Mikä äitillä on?
Meille syntyi pieni tyttö viime marraskuun lopulla. Siitä noin pari viikkoa äitin mieliala alkoi heitellä.
Syyttää ja sekoilee milloin mistäkin. Miksi sekoilu ja viha kohdistuu vain minuun, eli isään? olen yrittänyt olla mahdollisimman hyvä isä lapselle, ja mies äitille. ei riitä. syyttää täysin perättömistä asioista milloin pettämisestä milloin koiran nussimisesta, välillä olen maailman paras isä, saattaa mennä puoli tuntia niin olenkin vaarallinen lapselleni. Äiti lukenut itsekkin näitä sivuja missä sanottiin että hormooni toiminta palautuu ennalleen imetyksen lopettamisen jälkeen. lopetti imetyksen tammikuun alkupuoliskolla, kertoi sen jälkeen kuin taikaiskusta mielialansa korjaantuneen, viikko meni ihanasti. Sitten taas mielimeni mullinmallin.
Tämän kuun alussa hankki oman asunnon minne muuttivat lapsen kanssa. Alkuviikosta käytiin lastenvalvojalla missä suullisesti sovittiin että isä saa tavata lastaan vaikka joka päivä äitin luona, ei onnistunut kuin iltaan asti, kun äiti jälleen suuttui. Viime puhelussa ensin vannoo rakkauttaan ja kertoo ikäväänsä, minuutin päästä kertoo taas että lasta ei voi minulle hoitoon antaa koska olen vaarallinen lapselle ja aikoo hankkia käräjäoikeudesta yksinhuoltajuuden.
Eniten ihmetyttää miksi kaikki viha ja sekoilu kohdistuu vain minuun? Kaikkien muiden ihmisten, sossut, neuvolantätit, muut läheiset sun muut, kanssa, äiti on yksi tyyneys ja rauhallisuus. Olen käynyt tätä stooria kertomassa itse muutaman kerran jo neuvolan tätille ja lastenvalvojalle. Eivät oikein tunnu tajuavan. Paitsi sanoi neuvolantäti että hänkin on huomannut että äitillä ei ole kaikki hyvin, muttei kait voi tehdä asialle mitään, jos äiti ei itse halua, eikä myönnä tarvitsevansa apua. Tämä sekoilu tuhoaa meidän perheen jota minä olen niin hartaasti kauan jo toivonut
Kommentit (12)
Läheiselle purataan omaa oloa. Sä voisit kysyä mistä on kiukkunen? Ehkä on stressi tai paha olla... Miksi ette keskustele ja käy asioita läpi keskenään? Tekisi hyvää molemmille
Eihän ne hormonit hetkessä tasaannut. vaikka hän saattaa itselleen luulotella.
Raskaus on itsessään valtava hormoonipyrskäys naiselle. Kuten synnytys ja imetys ja sen lopettaminen... Kaikkea näitä parissa kolmessa kuukaudessa, joten kroppa ei todellakaan vielä ole tasaantunut.
Kroppa alkaa tietenkin vielä käynnistellä normaalia kuukautiskiertoa...
Te olette ehtineet erotakin syntymän jälkeen? Turhan hätäisiä ratkaisuja olette tehneet.
Tuoreen äidin olisi syytä käydä itse lääkärille kertomassa tuntemuksistaan. Luulenpa, että muutamalla verikokeella saavat selville paljonkin. Synnytyksenjälkeistä masennustakin voisi tietty epäillä.
Voimia teille ja rauhallisempaa tulevaisuutta.
Vaikuttaa siltä, että äidiltä puuttuu d. Kyllä se ottaa päähän, kun toinen hokee, että mikä äitillä on. Se on äidillä!
Jhoitoa vaimosi tarvitsee, halisi sitä tai ei. Oletko oikeasti antanut ayytä hermoiliun (en usko että olisot) vai onko tuo ihan harhaista?
Tallenna keskustelujanne, säästä faceviestit, tekstarit. Soota neuvolaan ja pyydä päästä keskustelemaan. Tee se rauhallisesti ja syyttelemättä. En halua pelotella, mutta kuulostaa että vaimolla heittää isopyörä ja pahasti. Ei sitä voi varmaksi sanoa ettei ikinä kohdistuisi muihin kuin sinuun.
...halusi, ei halisi. Tai kannattaa sitä halatakin, voi tulla parempi mieli.
No sinulla ainakin tuntuu unohtuneen että se puolisosi on muutakin kuin ÄITI. Kamalaa luettavaa, ihan kuin pikkupoika olisi kirjoittanut kun et tunnu enää näkevän vaimoasi/kumppaniasi muuna kuin äitinä.
Alzhamerin tauti, ne jotka sitä sairastaa on just tuollaisia.
Äitiä risoo se, että hänen poikansa ei hallitse astevaihtelua eikä perhesuhteita.
Mulla on ollut lievä synnytyksen jälkeinen psykoosi, voisi olla myös jotain sellaista. Toisaalta luulen et mun tapauksessa sitä ei ulkopuoliset huomannu mitenkään, omassa päässä vaan heitti. Toivottavasti saat viettää aikaa lapsesi kanssa enemmän jatkossa.
On se kumma, että nainen saa hormonimyrskyssä tehdä ihan mitä vaan ja sitä pitää ymmärtää. Raskaus ei ole sairaus, joka jatkuu tenavan aikuisikään asti. Itse kaksi lasta synnyttäneenä en usko noihin hormonimyrskyihin ja moni nainen kuitenkin laittaa oman typerän ja itsekkään käytöksensä sen piikkiin.
Ja toisekseen, kun aloin lukemaan aloittajan kirjoitusta, meni pitkään ennenkuin tajusin, että kirjoittaja puhuu naisystävästään/vaimostaan, ei omasta äitistään. Minua ärsytti suunnattomasti, kun lasteni isä alkoi käyttää esikoisen syntymän jälkeen minusta nimitystä äiti. Minulla on nimi ja minä en ole hänen äitinsä. Että jospa aloittaisit siitä, että kohtelet naistasi ihmisenä/kumppanina, etkä pelkästään yleisesti äitinä.
Kuvaamasi käytös saattaa johtua paljon puhutusta synnytyksen jälkeisestä masennuksesta, eli mielestäni siitä, kun pää ei enää kestä. Jos naisesi ei saa mielestään tarpeeksi arvostusta naisena, hänet nähdään vain lapsen jatkeena, niin siinäpä sinulla on soppa valmiina. Lapsi tuo äidille suunnattonan vastuun, jota isä ei välttämättä osaa helpottaa vaikka mitä yrittäisi. Äiti pelkää, ettei osaa hoitaa, kasvattaa, opettaa lastaan, varsinkin kun niitä neuvojia löytyy joka lähtöön. Hän voi yrittää suorittaa äitiyttä, tekee kaikki ruuat itse, hoitaa samalla kodin ja muut miljoona asiaa, eikä tietenkään ota apua vastaan lapsen hoidossa. Mutta ammatti-ihmisiä löytyy, kun neovolasta pyydät päästä jonkun juttusille, he osaavat neuvoa, minne pitää olla yhteydessä. Viet naisesi juttelemaan sinne ja pyydät kertomaan, missä on vika.
Kuulostaa lapsivuodr psykoosilta tai kaksisuuntainen mielialahäiriö on puhjennut. Veikkaan jälkimmäistä kuulostaa aivan kahdelta bipo ystävältäni, joilla ei ole hoito tasapainossa.
Apua ja äkkiä tuohon!
Kaksisuuntainen voi viedä hoitamattomana kaiken. Kaikki sitä sairastavat eivät pysty edes huolehtia lapsistaan. Juurikin toinen ystävistäni on menettänyt tapaamisoikeudetkin, kun maniassa teki jotain.
?