Lue keskustelun säännöt.
Mikä muhun on mennyt? Takokaa järkeä päähän!
23.02.2017 |
Erosin 6 vuoden parisuhteesta, miehen petettyä mua. Olin kuitenkin lähinnä helpottunut kun suhde loppui. En vaan ollut koskaan kerännyt rohkeutta lähteäkseni, sillä päällisin puolin kaikki oli ihan hyvin.
Vietin eron jälkeen vuoden enemmän tai vähemmän sinkkuna, kävin treffeillä ym., mutta mitään vakavampaa ei ollut ennen nykyistä. Olemme tapailleet reilu puoli vuotta, enkä koskaan ole tuntenut mitään tällaista!
Haluaisin muuttaa saman katon alle, mennä naimisiin ja perustaa perheen (tätä nyt en ehkä ihan heti, mutta lähitulevaisuudessa). Edellisessä suhteessa näistä asioista puhuttiin lähinnä "sitten joskus", ja tapaillessani olen aina ollut varovainen ja harkitseva. Nyt taas haluaisin hypätä tuntemattomaan pää edellä.
Mies on kaikkea mitä voisin toivoa. Todella huomaavainen, ajattelee lähes kaikessa ensin minua. Lisäksi hän hoitaa kotitöitä mukisematta, on vastuuntuntoinen. Hän saa tuntemaan itseni kauniiksi, seksikkääksi, halutuksi ja rakastetuksi. Ja hän on aivan mahtava kummilastensa kansssa, ja olisi varmasti upea isä!
Oletteko tehneet elämässä isoja ratkaisuja näin äkkipikaisesti? Oletteko katuneet?
Kommentit (11)
Kuuntele sydäntäsi ap :) tosin lastentekoa en alottaisi heti, nauttikaa ensin toisitanne ja ajasta vain kahdestaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitä kutsutaan alkuhuumaksi jäitä hattuun niin ei tule tehtyä typeryyksiä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No puoli vuottahan on aika lyhyt aika. Muuttaisin ensin saman katon alle vaikka teidän jomman kumman asuntoon. Toisen asunnon voi laittaa vaikka vuokralle siksi aikaa. Toisaalta jos olette molemmat vakavaraisia niin eihän se asunnon ostaminen (jos ei puhuta jostain omakotitalolukaalista muuttotappiokunnassa) voi vahinkoakaan tehdä, sillä ainahan sen voi myydä pois.
Suosittelen nauttimaan onnesta, mutta pitämään järjen mukana
Menkää kihloihin kun olette olleet yhdessä kaksi vuotta ja sopikaa hääpäivä siitä kahden vuoden päähän. Onnea 'sen oikean' löytämisestä!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sitä kutsutaan alkuhuumaksi jäitä hattuun niin ei tule tehtyä typeryyksiä
En kokenut tällaista alkuhuumaa aiemmasssa pitkässä parisuhteessani tai tapailusuhteissa, joten uskon tämän alkuhuumankin alla olevan jotain enemmän kuin aiemmin.
Mietin vain onko tyhmää luottaa siihen? Ja miten pitkää sitä pitäisikään olla yhdessä että oppii tuntemaan toisen tarpeeksi hyvin? Edellsesaä ei edes ne 6 vuotta riittäneet
Ap
Puolen vuoden jälkeen on vielä sitä alkuhuumaa. SILTI pidän lukemani perusteella yhteen muuttoa hyvänä asiana. :)
Älkää kuitenkaan tehkö lapsia ennen kuin olette asuneet vuoden yhdessä, siinä vuodessa kerkeää näkemään millainen ihminen oikeasti on (huomioi se että jotkut "masentuu" talvella ja kesällä on kuin eri ihmisiä), jonka jälkeen voi lapsia miettiä. Ei ole kiva jos tuleekin ero kun olet raskaana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Mietin vain onko tyhmää luottaa siihen? Ja miten pitkää sitä pitäisikään olla yhdessä että oppii tuntemaan toisen tarpeeksi hyvin? Edellsesaä ei edes ne 6 vuotta riittäneet"
En alkaisi epäilemään, mutta en myöskään tekisi isoja päätöksiä kuten lasten teko alkuhuumassa.
Toisen kanssa menee vuosi, toisen kanssa et ehkä koskaan opi tuntemaan toista kokonaan. Ihan kiinni siitä paljon ihminen paljastaa oikeaa itseään. Sen vuoden kun asuu yhdessä samassa kodissa niin pitäisi riittää.
Mies on 28 ja minä 26, joten nuoria ollaan ja mihinkään ei olisi kiire. Silti olo on sellainen, etten haluaisi tuhlata hetkeäkään ilman häntä. Tunnen itseni ihan teini-ikäiseksi ajatusteni kanssa, mutta olen hämmentynyt, että rakkaus voi tuntua tältä.
Mies on samalla aaltopitudeella kanssani ja sitoutunut minuun. Olemme alustavasti puhuneet yhteisen asunnon ostamisesta jos sopiva osuu kohdalle. Emme ole aktiivisesti etsineet mitään. Kummallakin vielä siis oma asunto, vaikka olemme joka yö jonman kumman luona
Ap