Onko uskovaisten parissa ihan yleistä, että joku sanoo voivansa todistaa Jumalan olemassaolon tieteellisesti?

Kielilläpuhumisen numeraalis-looginen versio.

Ei ole. Useimmat uskovaiset on sitä mieltä, että hengelliset ei kuulu aineellisen todellisuuden piiriin eikä niitä siksi voi aineellisin maailman keinoin todistaa. Jumalaa ei siis voi mitata, punnita, johtaa luonnosta, todistaa.

Luonnontiede ei voi olettaa yliluonnollisia, vaan sen on toimittava luonnon ja sen lakien rajoissa, muuten siinä ei olisi enää mitään logiikkaa ja tiedettä, jos jokainen voisi olettaa kaikenlaisia omien uskomustensa mukaisia voimia. 

Filosofoida tietysti voidaan, mutta tuskinpa niistä todistuksiksi on.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole. Useimmat uskovaiset on sitä mieltä, että hengelliset ei kuulu aineellisen todellisuuden piiriin eikä niitä siksi voi aineellisin maailman keinoin todistaa. Jumalaa ei siis voi mitata, punnita, johtaa luonnosta, todistaa.

Luonnontiede ei voi olettaa yliluonnollisia, vaan sen on toimittava luonnon ja sen lakien rajoissa, muuten siinä ei olisi enää mitään logiikkaa ja tiedettä, jos jokainen voisi olettaa kaikenlaisia omien uskomustensa mukaisia voimia. 

Filosofoida tietysti voidaan, mutta tuskinpa niistä todistuksiksi on.

Kiitos vastauksesta. Kyse oli siis todistajan tapauksessa yksityisajattelusta eikä minkään valtavirran tradition seuraamisesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole. Useimmat uskovaiset on sitä mieltä, että hengelliset ei kuulu aineellisen todellisuuden piiriin eikä niitä siksi voi aineellisin maailman keinoin todistaa. Jumalaa ei siis voi mitata, punnita, johtaa luonnosta, todistaa.

Luonnontiede ei voi olettaa yliluonnollisia, vaan sen on toimittava luonnon ja sen lakien rajoissa, muuten siinä ei olisi enää mitään logiikkaa ja tiedettä, jos jokainen voisi olettaa kaikenlaisia omien uskomustensa mukaisia voimia. 

Filosofoida tietysti voidaan, mutta tuskinpa niistä todistuksiksi on.

Kiitos vastauksesta. Kyse oli siis todistajan tapauksessa yksityisajattelusta eikä minkään valtavirran tradition seuraamisesta.

Tietyissä vapaissa suunnissa kreationisteja ja niitä jotka uskovat Jumalan olemassaolon olevan todistettavissa on enemmän, mutta näissäkin yleensä korkeammin koulutetuissa on enemmän niitä, jotka eivät usko Jumalan olevan todistettavissa, eivätkä yleensä kaipaakaan sellaista todistusta vaan hyväksyvät että hengelliset asiat jäävät aina uskonasioiksi.

Luterilaisella puolella tuntuu olevan varsin harvinaista kreationismi ja yritykset todistaa Jumala, myös niillä jotka mieltävät itsensä uskovaisiksi eikä vain tavan vuoksi kirkkoon kuuluviksi.

Apologian (uskon järkiperäinen puolustaminen) tunteminen ei ole Suomessa kovin yleistä käsittääkseni.

Se, että onko tarjolla kiistämättömiä tieteellisiä todisteita ei ole kyllä selviö, mutta tieteen havainnoista voidaan hyvin perustella väite "Jumala on olemassa". Voidaan siis sanoa vaikka näin: "Nykytieteen havaintojen perusteella on monta hyvinperusteltua syytä uskoa, että Jumala on olemassa."

Näiden perusteluiden läpikäyntiin menee kyllä jonkin verran aikaa, aloita sieltä apowiki.fi - etusivulta. Tai katso tv7:n arkistosta "Vartiossa"-nimisen sarjan avausjakso vaikka ensin, ja siellä on myös "One minute apologist"-sarja (jonka nimeä suomeksi en muista).

Vastaus siis otsikon kysymykseen on, että tuollaisen väittäminen ei ole yleistä. Yleisempää on todeta jotain siihen suuntaan, ettei tiede voi todistaa yliluonnollisia asioita.

5 jatkaa, että sen toisen sarjan nimi tv7:lla on "Uskonpuolustaja", ja ne klipit on tosi lyhyitä. Vastaus nro 2 oli myös hyvä. Todistajan tapauksesta en osaa sanoa: olen katsonut kymmeniä videoita YouTubesta, joissa eri tiedemiehet perustelevat uskoaan, mutta onko väitteen muoto kivenkova "Tiede aukottomasti todistaa Jumalan olemassaolon" ei ole jäänyt niin mieleen, koska perustelut ovat olleet muuten hyvät, riittävät johtopäätöksen tekemiseen. Tästä saa varsin hyvän käsityksen tuon "Uskonpuolustaja"-sarjan suomeksi tekstitetyistä videoista. Ajattelumallin tai -filosofian ymmärtäminen tosin vei minulta hetken, kun en ole tuota alaa niin opiskellut.