Lue keskustelun säännöt.
Olen syrjäytynyt yhteiskunnasta
28.02.2017 |
Olen 20v mies ja en saa töitä mistään. Minulla ei ole ikinä ollut tyttöystävää. Vietän kaikki päivät yksiössäni ja pelaan pleikkaria. Töitä ei löydy mistään, olen todennäköisesti loppuelämäni sossupummi.
Kommentit (48)
No tee asialle jotain, hae koulutukseen tms
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No tee asialle jotain, hae koulutukseen tms
Suomessa on liikaa koulutettuja työttömiä. Miksi et tarjoa ratkaisuksi työpaikkoja, mitä koulutus auttaa jos ei ole työpaikkoja?
Hyviä neuvoja kaikki tuossa edellä. Tässä vielä yksi ja ilmainen: mene lenkille joka päivä, pää tuulettuu. Ei kaksikymmentävuotias ole vielä sen ikäinen että elämä voisikaan olla järjestyksessä sitä paitsi taantuman pohjalta ollaan menossa ylöspäin joten varmasti sinullekin kohta alkaa työtä löytyä.
Ei ole pakko illa siellä kotona ja pelata sitä pleikkaa. Hiihtämään, lenkille, vapaaehtoistyö yms. Syrjäytyminen on pitkälti omasta asenteesta ja omista valinnoista kiinni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei ole pakko illa siellä kotona ja pelata sitä pleikkaa. Hiihtämään, lenkille, vapaaehtoistyö yms. Syrjäytyminen on pitkälti omasta asenteesta ja omista valinnoista kiinni.
Nuo mainitsemasi asiat eivät kerrytä eläkettä eivätkä tuota rahaa pankkitilille. Voin vaikka punnertaa aamusta iltaan kotona eikä se mitään hyödytä jos ei saa töitä.
ap
Vierailija kirjoitti:
Ei ole pakko illa siellä kotona ja pelata sitä pleikkaa. Hiihtämään, lenkille, vapaaehtoistyö yms. Syrjäytyminen on pitkälti omasta asenteesta ja omista valinnoista kiinni.
Osittain. Ongelma vaan on se, että nykyään ei ole mitään takuuta työstä ja tulevaisuudesta vaikka olisi korkeakoulututkintokin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alexandra kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole pakko illa siellä kotona ja pelata sitä pleikkaa. Hiihtämään, lenkille, vapaaehtoistyö yms. Syrjäytyminen on pitkälti omasta asenteesta ja omista valinnoista kiinni.
Osittain. Ongelma vaan on se, että nykyään ei ole mitään takuuta työstä ja tulevaisuudesta vaikka olisi korkeakoulututkintokin.
Huomattavasti paremmat mahdollisuudet kuitenkin saada töitä (ammatti)koulutettuna kuin istumalla kotona pleikkaria pelaamassa.
Vierailija kirjoitti:
Sä olet sentään muuttanut pois kotoa. Tiedän erään sukulaispojan jonka äiti passaa ja asuu kotona. Vie vielä harrastuksiinkin yms.
Sää olet oikein varsinainen pilkunviilaaja-perfektionisti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opiskele lähihoitajaksi, niin minäkin teen. Koulutus alkaa kohta.
T: pitkäaikaistyötön
Niin, tämä pullamössö sukupolvi istuu kotona pleikkarin ohjain kädessä ja odottaa että joku tulee ja hoitaa homman. Itse ei tarvitse tehdä mitään, paitsi tietysti valittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin, tämä pullamössö sukupolvi istuu kotona pleikkarin ohjain kädessä ja odottaa että joku tulee ja hoitaa homman. Itse ei tarvitse tehdä mitään, paitsi tietysti valittaa.
Edellisen sukupolven ei tarvinnut edes valittaa. Kotoa tultiin hakemaan töihin, mitään ei tarvinnut osata eikä koulua käydä. Omakotitalot ja kesämökit oli hetkessä maksettu. Nykyään joutuu vielä 3-kymppisenä tappelemaan saadakseen ensimmäisen vakituisen työpaikan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, tämä pullamössö sukupolvi istuu kotona pleikkarin ohjain kädessä ja odottaa että joku tulee ja hoitaa homman. Itse ei tarvitse tehdä mitään, paitsi tietysti valittaa.
Edellisen sukupolven ei tarvinnut edes valittaa. Kotoa tultiin hakemaan töihin, mitään ei tarvinnut osata eikä koulua käydä. Omakotitalot ja kesämökit oli hetkessä maksettu. Nykyään joutuu vielä 3-kymppisenä tappelemaan saadakseen ensimmäisen vakituisen työpaikan.
Nyt on nyt, mennyt on menyttä, ajat muuttuu. Vain vahvat pärjää ja vaikka syntyvyys suomessa vähentynyt , jaksetaan persehedelmiä sinnikkäästi pusata lisää, vaikka kilpalu kovenee koko ajan ja jaettavaa ihmisille koko ajan vähemmän....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole pakko illa siellä kotona ja pelata sitä pleikkaa. Hiihtämään, lenkille, vapaaehtoistyö yms. Syrjäytyminen on pitkälti omasta asenteesta ja omista valinnoista kiinni.
Nuo mainitsemasi asiat eivät kerrytä eläkettä eivätkä tuota rahaa pankkitilille. Voin vaikka punnertaa aamusta iltaan kotona eikä se mitään hyödytä jos ei saa töitä.
ap
Kuule jos todella punnerrat aamusta iltaan, elämäsi puuttuu.
Tai jos teet jotain muuta kroppaasi tai mieltäsi kehittävää aamusta iltaan.
Vuoden päästä tilanne on aivan toinen, kuin jos olisit vain pelannut pneikkaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole pakko illa siellä kotona ja pelata sitä pleikkaa. Hiihtämään, lenkille, vapaaehtoistyö yms. Syrjäytyminen on pitkälti omasta asenteesta ja omista valinnoista kiinni.
Nuo mainitsemasi asiat eivät kerrytä eläkettä eivätkä tuota rahaa pankkitilille. Voin vaikka punnertaa aamusta iltaan kotona eikä se mitään hyödytä jos ei saa töitä.
ap
Kuule jos todella punnerrat aamusta iltaan, elämäsi puuttuu.
Tai jos teet jotain muuta kroppaasi tai mieltäsi kehittävää aamusta iltaan.
Vuoden päästä tilanne on aivan toinen, kuin jos olisit vain pelannut pneikkaa.
Elämäsi muuttuu
Minä olen 20 v. nainen, kohta alkaa välivuosi lukiosta ja asun vielä kotona! Moni muukin 18-21 v. koulukaverini asuu vielä kotona, koska asuntojen hinnat ovat täällä pääkaupunkiseudulla niin korkealla. Tunnen myös monia ikäisiäni ihmisiä, jotka eivät ole seurustelleet vakavissaan koskaan.
Nyt lukio-opintojen jälkeen, kun välivuosi alkaa, suunnitelmissa on hakea töitä. Saa nähdä, miten siinä käy... Mutta pointti oli siis se, että ethän sä kuulosta vielä miltään "menetetyltä tapaukselta". Monet tuttavani ovat samanlaisessa välivaiheessa.
Oletko miettinyt, voisitko kenties olla masentunut? Jos ei oikein huvita tehdä muuta kuin istua neljän seinän sisällä pelaamassa pleikkaria. Minusta tuntuu myös, että sinulla on jotenkin hirveän negatiivinen käsitys itsestäsi.
Tuli vain mieleen, kun itse olen vakavasti masentunut ja tiedän, että silloin ei meinaa saada oikein mitään aikaiseksi ja alkaa helposti syyttämään itseään ja pitämään itseään luuserina.
Ehkä sinun kannattaisi tutkia koulutustarjontaa, käydä ulkoilemassa ja nähdä ihmisiä ja yrittää rentoutua ja saada itsesi ensin hyvään kuntoon. Se työ on kyllä hyvä asia siinäkin mielessä, että se tuo elämään myös rutiineja sen lisäksi, että se tuo leivän pöytään. Toivottavasti löydät jostain töitä. Mutta jos et löydä, älä vielä lannistu. Ihan varmasti saat vielä jonkun opiskelupaikan tai pääset töihin, tiedän että odottaminen on turhauttavaa, mutta älä menetä vielä toivoa. Saattaa kuulostaa jotenkin kliseiseltä, mutta yritä parhaasi, mene oman jaksamisesi mukaan ja lähde sieltä neljän seinän sisältä ulos tuulettumaan. Etsi tietoa ja keskustele samassa tilanteessa olevien ihmisten kanssa, se voi antaa perspektiiviä tilanteeseen ja voit sitä kautta saada myös neuvoja ja vinkkejä, miten kannattaa edetä.
Kyllä ne paremmat ajat vielä koittavat!
Oletko ajatellut jotakin koulua/opiskelupaikkaa? Vaikka aikuislukio ei tuntuisi omalta paikalta ajatuksena, niin kannattaa kokeilla. Todellisuus on yleensä eri kuin mitä kuvittelee.
Koulunpenkille vaan. Ilman koulutusta sinulla ei ole pienintäkään mahdollisuutta työllistyä. Tulevaisuudessa tuet tulevat vain pienenemään.
Ap, olet vielä nuori! Älä ala ajatella jo noin nuoressa iässä olevasi syrjäytynyt! Pääset vielä ihmisten ilmoille, kun nyt teet asialle jotain! lähde ulos, ota selvää koulutusmahdollisuuksista, hae kaikenlaisiin töihin, joihin voi helposti päästä. Toivoa et ole vielä menettänyt! Olet vasta 20 v!
Sä olet sentään muuttanut pois kotoa. Tiedän erään sukulaispojan jonka äiti passaa ja asuu kotona. Vie vielä harrastuksiinkin yms.