Olenko ainoa sittenkään?

Olenko ainoa sittenkään? Olen seurustellut nyt noin vuoden eronneen miehen kanssa. Emme asu yhdessä, mutta tapaamme useita kertoja viikossa vaikka eri paikkakunnilla asummekin. Yleensä vietämme 1-2 yötä viikossa minun luona, olosuhteiden pakosta vain todella harvoin hänen kämpässään. Olen siellä kyllä käynyt, ja siis tiedän varmaksi että asuu yksin.

Miesystävälläni on paljon harrastuksia ja työ, joka ei ole ihan normi 8-16 toimistoaikoihin. Eli tämä rajoittaa tapaamistamme aika paljonkin, ja itse asiassa viimeisen kuukauden aikana tapaamiset on vähentyneet entisestään.

Suhteemme alkuaikoina mies salaili minulta tapaamisiaan ex-aviopuolisonsa kanssa. Hän oli siis viettänyt muutamia viikonloppuja tämän kanssa, eikä kertonut minulle. Kun sain tietää, selitys kertomattomuudelle oli, ettei uskaltanut kertoa minulle. Uskoin tämän selityksen, koska meidän suhde oli vielä nuori ja syyt tapaamisiin liittyivät heidän yhteiseen lapseensa.

No, sitten meni pitkään hyvin, ja hän avoimesti kertoi kun näitä ex-puolison tapaamisia tuli vielä lisää. Tein selväksi, etten tilanteesta oikein pitänyt, mutta ne kyllä ymmärsin (oli ihan hyvät selitykset, jotka liittyivät lapsen harrastuksiin). Ja nyttemmin ovat saaneet sovittua, että näitä yliyön tapaamisia ei enää tule, vaan nämä jutut hoidetaan toisin.

Alun jutut olivat taustana vain siis sille, että aina minulle ei ole kaikkea kerrottu. Nyt viime aikoina, kun tapaamisemme ovat tosiaan vähentyneet kun harrastukset ovat lisääntyneet ja muutenkin on sattunut kaikkea yllättävää, ettei ole päässytkään tulemaan, epäilykseni ovat heränneet. En yleensä ole mustasukkaista lajia, mutta seuraavat asiat ovat soittaneet hälytyskelloja:
- yllättävät tapaamisten perumiset (erit. sovitut yökyläilyt). On tullut esim. paha flunssa, ettei ole pystynyt lähtemään. Seuraavana päivänä oli kuitenkin auttamassa kaveriaan muutossa. Tai että oli unohtanut, että olikin sopinut menevänsä jonnekin harrastukseen tms. Näitä on tässä parin kuukauden aikana ollut useita kertoja.
- sain tällä viikolla viestin tuntemattomasta numerosta, jossa kysyttiin, milloin pääsisin tapaamiseen. Tunnistin kirjoitustyylistä miesystäväni. Selitys oli, että oli kuulemma pyytänyt kaveriaan, mutta viesti olikin lähtenyt vahingossa minulle. Miksi käytti jotain prepaid-numeroa, siihen en järkevää selitystä saanut (joku vanha, jossa vielä saldoa jäljellä ja kun puhelimessa paikka 2 sim-kortille, niin oli vahingossa lähtenyt tältä toiselta similtä).
- pieniä sekoiluja viesteissä muutamia kertoja muutenkin. Kertonut esim. pariin kertaan samoja asioita tms. Ei kuitenkaan mitään sellaista, mitä nyt ei kelle tahansa voisi sattua.
- Pitää puhelintaan aina äänettömällä ja taskussa. Tosin pidän minäkin äänettömällä, eli ei kovin tavatonta.

Olen varmaan vain vainoharhainen, eli lynkatkaa minut...