Mitä te teette silloin kun

Runkkaan

Keskityn siihen tunteeseen, siis yritän tuntea sen mahdollisimman vahvasti. Kun sen kestää, ja se kestää max 20 min, niin sen jälkeen tunne päästää otteensa.

Tämän jälkeen yritän miettiä, mikä on tunteen takana oleva tunne. Olen huomannut, että se on aina joko pelko tai syyllisyys.

N48

Selvitän syyt noiden tuntemusten taustalla ja sitte jos mahdollista teen asioille jotain, mikä vähentää ahdistustani

Riippuu ahdistuksen ja epätoivon aiheesta.

Onko asia (joka vaivaa/aiheuttaa ahdistusta) ns. "omissa käsissä". Onko se sellainen, jolle itse voi tehdä jotakin (eli koskeeko se itseä, omaa taloutta, työtä, opiskelua, terveyttä, omaa tapaa olla vuorovaikutuksessa toisiin jne.) vai onko kyseessä asia johon ei voi vaikuttaa (koskee jotakuta toista henkilöä, toisen valintoja, toisen tekemisiä/sanomisia)?

 Jos se on sellainen, että sille voi itse tehdä jotain, niin mietin miten sitä alkaisin ratkoa. Visioisin lopputuloksen jonka haluan ja miettisin reitin nykyhetken ja toivotun tulevaisuuden hetken välille. Mitä asioita täytyy tapahtua, jotta saavutan toivomani tilan.

Jos ahdistus/epätoivo olisi esim. parisuhdeperäinen, niin miettisin asian silti siitä vinkkelistä, että mitä voin tehdä tämän asian eteen ja onko se koko asia kaikilta osin omissa käsissäni. Jos ei ole, niin mietin sitä osaa, johon voin vaikuttaa. Toisen tekemisiä/valintoja/arvoja harvoin voi muuttaa. Voi lisätä toisen tietoisuutta esim. siitä mikä loukkaa/suututtaa/ärsyttää/ahdistaa itseä, mutta et voi vaikuttaa siihen muuttaako toinen lopulta jotain tai mitään.

Jos kyseessä on sellainen asia johon en voi vaikuttaa, mutta se silti vaivaa, niin koitan päästä itseni kanssa sopusointuun sen kanssa. Jos ei muuta, niin tunnustan asian todellisen laidan sellaisena kuin sen ymmärrän itselleni täysin ja kokonaan. Parhaassa tapauksessa asiat voi hyväksyä tai sitten lähteä muuttamaan siltä osin, kuin se on mahdollista ja/tai välttämätöntä.

Jos sinulla nyt on ahdistus ja epätoivo tässä hetkessä, niin joskus minua lohduttaa ajatus siitä, että mikään tässä elämässä ja maailmassa ei kestä ikuisesti, ei edes ahdistus. Tulee taas hetki, jolloin saat rauhan mieleesi, tosin sekään ei ole pysyvää. 

Soitan kaverille.