Ihastun melkein aina miehiin, jotka ovat minulle ystävällisiä
Vähän aikaa sitten osallistuin yhteen hyväntekeväisyysprojektiin, johon törmäsin netissä. Siinä bbc:n joku ohjelmatuottaja, ihan tavallinen keski-ikäinen brittiläismies, pyysi videon välityksellä haastateltavia projektiin. En siinä vaiheessa ajatellut miehestä mitään, halusin vain osallistua hyväntekeväisyyteen.
Lähetin osallistumisviestin miehen sähköpostiin. Mies vastasi minulle ihanan herrasmiesmäisesti ja kohteliaasti, käytti esim. tervehdystä "Dear Hanna (nimi muutettu)" ja käytti jatkuvasti muutenkin nimeäni, esim. "Thank you, Hanna" ja "Many best wishes, Hanna!".
Aina kun luin jonkun tuollaisen ystävällisen lauseen, minulle tuli ihana olo siitä, niin kuin lämmin aalto olisi pyyhkinyt ruumiini läpi ja olisin juuri saanut hieronnan. Kun olimme viestitelleet jotain kertoja, huomasin olevani ihastunut mieheen... Ja minua harmitti, kun kommunikointimme loppui. Unelmoin iehestä jne.
Ihan älytöntä. Olen kai vain niin suuri romantikko ja kaipaan herrasmiesmäisyyttä. Muita?
Kommentit (4)
Paha fetissi sulla. Jännämiehet jää sitten tyystin kokematta.
Vierailija kirjoitti:
Paha fetissi sulla. Jännämiehet jää sitten tyystin kokematta.
Olen kokenut myös jännämiehiä.
ap.
Itse en puhuisi ihastumisesta, mutta olen siinä mielessä "helppo", että jos minulle olisi vain ystävällinen... (Rumana kun sitä harvoin miesten taholta koen.)
Yleensä en esim. suostu mihinkään hyväntekeväisyyksiin, mutta kun minut pysäytti komea ja ystävällinen nuori mies (komea ja silti ystävällinen minulle, mitä täällä tapahtuu?!), niin tajusin tilanteen jälkeen, että helpollapa se minua veti, kun menin luonteeni vastaisesti suostumaan lahjoitukseen. Tuollaisia ystävällisiä miehiä kannattanee tosiaan palkata tehtäviin, joissa pitää ylipuhua ihmisiä.
Hyi jotkut ylimieliset (esim.) Gigantin komistukset, joista aistii heti että eivät halua palvella rumaa akkaa. Heistä tulee niin kylmä vaikutelma. Eivät kyllä saisi minua suostumaan yhtään mihinkään sillä asenteella.
up