Lue keskustelun säännöt.
Krooninen stressi, usein toistuva päänsärky, jännitys, ahdistuskohtaukset, epätodellinen olo.... te joilla kokemusta tällaisesta?
omassa kuplassa?
16.02.2017 |
Pitkäkestoinen, lähes salakavalasti kehooni iskenyt krooninen stressi aiheutti unettomuutta, pahoinvointia, ja jatkuvaa päänsärkyä. Minulla todettiin migreeni vuosia sitten. Nyt oireet ovat palanneet entistä pahempina muutaman kk jälkeen. Keho tuntuu pingottuneelta ja jännittyneeltä, kuin odottaisi jotain inhottavaa tapahtuvan vaikka tietäisi ettei niin käy.
Välillä väsyttää ja uuvuttaa vaikka nukkuisin 7-10 tunnin yöunia, ja usein sellainen krapulainen olo vaikken pahemmin juo koska saan alkoholista helposti päänsäryn. Ehkä korkeintaan lasillisen kevyttä viiniä parissa-kolmessa viikossa.
Vatsa reistailee välillä niin että ummetusta ja löysää. Sitten saattaa olla ihan normaali viikon pari.
Nyt olo saattaa myös muuttua ahdistuneeksi, välillä tulee sellainen tunne että joko paniikkikohtaus iskee tai tulee sellainen uudenlainen epätodellinen olo että olenko oikeasti tässä ja keitä nämä ympärillä pyörivät ja keskenään juttelevat ihmiset ovat esim. töissä. Tuota saattaa kestää muutama minuutti.
En silti koe työtehtäviäni liian haastaviksi tai uuvuttaviksi, mutta nuo kodin ulkopuoliset eli ulkomaailman tilanteet hämmentävät enkä koe olevani täysin oma itseni. Mielestäni en siis stressaa samalla tavalla kuin aiemmin vaan olen oppinut rauhoittamaan tahtia. Silti nuo oireet.
Lääkärit eivät ole löytäneet mitään fyysistä vikaa missään kuvissa eikä verikokeissa, päänsäryt ovat toistuvia eikä rajuja yksittäistapauksia joten se ei viittaa heidän mielestä mihinkään vakavaan. Kilpirauhasarvot ja muut eivät heidän mukaansa viittaisi sen puolen ongelmiin. Vatsa on tyypillinen jännitysvatsa, eli sielläkään tutkimuksissa ei näkynyt refluksitautiin viittaavaa. Sen jälkeen kukaan ei enää minua tutkinut, minulle määrättiin vain rauhoittavia lääkkeitä tarvittaessa, sumatriptaaneja migreeniin tarvittaessa ja Somacia vatsalle tarvittaessa. Pelkään ottaa noita rauhoittavia, joten siksi sain beetasalpaajia tilalle mutten tiedä auttaako ne.
Korvissa soi, sirisee ja humisee välillä, sitten se menee ohi päiväkausiksi. Tätä ei ole ollut aiemmin, tuon epätodellisen olon lisäksi.
Olen melko notkea, keho ei vaikuta olevan jumissa niskan, hartioiden tai rintarangan osalta. Selkä väsyy ehkä vähän nopeammin kuin aiemmin mutta mietin että se menee ehkä iän piikkiin kun keski-ikä lähestyy.
Epätietoisuutta lisää se että sain juuri selville että edesmennyt vaari jonka tapasin vain muutaman kerran elämäni aikana, sairasti kaksisuuntaista mielialahäiriötä. Mielestäni nämä oireeni eivät suoranaisesti liity sellaiseen mutta huolestuttaa myös se että voiko tuollainen periytyä?
Lapsuudessani ei ollut mitään traumoja, ihan normaali hyvä lapsuus oli. Joten koen että minulla ei ole mitään kerrottavaa psykiatrille tai terapeutille.
Te jotka olette kokeneet vastaavaa outoa olotilaa, löytyikö syy ja miten pääsit oireista eroon? Siksi kaipaisin vinkkejä koska nyt olen siinä tilanteessa etten tiedä mitä ja missä kannattaisi jatkotutkituttaa.
Kommentit (32)
Hei täällä tismalleen samat oireet. En ole vielä edes jaksanut mennä lääkäriin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuttua, masennuslääke auttanut. Sekä töiden vähentäminen ja säännöllisyyteen pyrkiminen. Tuo epätodellinen olo on tuttua ja aina yhtä hämmentävää, onneksi menee pian ohi. Tällaisia ollut jo lapsuudessa, ei ole 2-suuntaista.
Asutko lähellä kännykkämastoja tai voimalinjoja? Niiden sähkömagneettinen kenttä voisi olla selitys oireisiin. Nykyään tiedetään todella vähän säteilystä. Ne aiheuttavat syöpää, leukemiaa yms. Ja kännykkämastoja tulee lisää vain vaikka ennemmin ihmiset haluaisivat olla terveitä kuin käyttää niin kätevää wlania..
Tuttuja oireita... tosin mulla aiheuttajana työttömyys. Päänsärkyä ei juurikaan ole mutta huimausta ja epätodellista oloa kyllä, ihon kihelmöintiä. Vatsa oireilee vuorotellen ripulina ja ummetuksena. Jos saisin töitä oireet ainakin vähenisivät reilusti... tosin sitten varmaan tulisi joku muu stressin aiheuttaja ja oireet säilyisi. Rankkaa.
Minulle ei edes ehdotettu mielialalääkkeitä, vaan annettiin oksatsepaami-valmiste tilapäiseen paniikki- ja ahdistushäiriöön. Enkä suostuisi ottamaan mitään jatkuvaa, pitkäaikaista lääkitystä joka saattaa vaikuttaa persoonallisuuteeni ja josta eroon pääseminen voi olla vaikeampaa kuin bentsovalmisteista eroon pääseminen. Olen uskaltanut ottaa vain 1/4 palan miedoimmasta oksatsepaamipilleristä ja mielestäni se on tehnyt lievästi väsyttävän olon, joten nuokaan eivät vaikuta olevan minun juttu mutta mieluummin ne kuin jokin pitkäaikainen kuuri.
-Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle ei siis varsinaisesti diagnosoitu mitään paniikki- tai ahdistushäiriötä kuitenkaan, annettiin nuo lääkkeet vain sen tyyppisten tuntemusten helpotukseen.
-Ap
Joo osittain kuulostaa tutulta. Auttaisiko ihan kunnon irtiotto, pitkähkö loma. Tietoisen läsnäolon menetelmään kannattaa tutustua! Rauhoittavien suhteen kannattaakin olla varovainen, koska toleranssi kasvaa nopeasti ja irtipääsy voi olla vaikeaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuttuja oireita... tosin mulla aiheuttajana työttömyys. Päänsärkyä ei juurikaan ole mutta huimausta ja epätodellista oloa kyllä, ihon kihelmöintiä. Vatsa oireilee vuorotellen ripulina ja ummetuksena. Jos saisin töitä oireet ainakin vähenisivät reilusti... tosin sitten varmaan tulisi joku muu stressin aiheuttaja ja oireet säilyisi. Rankkaa.
Kuulostaa juurikin paniikkikohtauksilta, koitappas googlettaa oireet. Ja paniikkikohtauksia voi tulla ihan kelle vaan, ilman että kärsisi paniikkihäiriöstä.
Nuo bentsot on voimakkaampia kuin normaali mielialalääkkeiden. Kuulostaa ahdistushäiriöltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eräs tuttu oksenteli päiväkausia, häntä huimasi, päätä särki jne ja kävi lopulta ilmi että korvien välissä olevassa tasapainoelimessä (?) oli jotain häiriötä.
Toinen tuttu oksenteli varmaan 2 viikkoa putkeen, mutta ei löydetty mitään vikaa vaikka tutkittiin sairaalassa ja terveyskeskuksessa monta päivää ja kuvattiin pitkin poikin ja otettiin näytteitä, ultraääniä ja ties mitä. Vuoron perään tutkimuksissa, tai tiputuksessa. Lopulta kuitattiin vain työuupumukseksi ja stressiksi, sitten yleistyneiseksi ahdistuneisuushäiriöksi kun eivät muuta keksineet.
Itse olen saanut pari kertaa jonkin sortin paniikkikohtauksen... tuntuu että taju lähtee, sydän hakkaa, olo on aivan epätodellinen, hengitys kiihtyy. Toisen kerran kohtaus iski pimeällä motarilla... yhtäkkiä alkoi pelottaa ihan hulluna ja luulin että pyörryn. Jouduin puhumaan ääneen ja rauhoittelemaan itseäni. Oli pelottava kokemus. Kaupoissa käynti on myös saattanut aiheuttaa lievähköä ahdistusta niin että on pitänyt lähteä pois kesken ostosten. Mielialalääkitystä en ole suostunut käyttämään... kokeilin kerran ja sain niin järkyttävät oireet että kokeilu jäi siihen. Nr 5
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nuo bentsot on voimakkaampia kuin normaali mielialalääkkeiden. Kuulostaa ahdistushäiriöltä.
Oksatsepaami on itse asiassa miedoimmasta päästä, vesiliukoinen. Ei ole läheskään mikään Diapamien veroinen.
Mielialalääkkeet tekevät feikin olon, samalla turruttavat, aiheuttavat orgasmittomuutta y.m. Eivät poista syytä, peittävät vain oireet.
Eikä kaikille sovi mielialalääkkeet vaan niistä saattaa juurikin tulla nuo kuvotukset ja oksentelut, päänsäryt, turvotukset ja lihomiset. Moni masennuslääkkeitä syövä masentuu lisää siitä syystä kun lihoo niiden takia. Kamala kierre.
Samat oireet raskauden ajan ja laitoin tietty raskauden piikkiin. Sitten kun vauva synty niin romahdin. Sillon tajusin, että fyysiset oireet tulikin psyykkisestä ongelmasta.
Sain mielialalääkkeet raskauden jälkeiseen masennukseen kuudeksi kuukaudeksi. Nyt viides kk menossa ja pian pitäs alkaa lopettelemaan lääkitystä...
Lääkkeestä oli apua ahdistukseen ja tuohon epätodelliseen sekavaan oloon ja paniikkikohtauksiin tai oikeastaan vaan pelkoon, että millon se kohtaus tulee. Ehkä väsymykseenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsellä välillä erityisesti stressistä johtuvia paniikkikohtauksia. Sain vihdoin raahattua itseni psykologille, katsellaan miten tämä auttaa. Nuorempana kävin kaupungin nuorisopsykologilla, jäi huono maku suuhun (lapsettelua, jäi olo ettei kukaan oikeasti kuunnellut).
Mutta siis omien kokemusten pohjalta sanoisin että kannattaa googlettaa stressiperäinen ahdistushäiriö. Esim. paniikkikohtaukset saattavat olla jotain ihan muuta kuin se yleisesti ajateltu hysteerinen itkeminen ja hyperventilointi, minulla välillä nimenomaan "epätodellinen" olo ja sydämentykytys.
Ja psykologista/terapeutista sanon sen verran nyt kuukauden käytyä, että ei sinne mennessä tarvitse olla äärilleen saakka venynyt tai kärsiä mistään todella suuresta vaivasta. Parempi oikeastaan mennä ajoissa, vaikket muuta tekisikään kun kertoisit näistä tuntemuksista ja ihan perus arjesta.
Yksi keino joka auttaa, ainakin lieviin oireisiin, on luonnossa kävely. Ei mikään puisto vaan oikea lenkki- tai luontopolku!
Kuulostaa paniikkihäiriöltä, siihen liittyy usein myös tuollainen epätodellinen olo, jännitys, ahdistus ja hyperventilaatio. Ja jos on taipumusta migreeniin, niin varmasti stressi pahentaa sitäkin. Kärsitkö muuten aurallisesta migreenistä? Auroihin voi myös liittyä epämääräisiä oireita kehossa, kuten puutumisoireita, näköoireita yms. Jos kyseessä on paniikkihäiriö, niin sen hoidossa käytetään masennuslääkkeitä. Sitten yksittäiseen paniikkikohtaukseen voit ottaa noita rauhoittavia, mutta ne on tarkoitettu vain kohtauslääkkeeksi satunnaiseen käyttöön, koska niihin jää helposti koukuun. Suosittelen myös rentoutusharjoituksia ja terapiaa. Niistä voisi olla myös apua. Onko sinulla jokin traumaattinen tapahtuma menneisyydessäsi, jota et ole käsitellyt, joka on laukaissut oireet? Paniikkihäiriöisillä on usein jokin käsittelemätön traumaattinen kokemus elämässään, johon reagoivat paniikkioireilla esim. vuosia tapahtuman jälkeen.
Olen ottanut sen linjan paniikkikohtausten osalta että uhoan mielessäni että anna tulla, ahdistu nyt oikein kunnolla, noniin anna tulla täysillä vaan täys lasti ahdistusta nuppiin heti paikalla! Sitten alan miettimään että mikä tässä nyt oikein ahdistaa ja miksi paniikki yrittää pukata päälle. Sitten se menee ohi.
Joskus paniikkikohtauksessa auttaa kun hengittää sisään, pidättää hengitystä, jännittää koko kehon viideksi sekunniksi vaikka kädet vähän nyrkissä, ja sitten vapauttaa ja hengittää ulos.
Nyt minulle on tullut tilalle se että tarkistelen kaikkea mahdollista moneen kertaan ennen kuin lähden kotoa, ettei vaan syty talo palamaan tai tule vesivahinkoa. Minulla kestää siinä noin 2-3 minuuttia kauemmin aamuisin, joten en koe lähtöä kuitenkaan mahdottomaksi kuten monilla pakko-oireisilla saattaa käydä.
Muutama luontaistuote eli kalaöljykapselit, magnesium, d-vitamiini ja L-tryptofaani ovat helpottaneet paniikkioireitani. Iltaisin olen ottanut 5-htp:tä.
Katsoppa tubelta Targeted Individual symptoms
Mulla on ollut tuollaista varmaan kymmenen vuotta, vois melkein sanoa jo että tuommoinen on mun "normaali" olotila. Oireilu on fyysisesti tosi voimakasta ja tuntuu että oon oikeasti vakavasti sairastunut pelkästään ahdistuneisuuden takia.
Mulla on tuota nytkin, syynä stressi it-alan duuneista. Minä olen vaan ottanut tämän hintana siitä että on hyvä palkka ja vaativa asiantuntijatyö. Ja kun välillä on vähän rennompia kausia, nautin ja lataudun, että jaksaa sitten taas helvettiprojektit joiden aikana on rytmihäiriöitä, paniikkikohtauksia, poskiontelontulehdusmaista oloa ilman tulehdusta, närästystä, sekavuutta ja pelkoa...