Lapsi muuttuu hankalaksi aina jos jotain kivaa tiedossa.

Minkä ikäinen lapsi?

Jännitys purkautuu huonona käytöksenä?

Me lakattiin vähäksi aikaa kertomasta, että ollaan tekemässä jotain kivaa. Meillä meni myös esim. pukeminen ja vessassa käynti ihan mahdottomaksi vitkutteluksi. Sitten kun ei kerrottu mitä ollaan tekemässä, kaikki sujui jouhevammin ja pystyi "spontaanisti" palkitsemaan lapsen sillä kivalla jutulla. Pikkuhiljaa toi vaihe meni ohi.

Mulla oli lapsena sama. Ja edelleen vähän. Esikoisella myös, kun taas kuopuksella ei. Se liittyy jännitykseen ja odotuksiin, en osaa itsekään ihan täysin selittää.

Älä ainakaan peru mitään, seuraavalla kerralla lapsi jännittää kahta kauheammin.

No oiskohan teillä mitään muuta keinoa kun homman peruminen? Kuten olette huomanneet, se ei tuota haluttua lopputulosta.

Lapsen käytöksen syiden kaivaminen ja sanottaminen voisi olla se juttu.

Kai sitä vähemmästäkin stressaantuu, kun ensin aina luvataan ja sitten otetaan pois. Tämä on kierre, stressistä tulee huono käytös ja huonosta käytöksestä rankaistaan.

Voi myös viitata lievään autismiin. Uudet ja oudot asiat, rutiineista poikkeavat, pelottavat ja ahdistavat.

Vierailija kirjoitti:

Voi myös viitata lievään autismiin. Uudet ja oudot asiat, rutiineista poikkeavat, pelottavat ja ahdistavat.

Justiinsa joo. Kyllä siihen "lieväänkin" autismiin vähän muutakin oireita tarvitaan. Typerää heitellä tuollaista kun joku kysyy ihan lasten tavanomaiseen käytökseen neuvoja. Ja ap, lapsi purkaa jännitystään tuolla tavalla. Keinoina on just nuo jo mainitut tunteiden sanottaminen ja sitten se, ettei kerro etukäteen. Ei kannata ottaa mukavaa asiaa "kiristyskeinoksi" hyvään käytökseen (tyyliin jos et käyttäydy hyvin, niin jää reissu tekemättä), se yleensä vain pahentaa tilannetta.

Vierailija kirjoitti:

Voi myös viitata lievään autismiin. Uudet ja oudot asiat, rutiineista poikkeavat, pelottavat ja ahdistavat.

Tai ujoon lapseen viittaava!

Tunnen asiat joista tiedän 8- vuotiaan lapseni pitävän mutta tiedän myös miten ujo hän on lähtemään mukaan ekan kerran.

Tuo kaikki kuuluu normaaliin käytökseen, ei ole koskaan epäilty kerhossa / neuvolassa / tarhassa / koulussa että olisi autismi.

Muuten lapsi on innokas ja kuten sanoin luultavasti pitää asiasta mutta on jäätävän ujo ja muutenkin tosi itsetietoinen, tahtoo näyttää tietynlaiselta. Näin me ollaan yksilöitä!

Mun mieheni tuli lapsena aina kuumeeseen ennen synttäreitä ja joulua.

Johtui kovasta jännityksestä.

Pitäkää kivat yllätyksenä.

Jännitystähän se niin. Valitettavasti olette omalla toiminnallanne (perumisella) pahentanut ja juurruttanut tuota käytöstä, muun jännityksen lisäksi lapsi jännittää nyt että onnistuuko olemaan niin kiltti ja kiva että äiti ja isi ei peru kivaa juttua. Ja pettyy kerrasta toiseen, itseensä. Onnea valitsemallanne tiellä siis. 

Vierailija kirjoitti:

Mun mieheni tuli lapsena aina kuumeeseen ennen synttäreitä ja joulua.

Johtui kovasta jännityksestä.

Pitäkää kivat yllätyksenä.

Harrastin nuorena yhtä yksilökilpailulajia. Jännitin ennen kisoja niin että melkein oksetti. Valmentajani, iso karu mies kertoi itsestään tuota samaa eli aina ennen kisoja hänelle nousi kuume. Se helpotti ihan kauheasti, kun tiesi, että kaikki jännittää.

Sittemmin olin töissä yhdellä klubilla. Ei ole muuten vain yksi tai kaksi kuuluisaa artistia, jotka yrjöää ennen keikkaa silkasta kauhusta. Yhdenkin bändiläinen totesi, että "joko sä yrjösit, meitä odotetaan."

Vierailija kirjoitti:

Jännitystähän se niin. Valitettavasti olette omalla toiminnallanne (perumisella) pahentanut ja juurruttanut tuota käytöstä, muun jännityksen lisäksi lapsi jännittää nyt että onnistuuko olemaan niin kiltti ja kiva että äiti ja isi ei peru kivaa juttua. Ja pettyy kerrasta toiseen, itseensä. Onnea valitsemallanne tiellä siis. 

Raahataan sitten kiljuva lapsi väkisin Hesburgeriin, sirkukseen, hoploppiin, tms. ja kenelläkään ei ole kivaa =(

Ollaan kyllä tätäkin tehty, jos liput jo ostettu.

Kuinka ajoissa olette näistä jutuista kertoneet? Auttaisiko, jos valmistelisitte lasta lähtöön. Kertoisitte hyvissä ajoin, minne mennään, milloin ja mitä siellä tehdään. Meillä usein ennen lähtöä alkaa kiukuttelu, joka jatkuu autoon asti. Toteamme lapselle, että nyt sinua jännittää lähtö, mutta kyllähän sinä tiedät, että kun päästään perille, siellä on kivaa. Ikävämmistä menoista (lääkärit tms) kerromme tarkasti myös hyvissä ajoin, koska lapsi jännittää vähemmän ja käynnit on helpompia, kun lapsi tietää mitä odottaa. Uusista kokemuksista, olivat ne sitten hyviä ja huonoja, lapselle pitää myös kertoa tarkasti, mitä on odotettavissa, muuten lapsen käytös voi olla aivan mahdotonta. Meillä sekä kivoihin että ikävämpiin, etenkiin uusiin paikkoihin lähtö vaatii hyvää ennakointia.

Voi olla esim. temperamenttipiirre matala sopeutuvuus, joka tekee kaikista siirtymistä vaikeita ja ahdistavia. Itselläni on tämä vielä aikuisenakin, ja on aina kauhean vaikeaa ja itsensä pakottamista vaativaa ryhtyä edes mihinkään mukavaan.

Tiedostamattaan kokeilee, rakastetaanko ehdoitta.