Kaveri pitää yhteyttä vain kun hänellä on murhetta tai ongelmia
Olen selvästi sille vain terapeutti. Aina se olen minä, joka kuuntelee ja auttaa. Nyt sitten kaverin pitkään kestänyt ongelma ratkesi ja näinpä ei hänestä sitten olekaan kuulunut viikkoon mitään. Jos laitan viestillä jotain omia juttuja, niin vastaukseksi tulee vain joku emoji.
Miten jotku aikuiset(!) ihmiset osaakin olla tuollaisia, että omaa napaa vain tuijotetaan?? Minustakin olisi kiva välillä purkaa huoliani jollekin eikä aina olla se, joka auttaa.
Kommentit (5)
Se on se kiltteys joka aiheuttaa ja opittava sanomaan "ei"
Olisiko niin vaikea sanoa ystävälle, että hänen käytös ärsyttää? Säästyisi yhteyksien katkaisu ja ystävyys säilyisi. Minusta jotenkin raukkamaista vaan lopettaa yhteydenpito.
Valehtelematta kaikki kehen tutustun on tuollaisia! Kun itse avaan omaa arkkuani he juoksevat karkuun. Käyn itse terapeutilla purkamassa,kun ei koskaan ole ollut ketään kelle purkaa. Terapeutti sanoi, että minä olen sellainen ihminen jolle on helppo avautua. Ehkä minunkin pitäisi lukea terapeutiksi?
Lapsen ollessa pieni meillä kävi 2 perhetyöntekijää auttelemassa. Molemmat avautuivat koulukiusaamisista ja toinen paniikkihäiriöstä.
Se oli jo outoa. En jaksaisi olla kuuntelija aina. Se on hyvin raskas osa toisinaan :/
Vierailija kirjoitti:
Olisiko niin vaikea sanoa ystävälle, että hänen käytös ärsyttää? Säästyisi yhteyksien katkaisu ja ystävyys säilyisi. Minusta jotenkin raukkamaista vaan lopettaa yhteydenpito.
Hyvin hyvin harvoin auttaa. Jos jostakin välittää, sen näyttää. Jos ei välitä, ei se pakottamalla parane. Toki sitä voi/kannattaakin oman itsensä takia kokeilla, mutta yleensä se johtaa vain vastapuolen suuttumiseen. Kukaan kun ei halua myöntää olevansa hyväksikäyttäjä.
Tiedän tunteen, mä lopetin tuollaisen kaverinn kanssa yhteydenpidon. En vaan vastannu puheluihin enkä viesteihin.
Toinen kaveri, jonka kanssa oli aiemmin ollut sellainen vastavuoroinen tuetaan toisiamme-ystävyys, alkoi toimia kans niin, et mun isoihin huoliin kuittasi joojoo ja sitten tykitti omia ongelmiaan pitkästi. Sekin hiipui sitten kokonaan, jälkimmäinen suretti mua, koska oltiiin oltu ihan lapsesta asti ystäviä.
Muiden ystävien suhteen homma ainakin pääosin tuntu vastavuoroiselta, toisaalta, en itse osaa heille ihan kaikkea jakaa noiden aiempien kokemusten takia,joten isot murheet kannan yksin.