Suostuisitko lähtemään tuttusi kanssa helluntaiseurakunnan kokoukseen, jos hän pyytäisi?
Kerro myös oletko uskossa ja jos kyllä mikä suuntaus ja menisitkö kohteliaisuudesta, uteliaisuudesta, kiinnostuksesta seurakunnan toimintaa kohtaan vai muusta syystä / mistä? Jos jättäisit menemättä niin miksi?
Kommentit (46)
Vierailija kirjoitti:
En suostuisi. Olen uskonnoton.
Sama.
Tottakai voisin mennä jos tässä ei olisi mitään käännytysmeininkiä meneillään. Ihan mielenkiinnosta siis. Olen joskus pohtinutkin että olisi ihan yleissivistävää kiertää kaikkien mahdollisten uskontokuntien palvelusmenot. Itse olen luonnonuskontoihin kallellaan oleva ev. lut. kristitty.
En enää uskalla sanoa, olenko uskossa vai en. Perusmallin luterilainen olen. Olen ollut helluntailaisten juhannuskekkereillä Isossa Kirjassa, kun muuan nuorinainen pyysi sinne treffeille. Tilaisuuksissa, joihin osallistuin hänen kanssaan, hihhulointi oli hyvin maltillista ja jotkut puheet suorastaan briljantteja. Toiset toki aika heikkojakin. Musiikki oli minulle vierasta.
Jos joku tuttu pyytäisi, voisin ehkä lähteäkin. Tosin saattaisin myös pyytää varautumaan siihen, että lähden pois, jos oloni alkaa tuntua jotenkin vaivaantuneelta.
Menin, koska olin lapsi. Oli ihan kauheita kokemuksia. Ahdisti se syntisten etsiminen ja syyllistäminen. Nykyään en tietenkään menisi.
En menisi. Olen luterilainen ja käyn omassa kirkossani.
Ei ole edes teoriassa mahdollista että kaveeraisin minkäänsorttisten hihhuleiden kanssa joten vastaan että en lähtisi.
Voisin mennä hyvän ystävän völjyssä, vaikka olen uskonnoton. Uteliaisuudesta tai ystävän tukemisesta voisi olla kyse.
Siellä puhutaan kielillä ja kaatuillaan?
Juu, menisin! Enimmäkseen uteliaisuudesta, olishan se jännää ja vaihtelua tavalliseen viikonloppuun todellakin.
Olen ev. lut. Uskon mutten ole "kiihkouskis" vaan tavallinen arkinen ihminen.
Enpä usko. En ole kovin uskonnollinen ja kiusaannun tuollaisissa tilaisuuksissa. En ehdi tehdä edes kaikkia itselleni mieluisia asioita, en haluaisi käyttää aikaani moiseen. Edes kaverin mieliksi.
En. En ole. Miksi ihmeessä menisin aikaani tuhlaamaan?
Olen ollutkin. Olen pakana ja uteliaisuudesta menin.
Ei onnistunut käännyttämään. Ja joka jouluaika käyn kirkossa lurittelemassa lauluja, se on kivaa. Miellän uskonnot enemmän kulttuuriseksi asiaksi, kuin... No... Uskonnoksi.
Saattaisin uteliaisuudesta mennä katsomaan, kun en ole koskaan ollut. Vähän riippuisi tästä tutusta, jos hänellä olisi jotain käännytysaikeita niin en lähtisi.
Kyllä menisin uteliaisuudesta katsomaan sitä hörhöilyä, mutta vain siinä tapauksessa että voisin olla varma ettei kukaan seurakuntalaine ahdistelisi mua jälkeenpäin.
Mun tuttavan ystävä joutui ko lahkolaisten aivopesun uhriksi ja he rupesivat käännyttämään myös tuttavaani erittäin kyseenalaisin keinoin. Molemmat olivat lukioikäisiä tyttöjä. Poliisiahan siinä sitten tarvittiin.
En ole millään tavoinn uskonnollinen itse.
Tottakai. Olen monesti käynytkin kun on pyydetty. Itse olen luterilainen, ns. konservatiivikristitty. Ajattelen niin että kristittyinä meidän tulee muiden suuntausten kanssa keskittyä siihen mikä meitä yhdistää, siis usko Jeesukseen, eikä siihen mikä erottaa kuten opilliset painotuserot.
Nuorena kävin yhden tapailemani naisen kanssa aina välillä kirkossa. Mutta mitä nyt ei naisen vuoksi tekisi. Oudolta se tosin tuntui. Mies
En suostuisi. Helluntailaiset on yleensä niitä pahimpia kiihkoilijoita joten on todella epätodennäköistä että olisin sellaisen kaveri.
No miksipä en. Lestadiolaisten kutsumana kävin tustumassa seuroihin, ihan mukavanoloinen yhteisöllinen tapahtuma tuntui olevan.
En menisi. Olen ateisti. Ei kiinnosta.