Onko väärin
Kieltäytyä syömästä lääkkeitä joilla työkyky pysyisi mutta menettäisi sivuvaikutuksen vuoksi muun elämän? Lähinnä tunne-elämän. Ja kieltäytymisen takia vaihtoehdoksi jää työttömyys.
Kommentit (23)
Eikö lääkkeitä ole vaikka kuinka paljon, luulisi että niitä kokeilemalla edes löytyy yksi jolla ei tunteet mene, tai sopiva annostus yms
Kokoomuksen mielestä ehkä on, mutta minun mielestä ei.
Vierailija kirjoitti:
Eikö lääkkeitä ole vaikka kuinka paljon, luulisi että niitä kokeilemalla edes löytyy yksi jolla ei tunteet mene, tai sopiva annostus yms
Onpa järkevää sekoittaa päätään vuosikausia vain siksi että pääsee jonnekin mäkkäriin töihin. Tuollainen temppuilu lääkkeiden kanssa voi vaurioittaa tunne-elämää lopullisesti kun aivokemia menee sekaisin
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö lääkkeitä ole vaikka kuinka paljon, luulisi että niitä kokeilemalla edes löytyy yksi jolla ei tunteet mene, tai sopiva annostus yms
Onpa järkevää sekoittaa päätään vuosikausia vain siksi että pääsee jonnekin mäkkäriin töihin. Tuollainen temppuilu lääkkeiden kanssa voi vaurioittaa tunne-elämää lopullisesti kun aivokemia menee sekaisin
No sitten ihmisen pitää yrittää töihin missä pärjää ilman lääkitystä tai perustaa oma yritys
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö lääkkeitä ole vaikka kuinka paljon, luulisi että niitä kokeilemalla edes löytyy yksi jolla ei tunteet mene, tai sopiva annostus yms
Onpa järkevää sekoittaa päätään vuosikausia vain siksi että pääsee jonnekin mäkkäriin töihin. Tuollainen temppuilu lääkkeiden kanssa voi vaurioittaa tunne-elämää lopullisesti kun aivokemia menee sekaisin
No sitten ihmisen pitää yrittää töihin missä pärjää ilman lääkitystä tai perustaa oma yritys
Kuka tämän "yrittämisen" maksaa?? On nämä yrittämiset nähty, tunnen ihmisen joka on "yrittänyt" jo kymmenen vuotta 🙄
Minä kieltäydyin syömästä lääkkeitä , ehdotin että otan kaiken lääkettömän avun vastaan . Erään lääkkeen kohdalla otin reseptin vastaan , hain lääkkeet ja palautin sellaisenaan avaamattomana takaisin apteekkiin ja lääkärille kerroin että lääkkeet eivät sopineet . Ei ole tullut ongelmia .
Esim masennukseen on olemassa myssyhoito , mitä tarjotaan vasta kun on kokeillut lääkkeet ensin . Moraalisesti tämä on väärin. Lääkkeistä voi tulla riippuvaiseksi .
Vierailija kirjoitti:
Minä kieltäydyin syömästä lääkkeitä , ehdotin että otan kaiken lääkettömän avun vastaan . Erään lääkkeen kohdalla otin reseptin vastaan , hain lääkkeet ja palautin sellaisenaan avaamattomana takaisin apteekkiin ja lääkärille kerroin että lääkkeet eivät sopineet . Ei ole tullut ongelmia .
Esim masennukseen on olemassa myssyhoito , mitä tarjotaan vasta kun on kokeillut lääkkeet ensin . Moraalisesti tämä on väärin. Lääkkeistä voi tulla riippuvaiseksi .
Näin puhuvat ihmiset, jotka eivät ole koskaan kokeilleet masennuksen hoitoon käytettäviä lääkkeitä. Yleisesti ottaen ne eivät sekoita päätä, eikä niistä tule riippuvaiseksi. On olemassa kovan luokan psyykelääkkeitä, jotka aiheuttavat ikäviä sivuvaikutuksia, mutta niitä käytetään vasta todella vaikeisiin sairaustiloihin.
Vierailija kirjoitti:
Minä kieltäydyin syömästä lääkkeitä , ehdotin että otan kaiken lääkettömän avun vastaan . Erään lääkkeen kohdalla otin reseptin vastaan , hain lääkkeet ja palautin sellaisenaan avaamattomana takaisin apteekkiin ja lääkärille kerroin että lääkkeet eivät sopineet . Ei ole tullut ongelmia .
Esim masennukseen on olemassa myssyhoito , mitä tarjotaan vasta kun on kokeillut lääkkeet ensin . Moraalisesti tämä on väärin. Lääkkeistä voi tulla riippuvaiseksi .
Mitä haittaa on siitä että syö lääkkeitä loppuelämän jos se pitää toimintakunnossa? Viitaten tuohon riippuvuuteen. Esimerkiksi mielialalääkitys on monella loppuelämän lääkitys ja niin lievä että ei sillä ihmisen persoona muutu mutta auttaa juuri niihin oireisiin mihin pitääkin.
Jos on kipukroonikko niin miksi haluaisi olla syömättä lääkkeitä ja kärsiä.
On monia sairauksia mitkä vaatii loppuelämän lääkityksen esim diabetes, sydänsairaudet jne. Sama on mt puolen sairauksissa. On hölmöä kieltäytyä avusta vain aatteellisen lääkevastaisuuden vuoksi. Lähentelee jo harhaluuloja mikä itsessään kuuluukin mt ongelmiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä kieltäydyin syömästä lääkkeitä , ehdotin että otan kaiken lääkettömän avun vastaan . Erään lääkkeen kohdalla otin reseptin vastaan , hain lääkkeet ja palautin sellaisenaan avaamattomana takaisin apteekkiin ja lääkärille kerroin että lääkkeet eivät sopineet . Ei ole tullut ongelmia .
Esim masennukseen on olemassa myssyhoito , mitä tarjotaan vasta kun on kokeillut lääkkeet ensin . Moraalisesti tämä on väärin. Lääkkeistä voi tulla riippuvaiseksi .Näin puhuvat ihmiset, jotka eivät ole koskaan kokeilleet masennuksen hoitoon käytettäviä lääkkeitä. Yleisesti ottaen ne eivät sekoita päätä, eikä niistä tule riippuvaiseksi. On olemassa kovan luokan psyykelääkkeitä, jotka aiheuttavat ikäviä sivuvaikutuksia, mutta niitä käytetään vasta todella vaikeisiin sairaustiloihin.
Ai ei masennuslääkkeistä tule riippuvaiseksi:D Eihän niitä pysty moni lopettamaan vaikka haluaisi juurikin vaikeiden vieroitusoireiden vuoksi. Yksi pahimpia on venlafaxin. Se koukuttaa jo alle kuukaudessa ja jo parissa viikossa jos tabletin otto viivästyy tuntee itsensä narkiksi jos sitä ei saa heti annosta.
Älä puhu noista kuin karkeista, kiitos.
Ja todellakin sekoittaa pään. Joillekin ihmisille ei masennuslääkkeet sovi. Mulla oli pää kuin muussia. On ihmisiä jotka ovat yliherkkiä kyseisille lääkkeille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä kieltäydyin syömästä lääkkeitä , ehdotin että otan kaiken lääkettömän avun vastaan . Erään lääkkeen kohdalla otin reseptin vastaan , hain lääkkeet ja palautin sellaisenaan avaamattomana takaisin apteekkiin ja lääkärille kerroin että lääkkeet eivät sopineet . Ei ole tullut ongelmia .
Esim masennukseen on olemassa myssyhoito , mitä tarjotaan vasta kun on kokeillut lääkkeet ensin . Moraalisesti tämä on väärin. Lääkkeistä voi tulla riippuvaiseksi .Mitä haittaa on siitä että syö lääkkeitä loppuelämän jos se pitää toimintakunnossa? Viitaten tuohon riippuvuuteen. Esimerkiksi mielialalääkitys on monella loppuelämän lääkitys ja niin lievä että ei sillä ihmisen persoona muutu mutta auttaa juuri niihin oireisiin mihin pitääkin.
Jos on kipukroonikko niin miksi haluaisi olla syömättä lääkkeitä ja kärsiä.
On mon
Mielen sairauksia ei aina pitäisi lääkitä ja varsinkaan loppuelämää koska siinä voi mennä niin paljon vikaan. Masennusta ei vieläkään tunneta täysin ja lääkityksestäkin huomaa että se on arpapeliä koska täytyy kokeilla niin monta erilaista. Aina pitäisi ensimmäisenä yrittää ilman lääkkeitä ellei tilanne ole akuutti ja jos tahtoa on yrittää ilman lääkkeitä niin sitä parempi.
Ap n tilanne ei kuulosta akuutilta. Ilmeisesti ongelma on vaan työelämä missä tarvitsisi lääkitystä eikä muu elämä. Eli pitäisi esimerkiksi terapiassa purkaa asioita miksi juuri työ on se mikä saa mielen niin vaikeaksi. Vai olisiko vaihtoehto osa-aikatyö, lyhyempi työviikko/lyhyemmät päivät? Tai keikkatyö. Myös määräaikainen työ on joillekin sopiva kun sen jälkeen on mahdollista ladata akkuja ellei mene uuteen työhön samantien.
Voisin olettaa että kyse on liiallisesta kuormituksesta. Jotkut sietää 8h viis päivää viikossa oravanpyörää paremmin kuin muut. Mutta onneksi on vaihtoehtoja.
Ja näitä me elätetään verorahoilla, huoh
Tein saman päätöksen. Haluaisin käydä yhden alan tutkinnon mutta muuta lääkitystä ei anneta kuin mielialalääkkeitä. Olen lukenut että propral on hyvä ja ei aiheuta mitään pahempia ongelmia. Mutta jostain syystä eivät suostu sitä antamaan, ei edes kokeilla. En tiedä johtuuko siitä kun on masennushistoria. Oli työn ja tuskan takana vierottautua niistä lääkkeistä ja haluan sellaisen lääkkeen mitä voi ottaa tarvittaessa alle kymmenen kertaa vuodessa, ei lääkettä joka vaikuttaa 24/7.
Ssri-lääkkeillä on mittavia haittavaikutuksia.
Vierailija kirjoitti:
Ssri-lääkkeillä on mittavia haittavaikutuksia.
Äläs nyt, tutkittuja turvallisia joita voi syödä vaikka kuolemaansa asti🤭 Mitä nyt saattaa seksuaalisuus kärsiä, tulla bruksismia, kouristuksia käsiin (huom nämä eivät lähde pois lääkkeen lopetuksen jälkeenkään) kohonnutta im riskiä (ajatella, ihminen hakee apua jännitykseen ja lääkkeiden myötä yhtäkkiä haluaakin kuolla vaikkei ollut masentunut alunperinkään)
Ainahan voi olla että ei tulekaan mitään ja jos tulee niin sitten vaihdetaan vaan toiseen merkkiin ja syödään toista lääkettä edellisen lääkkeen jättämiin oireisiin 😊
Vierailija kirjoitti:
Ja näitä me elätetään verorahoilla, huoh
Tunnetko nyt mitättömyys kuuluvas joukkoon, kun pääset sanomaan "me". Jees. Kävit töissä ja maksoit veroja. Kylläpä sinä nyt elättelet muita. Ei ollut muuta persoonallisuutta sulla sitten :(
Mielenkiintoinen lääke; jos sen ottaa niin työkyky yhtäkkiä on.
Karenssin paikka.
No tosissaan, ymmärrän hyvin. Harkinnut samaa