Lue keskustelun säännöt.
Milloin Alzheimeria sairastava kotihoidosta laitoshoitoon?
16.02.2017 |
Olen huolissani äitini pärjäämisestä kotona. Hän on 86v., Alzheimer diagnosoitu 4 vuotta sitten. Tilanne on huonontunut selkeästi viimeisten kuukausien aikana, hän unohtaa sovitut asiat, ei muista vuotta (päivistä ja kuukausista puhumattakaan), ei muista oikein syödä vaan ruoat unohtuvat kaappiin ja pilaantuvat, laskut jäävät maksamatta, koska hän hukkaa papereita ja heittää toisinaan pois avaamattomia kirjeitä, enkä aina ehdi hakemaan niitä heti niiden saavuttua. Hänestä on myös tullut hyvin kiukkuinen, ja pari kertaa hän on käynyt minuun käsiksi - ei mitään mustelmia pahempaa kylläkään. Kotihoito käy aamuisin antamassa lääkkeet, aamulääkkeiden oton valvovat, mutta päivä-ja iltalääkkeet on joskus ottamatta ja piilotettu esim. eteisen lipaston laatikkoon josta löytyvät kun käyn katsomassa. Sisareni kuoli tammikuussa syöpään, eikä äiti joko muista, tai ymmärrä asiaa. Soitan äidille päivittäin ja ajan 60 km 3-4 kertaa viikossa katsomaan äitiä, useammin en yksinkertaisesti jaksa - omakin kunto on vaikean fyysisen sairauden vuoksi huono. Kaupungin mielestä äiti vielä selviää, minua hirvittää että hän unohtaa hellan/kahvinkeittimen tm. päälle, ja polttaa koko talon, tai eksyy jonnekin ja paleltuu. Tunnen itseni hirviöksi, kun olen väsynyt ja ärtynyt äidin asioiden hoitamiseen...
Kommentit (41)
Käytäntö menee niin, että kun kotona sattuu joku katastrofi, joutuu ensin sairaalan vuodeosastolle ja sieltä ehkä laitospaikalle, jos pysyy hengissä niin pitkään. Tai eihän ne enää laitoksia ole vaan palveluasuntoja, kun ne ovat kunnille edullisempia.
Edunvalvonta kannattaa hakea heti, vaikka tänä päivänä teet maistraatin sivulla ilmoituksen edunvalvonnan tarpeessa olevasta henkilöstä. Voit ehdottaa itseäsi edunvalvojaksi, jos jo nyt huolehdit hänen asioistaan. Silloin kaikki laskut tulevat suoraan sinulle.
Ei se ole vaikeaa, kun kaikki mahdolliset säännöllisesti maksettavat laitat suoramaksuun ja muutenkin maksat laskut tilisiirtona. Tiliotteitten perusteella on helppo tehdä vuositilit, eikä siitä muita "viranomaisvelvoitteita" tule.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Laitoshoidon kriteerit täyttyy harvoin Alzheimer diagoosilla, tehostetun palveluasumisen yleensä silloin kun tarvitaan myös yöhoitoa.
Kaverin äiti on jo pari vuotta ollut tilanteessa ettei selviä yksin kotona, joitain kirkkaita hetkiä (sen vartin kun kodinhoitaja käy) on satunnaisesti mutta muuten mennään ihan pihalla. Kotona asuu yksin ja ystäväni yrittää käydä lähes päivittäin katsomassa onko hengissä, kodissa kun on mm kaasuhella....
Ja on ollut ihan mahdotonta saada hänelle laitospaikkaa - ystävälleni on sanottu suoraan että siinä vaiheessa saa paikan kun mummo hyppää ikkunasta tai löytyy alasti kadulta....
Näin hyvinvointi-Suomessa tänään!
Toivottavasti parinkymmenen vuoden sisällä saadaan eutanasia lailliseksi niin ei ainakaan itse jää yhteiskunnan heittopussiksi!
Ihan ensiksi pitää siis lisätä kotipalvelun käyntejä ja riittävästi heille tunteja että katsovat perään ja lääkkeen annot valvotusti. Kuka nyt jakaa ja hoitaa lääkkeet? Edunvalvonta vireille, siinä menee helposti 3kk että saa maistraatista ja käräjäoikeudesta paperit. Ruokapalvelu että saa ruokaa?
Riippuu asuinkunnasta. Pienemmissä kunnissa tilanne on parempi, mutta esimerkiksi Helsingissä tuosta on vielä todella pitkä matka siihen, että pääsee edes jonoon. Kotihoidon palvelut pitää olla kaikki käytössä mutta edes kotihoidon lääkärin suositus ei silloinkaan riitä laitospaikan saamiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Laitoshoidon kriteerit täyttyy harvoin Alzheimer diagoosilla, tehostetun palveluasumisen yleensä silloin kun tarvitaan myös yöhoitoa.
"Maallikolle" tuskin on merkitystä puhutaanko laitoshoidosta vai ympärivuorokautisesta tehostetusta palveluasumisesta.
Sitten kun on valmis kylmiöön. Koska Suomi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laitoshoidon kriteerit täyttyy harvoin Alzheimer diagoosilla, tehostetun palveluasumisen yleensä silloin kun tarvitaan myös yöhoitoa.
"Maallikolle" tuskin on merkitystä puhutaanko laitoshoidosta vai ympärivuorokautisesta tehostetusta palveluasumisesta.
Siinä vaiheessa on kun paikkaa lähdetään esim. läheiselle hakemaan tai ainakin pitäisi olla.
Käsittämätöntä, että annetaan käyttää sähkölaitteita. Meidän tapauksessa sulakkeet pois ja ruokapalvelu, kotihoito. Kaikissa uusissa kahvinkeittimissä on aikakatkaisu nykyään. Se on kai laki. Ei kahvinkeitin kai suuri paloriski kuitenkaan ole.
Lääkkeiden ottamatta jättäminen on myös kummaa kun kotihoito ne valvotusti antaa. Huonkuntoisempiakin ihmisiä on vielä kotona, mutta pientä suunnittelua se kyllä vaatii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei, ensimmäiseksi olisi hyvä varmaan kääntää tärkeä posti sinun kotiisi (laskut yms) ettei posti joudu hukkaan. Myös edunvalvonta virallisesti kuntoon maistraatin kautta!
Pyydä kotihoitoa lisäämään käyntejä, kerro että lääkkeitä löytyy lipastoon piilotettuna ja että äitisi tarvitsee valvontaa myös päivän muiden lääkkeiden kanssa. Kerro myös että tarvitsee ohjausta/muistuttelua ruokailun suhteen.
Valitettavasti kuvailemasi kaltainen tilanne ei riitä vielä lähellekään siihe, että saisi jostain hoitopaikan. Pyydä kuitenkin lisää apua kotiin, sitä on mahdollista lisätä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laitoshoidon kriteerit täyttyy harvoin Alzheimer diagoosilla, tehostetun palveluasumisen yleensä silloin kun tarvitaan myös yöhoitoa.
"Maallikolle" tuskin on merkitystä puhutaanko laitoshoidosta vai ympärivuorokautisesta tehostetusta palveluasumisesta.
Siinä vaiheessa on kun paikkaa lähdetään esim. läheiselle hakemaan tai ainakin pitäisi olla.
Tosin laitoshoidosta paikaa harvemmin haetaan vaan pikemmin sinne joutuu siinävaiheessa kun sairaus estää esim. tehostetun palveluasumisen (muistisairauksissa harvemmin edes niin tapahtuu). Palveluasunnosta taas paikaa on turha odottaa ilman paikan hakemista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Käsittämätöntä, että annetaan käyttää sähkölaitteita. Meidän tapauksessa sulakkeet pois ja ruokapalvelu, kotihoito. Kaikissa uusissa kahvinkeittimissä on aikakatkaisu nykyään. Se on kai laki. Ei kahvinkeitin kai suuri paloriski kuitenkaan ole.
Lääkkeiden ottamatta jättäminen on myös kummaa kun kotihoito ne valvotusti antaa. Huonkuntoisempiakin ihmisiä on vielä kotona, mutta pientä suunnittelua se kyllä vaatii.
Eli kothoitoa vaan lisää ja niiden kuuluu katsoa myös sen ruokailun perään. Harvemmin saadaan kotoa pois jos ei itse halua paitsi kun on siinä kunnossa, ettei itse enää voi sitä asiaa päättää.
Oman mummuni kohdalla tuo lääkeasia on hoidettu niin, että lääkkeet on piilossa ja omaishoitaja antaa ne, tai jos siellä on joku muu käymässä. Ei todellakaan itse saa lääkkeitä ottaa, koska unohtaa tai sitten ottaa liikaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
F kirjoitti:
Ihan ensiksi pitää siis lisätä kotipalvelun käyntejä ja riittävästi heille tunteja että katsovat perään ja lääkkeen annot valvotusti. Kuka nyt jakaa ja hoitaa lääkkeet? Edunvalvonta vireille, siinä menee helposti 3kk että saa maistraatista ja käräjäoikeudesta paperit. Ruokapalvelu että saa ruokaa?
Kotihoito jakaa ja valvoo aamulääkkeiden ottamisen, päivä ja illtälääkkeet pitäisi vanhuksen muistaa itse, siispä soitan ja muistutan, mutta pulelimen kautta en näe, ottaako hän ne oikeasti. Kotihoidolle mainittu lääkkeiden piilottamisesta, mutta eivät voi kulemma tehdä mitään. Edunvalvonta laitettu vireille, saa raha-asiat järjestykseen, ei vain näytä olevan mikään nopea homma. Ruokapalvelun saamiseen ei kuulemma ole kriteerejä, kun vielä osaa jotain itsekin laittaa, ja vaikka ruokapalvelu tulisikin, ikä takaa että hän myös syö sen ruoan? Kotipalvelun käyntejä ei lisätä, koska siihenkään ei kuulemma vielä ole tarvetta - tämä kunnalta kysytty ja näin vastattiin. Äiti on ollut kaksi kertaa vuoden sisään kaatumisen seurauksena sairaalahoidossa, ja palautettu pikaisesti kotiin. Nyt hänellä on turvaranneke, mutta senkin ottaa välillä pois ja piilottaa.
Kotihoito siis käy vain aamuisin.
AP
Vierailija kirjoitti:
F kirjoitti:
Ihan ensiksi pitää siis lisätä kotipalvelun käyntejä ja riittävästi heille tunteja että katsovat perään ja lääkkeen annot valvotusti. Kuka nyt jakaa ja hoitaa lääkkeet? Edunvalvonta vireille, siinä menee helposti 3kk että saa maistraatista ja käräjäoikeudesta paperit. Ruokapalvelu että saa ruokaa?
Kotihoito jakaa ja valvoo aamulääkkeiden ottamisen, päivä ja illtälääkkeet pitäisi vanhuksen muistaa itse, siispä soitan ja muistutan, mutta pulelimen kautta en näe, ottaako hän ne oikeasti. Kotihoidolle mainittu lääkkeiden piilottamisesta, mutta eivät voi kulemma tehdä mitään. Edunvalvonta laitettu vireille, saa raha-asiat järjestykseen, ei vain näytä olevan mikään nopea homma. Ruokapalvelun saamiseen ei kuulemma ole kriteerejä, kun vielä osaa jotain itsekin laittaa, ja vaikka ruokapalvelu tulisikin, ikä takaa että hän myös syö sen ruoan? Kotipalvelun käyntejä ei lisätä, koska siihenkään ei kuulemma vielä ole tarvetta - tämä kunnalta kysytty ja näin vastattiin. Äiti on ollut kaksi kertaa vuoden sisään kaatumisen seurauksena sairaalahoidossa, ja palautettu pikaisesti kotiin. Nyt hänellä on turvaranneke, mutta senkin ottaa välillä pois ja piilottaa.
Myös palveluasumisessa on nykyään se periaate että vanhusta ei oikein voi pakottaa ottamaan lääkkeitä jos hän ne haluaa vaikka huoneessaan johonkin piilottaa. Hoitajat ehkä voivat paremmin valvoa lääkkeiden ottamista ja esim. kirjata jos vanhus kieltäytyy niistä mutta ei pakottaa. Suunnileen sama on myös ruuan kanssa ruokaa pitää olla tarjolla säännöllisesti mutta sitä ei voi ketään pakottaa syömään.
Omaishoito olisi yksi vaihtoehto. Se nimittäin edistää laitospaikan saamista.
Omaishoitajan ei tarvitse olla lähisukulainen tai omainen, vaan vaikka naapuri tai tuttu opiskelija kelpaa, kunhan voi päivittäin käydä tarkistamassa vointia, huolehtia lääkkeistä, syömisestä ym. sellaisesta, jota kotipalvelu ei tee. Omaishoito ei tietenkään sulje kotipalvelua pois, mutta se laitoshoitoa edistävä vinkki tulee tässä:
Omaishoitajalla on oikeus muutamaan vapaapäivään kuukaudessa. Niiden 'lomapäivien' ajaksi potilaan saa laitokseen intervallipaikalle. Kun sitten tulee se viimeinen niitti, ilmoitetaan laitokseen, että nyt ei enää haeta pois. Pakkohan niiden on joku paikka keksiä!
Todennäköisesti tästä vihjeestä tulee lujasti alapeukkuja, mutta minä kyllä kestän sen. Kestin minä muiden omaisten haukut ja hoitohenkilökunnan vihamielisyyden kun näin tein.
Vierailija kirjoitti:
Omaishoito olisi yksi vaihtoehto. Se nimittäin edistää laitospaikan saamista.
Omaishoitajan ei tarvitse olla lähisukulainen tai omainen, vaan vaikka naapuri tai tuttu opiskelija kelpaa, kunhan voi päivittäin käydä tarkistamassa vointia, huolehtia lääkkeistä, syömisestä ym. sellaisesta, jota kotipalvelu ei tee. Omaishoito ei tietenkään sulje kotipalvelua pois, mutta se laitoshoitoa edistävä vinkki tulee tässä:
Omaishoitajalla on oikeus muutamaan vapaapäivään kuukaudessa. Niiden 'lomapäivien' ajaksi potilaan saa laitokseen intervallipaikalle. Kun sitten tulee se viimeinen niitti, ilmoitetaan laitokseen, että nyt ei enää haeta pois. Pakkohan niiden on joku paikka keksiä!
Todennäköisesti tästä vihjeestä tulee lujasti alapeukkuja, mutta minä kyllä kestän sen. Kestin minä muiden omaisten haukut ja hoitohenkilökunnan vihamielisyyden kun näin tein.
Ei intervalli paikan saamiseen yleensä tarvita omaishoitajuutta. Jo se että haet paikkaa tehostettuun palveluasumiseen riittää hyvin siihen että nopeasti tarjotaan paikkaa lyhytaikaiseen hoitoon. Hoitojakson aikana sitte arvioidaan asikkaan toimintakykyä ja edellytyksiä kotona selviytymiseen tai esim. tarvetta lisätä kotiin annettavia palveluja.
Eikö äidilläsi ole turvahellaa? Jos ei, niin miksi ei? Eikö hän ole siis edunvalvonnassa?
Jos ei, niin hae edunvalvontaa mahdollisimman pian, käsittely voi kestää pitkäänkin.
Eihän tuo kerran vuorokaudessa käynti riitä.
Yksityiseen palvelutaloon /hoivakotiin pääsee hyvinkin nopealla aikataululla.
SEn on mahdollista vaikkei olisi varakas, eläkkeestä osa, kunta maksaa loput.
Toki on tapauskohtaistakin.
Sitten kun saa laitospaikan eli käytännössä ei ikinä tai ehkä sitten kun ei pysty enää itse kävelemään.