Työkavereina ei - ei -ihmiset. Kun mikään ei koskaan käy tai aina löytyy (teko)syy valittaa kaikesta.
Saisko edes yhden meganegailijan heräämään?! Mietitkö miksi töissä joku ei puhu sinulle, ota mitään kantaa mihinkään asiaan. Kerronpa syyn. Koska ei jaksa enää sitä negatiivisuutta. Joka ikinen kerta kun alkaa kanssasi keskustelemaan, oli aihe mikä hyvänsä, löydät sieltä sen paskareunuksen. Aina! Joka kerta menee asiat perseelleen eikä mikään onnistu koska, koska, koska.. lista on kertakaikkiaan loputon. Ja tätä kaikkea täytyy tietysti vatvoa monta tuntia päivässä etukäteen, ennen "katastrofia".
En halua tartuttaa itseeni enää yhtään enempää tuota negatiivisuuttasi (se nimittäin meinaa tarttua) enkä jaksa myöskään olla paskasankosi enää. Kiitti riitti! Sä tiedät kaiken paremmin ja useimmiten lopputulos on mielestäsi kaikin puolin negatiivinen niin anna toki mennä valitsemallasi tiellä!
Jos olet ylipainoinen monisairas sohvaperuna, tiedät varmasti tervettä hyväkuntoista normaalipainoista urheilullista ihmistä paremmin kuinka pitää itsesi kunnossa ja huolehtia terveydestäsi. Jos teet jotain työtä ensimmäistä kertaa, tiedät varmasti kollegaasi paremmin kuinka homma hoidetaan, huolimatta että hänellä olisi vuosien kokemus asiasta jos vain vaivautuisit kuuntelemaan. Laskeutuisit sieltä norsunluutornistasi alas ja avaisit silmäsi. Mutta ei. Koska kaikki on aina tehty kuten on tehty ja sinä tiedät paremmin. Vaikka kaikki meneekin aina perseelleen.
Onnea matkaan toivottaa negatiivisuuteesi väsynyt.
Kommentit (3)
Itse kun viimeksi avauduin työkaverista, joka voisi hyvinkin olla juuri sinun kuvaamasi ihminen, sain kiusaajan leiman.
Minä yritän ottaa vastuuta työpaikan ilmapiiristä. Joka aamu sanon huomenta. Henkilökohtaisesta elämästäni en kerro muutenkaan töissä kovin paljoa yksityiskohtia, ja työtä koskeviin asioihin saan muualta vastauksen nopeammin ja asiallisemmin.
Yritän pitää välillämme etäisyyttä ja olen huomannut että työkaverikin on ruvennut välttelemään minua - minun ääneni ei ole taajuudella, joka kuuluisi hänen korviinsa. Olen varmaankin tosi paska työkaveri.
Jees en mä puhu täällä hänestä, tiedän että hän suuttuisi.
Muut ovat pyytäneet häntä välillä käyttäytymään nätimmin, sievästi ja vähän vähemmän sievästi, pomoa myöten. Hän suuttuu, mikään ei sitten kuitenkaan muutu.
Hyvät huomenet on hyvä toivottaa ja työasiat hoitaa ystävällisesti. Täällä kulttuuri on ollut se että myös hlökonhtaisesta elämästä jaetaan, mutta olen lopettanut sen jo. Muut edelleen jakavat, ja kyselevät toisinaan minultakin mutta vastailen vähän ympäripyöreitä kun en halua liikaa jutustella, kun se useimmiten sitten kääntyy ikäväksi tietämiseksi muiden osalta, tiettyjen. Jotain oman itsensä nostamista muita laskien..
Jatkuva huutelu ja kiukuttelu ja huokailu ja raivoaminen on vaan uskomattoman huonoa käytöstä. Luulen että burn out uhkaa tätä kyseistä hlöä. Jospa hän tajuaisi jo hakea apua..
Samat terveiset voisi lähettää munkin duunikaverille!