelias uutta kissaa kohtaan, mutta tämä uusipa ei hyväksynyt tätä vanhaa ja vanhempaa. Yleensä se menee toisinpäin. Nyt on kulunut 10 kuukautta yhteiseloa ja edelleen uusi kissa on kuin kotonaan, reipas ja ihana, kun vanhempi kissa-parka on vain varjo entisestään, arka ja eristäytynyt yläkertaan. Kaikki tutustuttaminen tehtiin niin kuin kuuluu, varovasti ja asteittain. En tiedä kuinka pitkään pitäisi vielä riittää sydäntä ja kärsivällisyyttä tähän.

Ootko kokeillut Feliwayta tai vastaavaa?

Jouduin lopettamaan edellisen kun uus kissa tuli taloon :(

Eivät tule toimeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän leikattu lempeä kolli oli aluksi kiinnostunut ja utelias uutta kissaa kohtaan, mutta tämä uusipa ei hyväksynyt tätä vanhaa ja vanhempaa. Yleensä se menee toisinpäin. Nyt on kulunut 10 kuukautta yhteiseloa ja edelleen uusi kissa on kuin kotonaan, reipas ja ihana, kun vanhempi kissa-parka on vain varjo entisestään, arka ja eristäytynyt yläkertaan. Kaikki tutustuttaminen tehtiin niin kuin kuuluu, varovasti ja asteittain. En tiedä kuinka pitkään pitäisi vielä riittää sydäntä ja kärsivällisyyttä tähän.

Ootko kokeillut Feliwayta tai vastaavaa?

Kyllä, useamman pullollisen ja eri paikoissa.

Riippuu ihan kissoista - sekä nykyisestä että tulevasta. Kannattaa ehkä miettiä, pitäisikö uusi pentu ottaa joltain luotettavalta kasvattajalta (nettipalstan tai muun vastaavan sijaan), joka 1) osaa arvioida pennun luonteen ja soveltuvuuden nykyisen kaveriksi, 2) hoitaa pennun sosiaalistamisen kunnolla ja 3) luovuttaa pennun aikaisintaan 12-viikkoisena. Näin ainakin mahdollisuudet sopuisasti menevälle toisiinsa tottumiselle olisivat parhaat mahdolliset.

Meillä tuli juuri perjantaina illalla 1 v 3 kk leikatun kollin kaveriksi 15 vk kollipentu. Molemmat ovat samalta, todella kokeneelta ja luotettavalta kasvattajalta, joka panostaa kasvatustyössä pentujen luonteeseen ja sosiaalistamiseen. Kasvattajan kanssa yhdessä mietittiin, mikä pentueen pennuista sopisi parhaiten nykyisen pojan seuraksi (otettiin vilkkaalle ja sosiaaliselle pojalle vilkas ja sosiaalinen poika seuraksi). Meillä pe ja la aamu ilta meni isomman puolelta vähän muristessa, mutta puolilta päivin lauantaina oltiin jo sovussa ja sunnuntaina sitten leikittiin ja pestiin kuin oltaisiin aina yhdessä oltu. Perjantaina pidimme pojat valtaosan ajasta eri huoneissa, samoin pe-la ja la-su yöt. Muuten annettiin rauhassa tutustua niin, että koko ajan oli joku ihminen valvomassa ja puututtiin vasta, jos otteet alkoivat mennä liian villeiksi. Nyt vähän yli neljä päivän kuluttua nuo ovat täysin erottamattomat ja tekevät jo kaiken yhdessä.

Eli kunnon panostuksella pennun valintaan ja tutustuttamisvaiheeseen voi lopputulos olla todella nopeastikin hyvä. Mutta kannattaa varautua siihen, ettei kaikilla tuo noin nopeasti suju. Etenkin, jos nykyinen kissa ei ole todella sosiaalinen. Alkuun kannattaa siis antaa kissoille aikaa ja pitää tarvittaessa eri huoneissa ja laittaa Feliwayt seinään ennakkoon. Ja varautua siihen, että alun kyräilyvaihe voi kestää viikonkin, joskus jopa pitempään. Ja kaikki kissat eivät koskaan sopeudu yhteen. Eli palaan tuohon alkukommenttiini: panosta jo kasvattajan ja pennun valintaan, niin helpotat sekä omaa että etenkin kissojen elämää.

Kollien kanssa on ongelmia, tyttökisuille käy kaikki.

Minulla on vielä pennun ja vanhan 10v. kissan tutustuttaminen meneillään. Pentu on aktiivisempi menijä kuin vanha kissa ja vaikka vanha ei ole mikään nössykkä, niin se ei oikein osaa pistää vastaan jos pentu tulee häiritsemään leikkimisyrityksillään, vaan sähisee ja pakenee, josta pentu innostuu lisää lähtee perään.

Eivät nuku vierekkäin, mutta jos pentu nukkuu niin vanhempi saattaa käydä haistelemassa ja vähän varovasti pesemässä pentua. Syövät hyvin vierekkäin ja molempia yhtä aikaa leikittäessä ei ole ongelmia, mutta eivät nuo oikein kavereita ole vielä. Pentu on ollut nyt reilut 2 kuukautta.

Meidän sosiaalinen kissa muuttui päinvastaiseksi kun pentu tuli taloon. Luulin jo että se muuttui pysyvästi kyräileväksi ja etäiseksi, mutta n. 3kk pennun saapumisesta edellinen kissa oli kuin ei mitään erikoista olisi edes tapahtunut ja elo jatkui kuten ennen pentuakin. Nykyisin nuo on kun paita ja peppu. Siellä missä on toinen, on myös toinen. 

Tuo on kyllä kissakohtaista ja kummastakin sukupuolesta löytyy helppoja ja vaikeita tapauksia uuden kissan tullessa. Mutta yleistäen kastroitu kolli on aina helpoin tapaus uutta kissaa tuotaessa. Naaraskissoilla on jopa leikattuna selkeämpää reviirikäyttäytymistä, koska luonnossakin elävät ja kasvattavat pennut pienemmällä reviirillä, jossa ruoan saantia ja pentujen turvallisuutta tulee puolustaa. Kollien isommat reviirit luonnossakin risteävät, joten toisen tulo oman reviirin alueelle ei ole niin iso juttu. Leikatut kollit itseasiassa hyvin usein ottavat uuden pennun suojatikseen ja alkavat hoivata sitä ja monesti monikissatalouksissa puolustavat pentua reviiritietoisemmilta naarailta.