Lue keskustelun säännöt.
En ole tänään syönyt mitään, enkä aio syödäkään. Olen taas ajautunut syömishäiriökierteeseen.
17.02.2017 |
Olen sairastanut vuosikausia Binge Eating Disorderia, eli BED, kyseessä siis lihavan ahmimishäiriö. Kärsin siitä noin ikävuodet 16-32. Sain apua ja opettelin syömään oikein ja vihdoin noin 35-vuotiaana aloin pitää itseäni jotenkin terveenä.
Joulun jälkeen muutaman stressaavan asian vuoksi syöminen on karannut täysin käsistä. Paino on noussut tammikuun alusta jo 10 kiloa.
Ihan esimerkiksi eilen söin aamulla puuroa ja ajattelin, että nyt vain lopetan sen ahmimisen ja kun menen töissä lounaalle, syön normaalisti, kotona välipalan, päivällisen ja iltapalan. Ennen lounasta tulikin kiireellinen meno ja lounas jäi kokonaan välistä. Nälkäisenä menin sitten kaupan kautta kotiin ja söin nämä:
- 6 Arnold'sin munkkia/muffinia
- 300g suklaalevy
- 300g sipsejä
- yksi Pågen pullapussi
- kaksi Omar-munkkia
- kolme Bebe-leivosta
En saa enää syömistä raiteille, viikkokausia mennyt jo näin. Pienikin stressi ohjaa minut suoraan leivoshyllyille. Työkaverin läksiäiskakku triggeröi ahmimisen ja menen suoraan kauppaan ostamaan lisää herkkuja.
Mitä teen? Tätä menoa painan kesällä 30 kiloa enemmän :(
Kommentit (24)
Jestas sentään. Mä luulin, että mulla on syömishäiriö, mutta eipä olekaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jestas sentään. Mä luulin, että mulla on syömishäiriö, mutta eipä olekaan.
Mitä tai miten sä syöt, jos sä ajattelit, että sulla on syömishäiriö?
Lääkäriin tms. puhumaan, ettet jää yksin täs tilanteessa ja kierre jatkuu jatkumistaan
Tottakai ahmit, jos nälkä pääsee liian kovaksi. Tiedän kyllä, että kun on jo mennyt 'läskiksi', on kärsimätön ja haluaa äkkiä laihtua takaisin ja lopettaa syömisen kokonaan. Se kuitenkin vain pahentaa ongelmaa, koska nälkäisenä ja sokerit alhaalla sorrut hyvin todennäköisesti roskaruokaan. Kärsivällisyys ja lempeys toimii paremmin.
Ala syödä normaalisti, niin on vain ajan kysymys, kun myös painosi normalisoituu.
Uskoo ken tahtoo että olisit kaiken tuon syönyt.
Joka tapauksessa, kun syöt tavallista ruokaa neljän tunnin välein, niin eipä sinne mahdu edes mitään tuollaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Uskoo ken tahtoo että olisit kaiken tuon syönyt.
Joka tapauksessa, kun syöt tavallista ruokaa neljän tunnin välein, niin eipä sinne mahdu edes mitään tuollaista.
Ne, jotka eivät tiedä ahmimishäiriöstä mitään, eivät usko tällaisia ruokamääriä. Siksi se onkin syömishäiriö, eikä mikään parin liikaherkun syömisen jälkeinen morkkis.
Ja kyllä söin nuo eilen. Itse asiassa tunnin sisällä kaikki, no paitsi se aamupuuro.
ap
Vierailija kirjoitti:
Uskoo ken tahtoo että olisit kaiken tuon syönyt.
Joka tapauksessa, kun syöt tavallista ruokaa neljän tunnin välein, niin eipä sinne mahdu edes mitään tuollaista.
Just just. Sulla ei taida olla mitään käsitystä syömishäiriöistä tai ahmimishäiriöistä.
Minä olen kärsinyt samasta syömishäiriöstä kuin ap ja vaikka olisin iltaan asti syönyt "normaalisti", niin kyllä sinne mahaan silti mahtui keksipaketti, litra jäätelöä, pullaa, karkkipussi, sipsipussi..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän tunteen. Todellakin :( tämä sairaus, vamma, häiriö - mikä lie vie koko elämän. Taistellut parisenkymmentä vuotta.
Pahin mahdollinen on alkaa jollekin dieetille tms. koska väistämättä AINA, se työntää jossain vaiheessa ahmimiseen takaisin. Vaikka tiedostan tuon, olen sortunut maailman kaikkiin dieetteihin toivoen juuri sen olevan se, kuka laihduttaa minut ja muuttaa terveemmäksi ja elämänmyönteisemmäksi ihmiseksi. Mutta ei sellaista ole.
Ainoa asia mikä auttaa ja estää ahmimasta, tai ainakin vähentää sitä on liikunta!
Olen nyt pitänyt kiinni siitä, että vaikka kuinka ahistaa ja tekisi mieli jäädä ahmimaan, käyn JOKA PÄIVÄ 3-10km lenkin. Se auttaa ajattelemaan asiouta, vie pois ahdistusta ja ei tee (aina) mieli enää ahmiakaan sitten. Alussahan tuo kävely oli aikamoista pakkopullaa ja tuntui että tukehdun mutta nyt nautin siitä suunnattomasti!!
Voimia sinulle <3
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jestas sentään. Mä luulin, että mulla on syömishäiriö, mutta eipä olekaan.
Mitä tai miten sä syöt, jos sä ajattelit, että sulla on syömishäiriö?
Syön liikaa ja oksennus tulee automaattisesti. En ahmi herkkuja vaan ihan kotiruokaa ja hedelmiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainakin on syytä juoda jotain, nestehukka vain pahentaa tilannetta.
Tarvitset muita purkukanavia stressille ja ahdistukselle. Kokeile soittaa ystävälle, kuunnella musiikkia, mennä kylpyyn, tehdä käsitöitä tai mikä ikinä toimiikaan juuri sinulle. Pakkoajatukset ovat vaikeita, mutta niistä on mahdollista päästä eroon.
Syö säännööllisesti pieniä, terveellisiä aterioita. Muista rasva ja proteiinit, että nälkä pysyy poissa ja verensokeri tasaisena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Uskoo ken tahtoo että olisit kaiken tuon syönyt.
Joka tapauksessa, kun syöt tavallista ruokaa neljän tunnin välein, niin eipä sinne mahdu edes mitään tuollaista.
Ite saatan parin kolmen tunnin aikana syödä pari kiloa ruokaa/herkkuja ja 4000 Kcal pelkästään illan aikana. :/ Ahmimishäiriössä ei tunneta kylläisyyttä. Syön niin kauan että vatsaan koskee, ja siltikin tekisi mieli lisää.
Kuule et tule lihomaan 30 kg, jos katkaiset kierteen tähän.
Eli hengittele syvään ja tee sitten se minkä tiedät hyväksi. Eli hae apua terapiasta tunnemylläkään.
Älä salaa syömisongelmaa vaan kerro jollekin läheiselle ja pyydä tukea. Et pääse muhimaan asian kanssa piilossa.
Ja heti ensimmäseksi ala noudattaa sitä säännöllistä ruokailurytmiä. Suunnittele etukäteen päivän syömiset ja hanki terveelliset ruoat valmiiksi, ota eväät töihin tai edes joku eväs laukkuun mukaan, siten estät nuo "jäi lounas välistä" hölmöilyt.
Eli pliis syö tänä iltana jotain, ettet luisu pahempaan alamäkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskoo ken tahtoo että olisit kaiken tuon syönyt.
Joka tapauksessa, kun syöt tavallista ruokaa neljän tunnin välein, niin eipä sinne mahdu edes mitään tuollaista.
Ite saatan parin kolmen tunnin aikana syödä pari kiloa ruokaa/herkkuja ja 4000 Kcal pelkästään illan aikana. :/ Ahmimishäiriössä ei tunneta kylläisyyttä. Syön niin kauan että vatsaan koskee, ja siltikin tekisi mieli lisää.
Juuri näin. Vaikka sattuu, niin lisää syön minäkin ... olen pahimpien ahmimishetkien jälkeen ollut niin täynnä ruokaa, että hengittäminenkin sattuu ja on pinnallista (koska ei pysty syvään hengittämään - vatsa on tiellä) ja niin kipeä joka paikasta .. heti kun on hellittänyt, syönyt lisää.
--
Ajanut läpi neljän eri kaupan keräten ahmimisia koska en yhdestä kehdannut kaikkea sitä mättöö ostaa kerralla. Köyttänyt perheen viimeisiä ruokarahoja oman ahmimishalun täyttämiseen. Piilotellut tyhjiä
pakkauksia ja kääreitä. Valehdellut.
--
Olen jättänyt ihmisiä tapaamatta koska olen ahminut, tai halunnut ahmia. Olen suunnitellut ahminispäiviä - ja kun ne eivät onnistukaan niin tulen äreäksi.
--
Valehtelen itselleni aina kun ahmin, että tämä on viimeinen kerta, etten enää koskaan jne.. tunnen mieletöntä tyydytystä kun otan ensimmäiset suupalat ja maistelen .. ja sitten vaan väsyneenä jatkan syömistä vuoroin makeaa vuoroin suolaista ..
--
Nyt lukijat .. vaihtakaapa kirjoituksessani sanan "ahmia" tilalle sana "juoda" ..
Aika paljon samoja piirteitä kuin alkoholismissa, ainoa ettei syömistä voi kokonaan lopettaa :/
Ap, mikä asia sulla ahdistaa elämässä, mitä yrität peittää ruokahäröilyllä? Itselläni ahdistava elämäntilanteessa oli bed-oireilua, koska oli helpompi tuntea tuskaa sellaisesta konkreettisesta asiasta kuin ylensyönti, kuin suuremmista, epämääräisistä ja hankalasti ratkeavista asioista elämässä. Voin kuvitella, että joidenkin harrastama viiltely johtuu samasta asiasta.
Kuulostaa tutulta :/
Epäilen että minulla on EDNOS (uutena nimenä ilmeisesti OSFED?), nyt 5 vuotta siis sellaista rumbaa ahmimisen ja laihduttamisen välillä. Ahminta- tai laihdutuskausi kestää yleensä jotakin viikon ja muutaman kuukauden väliltä. Kuvio on yleensä tämä: ahmintaa, paino nousee -> paniikki, nyt on pakko laihduttaa -> dieetti, tulos yleensä 1-10 kg väliltä -> repsahdus joka johtaa uuteen ahmimiskauteen, paino tulee takaisin, usein tuplana... ja kierre jatkuu.
Viimeiset puoli vuotta on mennyt paremmin, olen yrittänyt syödä kunnon annoksia perusterveellistä kotiruokaa miettimättä lihomista tai laihtumista. Kesän ja syksyn välillä laihduin tällä tavoin 7 kiloa. Joulu- ja tammikuu meni taas ahmiessa mutta lihosin onneksi vain 2 kg takaisin. Nyt olen helmikuussa onnistunut palaamaan tasaiseen syömiseen ja pudottanut nuo 2 kg. Eihän tämäkään ehkä hyvältä kuulosta, mutta vielä vuosi sitten tuollainen -7 +2 -2 olisi tapahtunut kuukauden sisällä, eli siltä osin koen nykytilanteen ihan hyväksi.
Ainoa neuvo minkä voin siis antaa on syödä säännöllisesti ns. "tavallisia" annoksia, täyttävää ja monipuolista ruokaa. Herkkujakin voi välillä syödä - itse en siihen tosin pysty sillä se laukaisee taas hillittömän mättöämisen.
Ja tietenkin ammattilaiselle tai ystäville/perheelle puhuminen varmasti auttaa, minä en vain ole pystynyt sitä tekemään koska häpeän itseäni niin paljon. Uskon myös monien ihmisten reaktion olevan se "Lopeta toi pelleily, mikset vaan syö normaalisti."
Vierailija kirjoitti:
Lääkäriin tms. puhumaan, ettet jää yksin täs tilanteessa ja kierre jatkuu jatkumistaan
Yksityiselle puolelle mieluiten, jotta julkinen puoli ei kuormitu tällaisista keisseistä, joille terkkarilääkäri ei edes voi mitään.
Vierailija kirjoitti:
Ap, mikä asia sulla ahdistaa elämässä, mitä yrität peittää ruokahäröilyllä? Itselläni ahdistava elämäntilanteessa oli bed-oireilua, koska oli helpompi tuntea tuskaa sellaisesta konkreettisesta asiasta kuin ylensyönti, kuin suuremmista, epämääräisistä ja hankalasti ratkeavista asioista elämässä. Voin kuvitella, että joidenkin harrastama viiltely johtuu samasta asiasta.
En ole ap, mutta omassa elämässä ei muuta olekaan kuin "hankalasti ratkeavia asioita". Kaksikymmentä vuotta häröilyä syömisen kanssa, alan olemaan asian kanssa jo ns. sinut etten tavoittele mitään bikinikroppaa enää enkä edes haaveile siitä eli ns. ulkonäköpaineet on mennyttä kamaa - sen sijaan huolestuttaa terveys ja oma jaksaminen näin keski-iän ylittäneenä, tavoittelen nyt vaan parempaa oloa ja yritän iloita pienistä asioista.. ja syödä suht järkevästi ja olla sortumasta ihmedieetteihin ja ajatella ja pohtia ja liikkua jos/kun tuntuu sille että haluaa ahmia. Joskus toimii, aina ei.
Mitään terapiaa en edes harkitse, mun elämä on 14 ikävuodesta eteenpäin ollut sellaista tunnemylläkkää ja kaikki kivasti varmaan sotkussa, wn vaan jaksa alkaa työstää yhtään mitään missään ..
Ja uskokaa vaan olen ihan normaali työsskäyvä perheenäiti, en siis masistele (ja syö) sohvanpohjalla koko aikaa..
Ahdistava tilanne. Mulla alkoi tuo vaikean anoreksian jälkeen, ja nyt olen lihonut yli 20 kiloa puolessa vuodessa.
Ajattelin taas alkaa syödä niin vähän, kuin mahdollista. Eilen söin kasvissosekeittoa, banaanin ja hiukan tonnikalaa, sitten retkahdin suklaaseen. Tänään en ole vielä syönyt mitään, mutta viime kerralla aloitin syömishäiriöni pitäytymällä vain parsakaalissa ja pienessä määrässä tonnikalaa.
Yksinkertaista toki vain neuvoa, mutta bingen jälkeen kannattaa jatkaa aivan normaalia syömistä ja syömisrytmiä ilman laihdutusta. Kun ruoka on neutraali ja normaali aihe, eikä kielletty ja himottava, se päästää vankilastaan.