Kuinka kukaan voi antaa lapsensa olla lihava?

Sosioekonomisesti huonossa asemassa olevat vanhemmat.

Ei kiinnnosta jälkikasvu eikä oma elämä. Simple.

Vierailija kirjoitti:

Sosioekonomisesti huonossa asemassa olevat vanhemmat.

Ei kiinnnosta jälkikasvu eikä oma elämä. Simple.

Kyllä noista ns hyväasemaisistakin perheistä lihavia lapsia löytyy. Tiedän molempia.

Mutta alotus oli kyllä ihan asiallinen, todennäköisesti tänne tullaan ulisemaan siitä miten oma lihava lapsi on isoluinen ja muutenkin rotevarakenteinen ja lihoo vaikka söisi pelkän porkkanan. Mikä nyt on ihan täyttä paskaa.

Huono elämäntilanne ja jaksaminen oman sairauden takia, lapsella kova ruokahalu luonnostaan (syö koulussakin paljon), söin raskauden aikana epäterveellisesti. Mä oikeasti yritän, mutta menee enin energia elossapysymiseen. Ei ole onneksi kuin lievää pyöreyttä lapsella. Kivittäkää

Pitäs olla lasun paikka. Samoin radi äidit jotka vetää höttöä raskauden. Ei yhtään sen parempi kuin tupakoiva äiti.

ja milloin lupa puhua lapsen lihavuudesta? - Jos ja kun on kyse lapsen lihavuudesta, niin usei siihen syy on vanhempien valinnoissa ja esimerkissä. Mutta se, miten vanhempien tulisi sitten toimia kun havahtuvat - jos siis ikinä havahtuvat, että lapsi on merkittävästi ylipainoinen, niin syytä on edetä varovast ja kärsiväälisesti, ettei lapselle muodostuisi vääristynyt kuva ruoasta tai itsestään. 

Mitäs ap siihen sanot että itse olen läski mutta lapseni on hoikka? syö terveellisesti ja harrastaa mm kahta eri urheilulajia ja muutenkin liikkuu paljon.

5 viestiin -> alkaisin kiinnittään enemmän huomioo siihen ruokavalioon, lisäisin kasviksia pöytään ja tekisin yksinkertaisesti kevyempiä kotiruokia ja vaihtaisin leivät/leikkeleet/juustot jne parempiin ja murot, karkit, vanukkaat, kaikki tälläset veks ja vaikka ite tehtyä mansikkarahkaa jne. Ei kaikkia tietenkään kerralla tarvi laittaa pannaan, mutta vähitellen. Riippuu varmaan aika paljon lapsen iästä et miten se ton asian käsittää, helpostihan ne mukautuu muutoksiin.

Jos on totuttu paljon hankkiin pikaruokaa tai käymään ravintoloissa tai lapsi saa viikkorahaa jonka käyttää karkkeihin niin viikkorahaa sit vähemmän ja jos kyselee syitä miksei enää mennä mäkkiin nii sanotaan että meillä ei nyt yksinkertasest oo varaa sellaseen. Pieni hätävalhe, mutta jos toi pelastaa lapsen liikalihavuudelta niin on mun mielestä aivan sallittua.

En tiedä toimiiko vinkit oikeesti, koska itellä ei ole minkäänlaista käsitystä lapsista.

Minulla korkeakoulutetut, fiksut, vanhemmuuteensa ottautuneet vanhemmat. Vanhempani ovat normaalipainoisia (tai ei ehkä enää molemmat nyt 50+), kolme sisarustani samoin. Minäkin olin 5-vuotiaaksi, ja sitten aloin lihoa. Olin perussairauteen liittyen erikoissairaanhoidon seurannassa jossa myös huomioitiin painonnousu, käytiin terveydenhoitajalla, ravitsemusterapeutilla. Ruoka oli ihan peruskotiruokaa, kasviksia joka aterialla, sokerivälipaloja (esim. viilis, sokerimurot) joskus mutta ei vakiona. Liikuntaharrastuksiin tuettiin ja kannustettiin, sekä lasten omiin että perheen yhteisiin.

Ei ne tyhjästä tulleet ne kilot, ihan varmasti söin ne itse, mutta en ainakaan minä osaa sanoa mitä vanhempani olisivat voineet tehdä paremmin. Pyörähdin teininä bulimian rajalla ja anorektikon profiiliinkin minulla on kattavasti palasia joten olen kiitollinen etteivät vanhempani alkaneet laskea suupaloja tai kieltää syömistä.

Minua pelottaa kovasti että aiheutan lapsilleni lihavuutta - tiedän miten perseestä on olla lihava. Mutta on kyllä vaikea arvioida mikä on se oikea ohjaamisen aste että lasten oma terve nälänsäätely säilyy eikä tule mitään kielletyn hedelmän ongelmia tai itsetuntopulmia. Toistaiseksi lapset näyttävät olevan isänsä mallia, hoikkia. Lapsista suhteessa vähemmän ja myöhemmin sokeria saanut on selvästi enemmän herkkujen perään ja haluaisi tankata, eikä minusta ole ihan selvää kasvatanko taipumusta rajoittamalla makean syömistä kylässä/juhlissa/tms. vai onko tämä se hetki kun "opetetaan kohtuuteen" vaikka tekisi mieli kohtuuttomasti.

Ei ole niin simppeli asia. Toimisin pomminvarmasti oikein ja vanhempani olisivat pomminvarmasti toimineet oikein jos olisi tiedossa se pomminvarma oikea.

Täytyy sanoa että minä en ihmettele miksi oma mies on jo lapsena ollut ylipainoinen. Anoppi jaksaa ihmetellä joka kerta miksi meidän lapset ei siellä kyläillessä jaksa syödä lautasta tyhjäksi. Annoskoko alle kouluikäisillä aikuisen luokkaa.

Ollaan kai "sosioekonomisesti alempaa" luokkaa, duunareita, toinen nyt työtön, lapsia useampi, yksikään ei ole ylipainoinen. Ei edes pyöreä. Voi olla kyllä geenilotossakin käynyt tuuri vaikka isä on ylipainoinen. Minä olen taas aina ollut hoikka.  

Toinen lapseni ei ole lihava, mutta selvästi isokokoinen. Toinen on ruipelo. Pullea tykkää hyvästä ruuasta, myös terveellisestä, ruipelolle ei oikein maistu kunnon ruoka. Todella vaikeaa tasapainottamiseen, kun toiselle pitäisi ruokapöydässä tuputtaa pikkuisen enemmän ruokaa ja toista hillitä syömästä ihan niin paljon.

Ruipelo syö herkkuja, mutta suurissa määrin ne eivät maistu. Pullea taas tuntuu olevan pohjaton tiettyjen herkkujen suhteen.

Pullea harrastaa liikuntaa, on tosi sosiaalinen ja puuhastelee kotona ja kavereiden kanssa kaikenlaista. Ruipelo nysvää legojen ja tabletin kanssa. Liikkuu vain houkuttelun tai pakottamisen seurauksena, vaikka onkin liikunnallisesti lahjakas.

Aika monipiippuinen juttu. Minulla on 2 lasta joista toisella on ylipainoa. Meillä syödään terveellisesti ja liikutaan paljon. Mies on ammattiurheilija.

Nameja/muuta herkkua saa kerran viikossa. Lapsella on todella hidas aineenvaihdunta ja ummetusta vaikka mitä yritetään. Tiedostaa itsekin oman ylipainonsa. Kaikkea ei voi kieltää enkä haluakaan, koska itselläni on ollut vaikea syömishäiriö. Nyt odotetaan koululääkärin lähetettä kilpirauhaskokeisiin. Itselläni on vajaatoiminta, samoin lapsen molemmilla mummeilla.

Vierailija kirjoitti:

Toinen lapseni ei ole lihava, mutta selvästi isokokoinen. Toinen on ruipelo. Pullea tykkää hyvästä ruuasta, myös terveellisestä, ruipelolle ei oikein maistu kunnon ruoka. Todella vaikeaa tasapainottamiseen, kun toiselle pitäisi ruokapöydässä tuputtaa pikkuisen enemmän ruokaa ja toista hillitä syömästä ihan niin paljon.

Ruipelo syö herkkuja, mutta suurissa määrin ne eivät maistu. Pullea taas tuntuu olevan pohjaton tiettyjen herkkujen suhteen.

Pullea harrastaa liikuntaa, on tosi sosiaalinen ja puuhastelee kotona ja kavereiden kanssa kaikenlaista. Ruipelo nysvää legojen ja tabletin kanssa. Liikkuu vain houkuttelun tai pakottamisen seurauksena, vaikka onkin liikunnallisesti lahjakas.

Tämä! Tiedostan kyllä lapseni taipumuksen lihomiseen ja pikkuisen pullukka onkin jo nyt 5-vuotiaana. Toinen lapsista sen sijaan on aina ollut sirorakenteinen ja hoikka. Tälle pullukalle maistuu ihan tavallinen kotiruoka ja on todella kurjaa kieltää lasta syömästä ihan tavallista ruokaa. Toki niin siis tehdään, ei esimerkiksi saa lisää ollenkaan ja annoskoot pidetään varsin kohtuullisina ja herkut minimissä. Hoikalle sisarukselle tietenkin pitää antaa lisää ruokaa, mutta onneksi on pieniruokainen eikä yleensä pyydä.

Millainen minäkuva tuolle 5-vuotiaalle mahtaakaan muodostua tämän ruoka-asian myötä. :( Taatusti tajuaa miksi ei saa syödä ja sisarus saa. Liikuntaa harrastetaan koko perheen voimin ja ollaan alusta asti kannustettu arkiliikuntaan.

Mun lapsi on pyöreä. Meillä takana syvää uupumusta, en jaksa laittaa ruokaa vaan annan valmisruokia. Karkkia tai muuta mättöä todella harvoin. Lapsi on luonnostaan aika vähän liikkeessä, puistossa joutuu houkuttelemaan.