Lue keskustelun säännöt.
Äidillä ja tokaluokkalaisella pojalla elämä yhtä riitelyä
26.02.2017 |
Rakastan äärimmäisen paljon poikaani. Viimeiset puoli vuotta poika on ollut erittäin hankala. Poika ärsyttää ja ärsyttää, yritän olla huomioimatta huonoa käytöstä, suhtautua positiivisesti, halata jos pojalla on paha olo, puhua nätisti, ym. Mutta mikään ei auta. En jaksa kuunnella päivästä toiseen, kun hän kerjää telkkarin katselua tai puhelimen räpläämistä, vaikka päivän ruutuaika on jo käytetty. Poika ärsyttää tökkimällä sormilla kylkeen, leikkiampuu sormilla päin, huutaa, puhuu inhottavasti alatyylistä kieltä "nyt tää pallo osuu munille", "menen kuselle", ym. Meill kotona ei käytetä tuollaista kieltä, poika tietää ettei ole fiksua ja sivistynyttä.
Myös huuto ja mankuminen, ettei ole mitään tekemistä, ei tekisi mitään muuta kuin haluaisi katsoa telkkaria tai räpeltää puhelintaan. Suositusten mukaisen 1h/päivä annan katsoa, mutta huutaa että pitäisi katsoa enemmän. Ja sitten alkaa loputon huuto ja kiukku, kun ei ole mitään tekemistä. Ei innostu yhteisistä jutuista, kuten leipomisista, jne.
Olen niin loppu tähän jatkuvaan taisteluun, että joka päivä menen itkemään kylppäriin, kun en vaan jaksa tätä jatkuvaa uhmaa ja riitelyä, vastaansanomista ja ärsyttämistä.
Poika saa jatkuvaa huomiota, joten huomion puutteesta ei voi olla kyse.
Vieraiden aikana käytös on aivan kamalaa. Koko ajan hakee huomioa ärsyttävillä tempuilla, vieraiden kanssa seurustelusta ei tule yhtään mitään, menee vierailut aina pojan käytöksen moittimiseen ja jäähyihin, ym. Hävettää niin vieraiden aikana. Viimeiseen puoleen vuoteen en ole edes kutsunut vieraita, koska hävettää ja touhu on aina niin mahdotonta.
Onko muilla sanan ikäisillä vaataavaa, onko uhmaa vai onko poika vaan ilkeä minulle?
Kommentit (14)
1 tunti yhteensä tv ja kännykkä
Melko natsimeininki
Taidat muutenkin olla liian tosikko
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko rankaissut huonosta käytöksestä? Ei kai tuosaa muu auta. Esim. viikon nettikielto. On rankkaa kuunnella viikko narinaa mutta saattaa viedä viestin perille
Annatteko lasten sitten pelata ja katsoa telkkaria? Suositus on max 1h/päivä. Ekaluokalla kouluterveydenhoitaja sanoi, että max tunti päivässä ruutuja, kun vastasin kysymykseen kuinka paljon ruutuaikaa päivässä ja sanoin totuudenmukaisesti 1,5-2h päivässä. Toki päiviä jolloin ei katsota ollenkaan.
Millainen suhde pojalla on isäänsä? Jos suhdetta ei ole tai se on huono, onko hänellä muita aikuisia miehiä elämässään: idoisää, setiä, enoja, serkkuja? Viestistä sai kuvan, että elätte kahdestaan ja ettei isä ole mukana kuvioissa. Olisiko isää tai jotain muuta miestä mahdollista saada sitoutettua pojan kasvatukseen nykyistä enemmän tai jos tämä ei onnistu, löytää kaveripalvelun kautta mieskaveri pojallesi? Ehkä poikasi haluaisi leipomisen sijaan vaikka käydä kalassa, ajaa motocrossia tai vastaavaa, ja joistain asioista voi olla mukavampi jutella samaa sukupuolta olevalle aikuiselle.
Tsemppiä, aloittaja. Ensimmäinen askel on ongelman tiedostaminen ja olet sen jo selvittänyt.
Tiedätkö, miten poika käyttäytyy koulussa? Voit ihan hyvin soittaa opettajalle tai kysyä Wilmassa, kerro samalla että kotona on ollut vaikeaa pojan kanssa.
Ruutuaikaan, antaisin viikonloppuna käyttää enemmän kuin 1h. Tuossa ajassa kun ei ehdi edes elokuvaa katsoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika monella lapsella on noita itsenäistymiskausia... tyypillisesti eskari-ikäisenä, toka/kolmasluokkalaisella ja kasiluokkalaisella.
Menisit ja tekisit sen muksun kanssa jotain jos ei ole kavereita pihalla etkä anna pelatakkaan mitään. Ei kaikki vaan tykkää mistään piirtämisestä /askartelusta ja yksin leikkiminen on mälsää ainakin siinä kohtaa kun alkaa kasvamaan isommaksi. Meillä ei koskaan rajoitettu ruutuaikaa mut ihan hyvä aikunen musta tuli ja menin aina itse joka päivä pihalle leikkimään. Vieläkin pelaan koneella ja konsoleilla aina kun on vapaa-aikaa mutta osaan kyllä pitää taloudesta ja töistä ja parisuhteesta huolen siinä ohella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, olisin voinut kirjoittaa saman, kuulostaa niin tutulta... Siksipä ei ole mitään ohjeita antaa sulle, mutta tsemppiä toivotan kovasti! Itse yritän antaa positiivista palautetta silloin kun se on mahdollista, ja nauttia jos joskus joku asia sujuu hyvin. Osittain arvelen johtuvan jostain itsenäistymisestä (koti vs. kaverit), testaa että mitä tapahtuu jos puhuu äitille niin kuin kavereiden kanssa koulussa...
9/9 jatkaa... Meillä siis perheeseen kuuluu myös isä ja yksi sisarus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko kysynyt miltä lapsesta tuntuu? Onko lapsellasi kavereita? Miten koulussa menee? Kerrotko lapselle usein mistä asioista olet hänestä ylpeä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta apn pitäisi kertoa, että mitä teillä tapahtuu sen ruutuajan ulkopuolella. Mitä te silloin teette, millä kokoonpanolla? Ja mitä se on se kokoaikainen huomiointi käytännössä ja oikeasti?
Ap, olen samassa tilanteessa. Tiedän että näistä neuvoista ei ole mitään apua. Tiedän että rakastat lastasi ja olet tehnyt parhaasi. Me olemme käyneet perheneuvolassakin, ei mitään apua. Kumpa osaisin auttaa ja saisin avun itsekin. Voimia. Meillä menee jo parisuhdekin päin peetä kun ei saada edes jutella koskaan rauhassa.
Onko pojalla kavereita? Mun lapsi (ekaluokkalainen) on samanlainen eikä ole mitään tekemistä jos on yksin. Onneksi nykyään on kavereita joita näkeekin melkein joka päivä, tosin kavereidenkin kanssa pitäisi aina saada pelata. Onneksi myös ulkoilevat välillä, yksin poika ei halua ulkoilla eikä minunkaan kanssa ole niin hauskaa kuin kavereiden.