Lue keskustelun säännöt.
Kuinka tiuhaan kumppanille täytyy ilmoittautua? Puhutaanko tunneista vai päivistä?
16.02.2017 |
Haittaako sinua jos et tiedä tarkkaan missä kumppanisi on?
Kauanko kumppanisi voi olla jossain, ilman että alat kaivata jotain elonmerkkiä?
Pitääkö kumppanin kertoa etukäteen mitä aikoo tehdä, missä, kenen kanssa ja kuinka kauan?
Kommentit (17)
Kyllä minä ihmettele, jos en ole 8 tuntiin miehestä mitään kuullut.ja haluan tietää suurinpiirtein mitä tapahtuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me eletään aika itsenäistä elämää, vaikka ollaankin naimisissa. Ei me etukäteen erikseen selosteta, mitä aiotaan tehdä. Molempien työt on sellaisia, että vaihtelee paljon päivittäin ja lyhyellä varoitusajalla. Ei jaksa säätää niistä, kun muuttuu kuitenkin. Usein vietetään lomia erikseen töiden vuoksi, eikä me edes joka päivä soitella. Tai kysellä kovin tarkkaan jälkikäteen, että mitä lomalla tehtiin. Joskus mies unohtuu reissuilleen töiden jälkeen, ei soita mitään mutta tulee sitten päivän tai parin päästä. En huolestu tuosta.
Ja ehkä on hiukan outoa, etten ole mustasukkainen tai epäile häntä pettämisestä. Hän menee yleensä veneelle kalareissulle tai muuta vastaavaa. Jos se sinne jonkun Lyylin ottaisi mukaansa, niin sitten olisi pettänyt vaikka postia hakiessa. Enkä minäkään petä, vaikka lähden joskus vaikka viikoksi etelän lämpöön.
Vastaan: Ei tarvitse ilmoittautua ollenkaan, ollaan yhteydessä sitten kun on asiaa.
Työpäivä kestää sen 8h, no 9h matkoineen, mutta kyllä mä vähän alkaisin ihmetellä jos nyt pari-kolme tuntia työpäivän jälkeen ei olis tullut joko kotiin tai ilmottanut että missä menee..
Kyllä meillä tiedetään edes kaupunki jossa toinen on. Illanvietoista tietää kenen kanssa on lähtenyt ja jos sovitusta poiketen ei menekään yöksi kotiin, tekstari on paikallaan. Usein sitten seuraavana päivänä on juttua keitä nähnyt ja missä käynyt.
Iltaisin toivotetaan hyvät yöt, tekstarilla jos ei voi tai jaksa soittaa. Usein siihen sitten kirjoittaa jotain muutakin ajankohtaista.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä meillä tiedetään edes kaupunki jossa toinen on. Illanvietoista tietää kenen kanssa on lähtenyt ja jos sovitusta poiketen ei menekään yöksi kotiin, tekstari on paikallaan. Usein sitten seuraavana päivänä on juttua keitä nähnyt ja missä käynyt.
Iltaisin toivotetaan hyvät yöt, tekstarilla jos ei voi tai jaksa soittaa. Usein siihen sitten kirjoittaa jotain muutakin ajankohtaista.
Lisään vielä, että jos reissaa pidempää matkaa, niin aina lähtee kuitti että on turvallisesti perillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehen on ilmoittauduttava mulle kerran tuntiin
t: av-mamma
Vierailija kirjoitti:
Me eletään aika itsenäistä elämää, vaikka ollaankin naimisissa. Ei me etukäteen erikseen selosteta, mitä aiotaan tehdä. Molempien työt on sellaisia, että vaihtelee paljon päivittäin ja lyhyellä varoitusajalla. Ei jaksa säätää niistä, kun muuttuu kuitenkin. Usein vietetään lomia erikseen töiden vuoksi, eikä me edes joka päivä soitella. Tai kysellä kovin tarkkaan jälkikäteen, että mitä lomalla tehtiin. Joskus mies unohtuu reissuilleen töiden jälkeen, ei soita mitään mutta tulee sitten päivän tai parin päästä. En huolestu tuosta.
Ja ehkä on hiukan outoa, etten ole mustasukkainen tai epäile häntä pettämisestä. Hän menee yleensä veneelle kalareissulle tai muuta vastaavaa. Jos se sinne jonkun Lyylin ottaisi mukaansa, niin sitten olisi pettänyt vaikka postia hakiessa. Enkä minäkään petä, vaikka lähden joskus vaikka viikoksi etelän lämpöön.
Vastaan: Ei tarvitse ilmoittautua ollenkaan, ollaan yhteydessä sitten kun on asiaa.
Kaverisuhteeksi sanoisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me olemme varmaan outoja, mutta me tekstailemme työpäivän aikanakin, kiireestä riippuu paljonko. Mies soittaa minulle vähintään kerran työpäivän aikana. Tiedämme etukäteen ja jälkikäteen missä olemme ja kenen kanssa ja kauan kestää muutaman tunnin tarkkuudella.
Olemme molemmat samanalaisia, eikä se häiritse kumpaakaan, on siis hyvä että olemme samanlaisia. Kai se juontuu mustasukkaisesta luonteesta? Tunnustamme molemmat olevamme sellaisia, mutta mustasukkaisuus ei muuten näy elämässä mitenkään. Ainoastaan tässä.
Vierailija kirjoitti:
Me eletään aika itsenäistä elämää, vaikka ollaankin naimisissa. Ei me etukäteen erikseen selosteta, mitä aiotaan tehdä. Molempien työt on sellaisia, että vaihtelee paljon päivittäin ja lyhyellä varoitusajalla. Ei jaksa säätää niistä, kun muuttuu kuitenkin. Usein vietetään lomia erikseen töiden vuoksi, eikä me edes joka päivä soitella. Tai kysellä kovin tarkkaan jälkikäteen, että mitä lomalla tehtiin. Joskus mies unohtuu reissuilleen töiden jälkeen, ei soita mitään mutta tulee sitten päivän tai parin päästä. En huolestu tuosta.
Ja ehkä on hiukan outoa, etten ole mustasukkainen tai epäile häntä pettämisestä. Hän menee yleensä veneelle kalareissulle tai muuta vastaavaa. Jos se sinne jonkun Lyylin ottaisi mukaansa, niin sitten olisi pettänyt vaikka postia hakiessa. Enkä minäkään petä, vaikka lähden joskus vaikka viikoksi etelän lämpöön.
Vastaan: Ei tarvitse ilmoittautua ollenkaan, ollaan yhteydessä sitten kun on asiaa.
Mikä on the juttu, mikä pitää teidät yhdessä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olemme naimisissa ja meillä on yhteisiä lapsia. Kyllä minä suurinpiirtein haluan tietää, missä puolisoni pyörii ja milloin suurinpiirtein olisi tulossa kotiin. Lupaa ei menemisilleen tarvitse kysyä, mutta kyllä oletan, että kertoo, minne menee. Ei tässä päivittäisessä elosssa tuo ole kovin hankalaakaan. Työssä käy ja joskus päivät venyy. Silloin laittaa viestiä tai soittaa. Kuten myös minä hänelle. Työn lisäksi opiskelee ja tiedän, milloin hänellä menee opintojen takia pidempään. Haluan myös, että jos menee tapaamaan kaveriaan tai käy vaikka naapurissa kahvilla, niin huikkaa, että mihin on menossa. Ehkä olen sit kyylä, mutta minusta tämä kuuluu yhteiseen elämään ja itsekin toimin näin.
En kysele mieheltä, missä menee, kunhan tulee yöksi kotiin. Tarvitsen paljon tilaa ja olen hyvin itsenäinen itsekin. En kestäisi yhdessä nyhjäämistä. Ihan kauhea ajatus suorastaan,.siksi meillä on omat harrastuksetkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Helpointa on kun molemmat hommaa kännykkänsä jäljityslaitteen, jolla voi kokoajan seurata toisen liikkeitä ;) Ei tarvitse raportoida kun voi seurata kartasta.
Me saatetaan kyllä soittaa kesken työpäivänkin ja yleensä laitetaan ainakin viestiä. Tosin harvemmin kysytään missä toinen on mutta yleensä se selviää puhelussa.
Ja jos käy töiden jälkeen kaupassa niin siitäkin on ollut tapana ilmoittaa. Ihan vaan siksikin jos toinen haluaa sieltä jotain.
Lastenkin takia täytyy tietää milloin on kukakin kotona ja kuka hakee päiväkodista.
Kumpikaan ei myöskään lähde illanviettoon ilmoittamatta. Illan kulkua harvemmin tulee kyseltyä mutta kyllä itse huolestuisin jos toista ei aamulla näkyisikään.
Ihmettelen tuota yhtä viestiä jossa on ihan normaalia olla päiväkausia pois ilmoittamatta ja vielä yläpeukkuja tullut?
Eikä meilläkään ole kyse mustasukkaisuudesta että tietää suunnilleen milloin toinen tulee ja menee. Minusta ihan normaalia. Varsinkin lapsiperheessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me eletään aika itsenäistä elämää, vaikka ollaankin naimisissa. Ei me etukäteen erikseen selosteta, mitä aiotaan tehdä. Molempien työt on sellaisia, että vaihtelee paljon päivittäin ja lyhyellä varoitusajalla. Ei jaksa säätää niistä, kun muuttuu kuitenkin. Usein vietetään lomia erikseen töiden vuoksi, eikä me edes joka päivä soitella. Tai kysellä kovin tarkkaan jälkikäteen, että mitä lomalla tehtiin. Joskus mies unohtuu reissuilleen töiden jälkeen, ei soita mitään mutta tulee sitten päivän tai parin päästä. En huolestu tuosta.
Ja ehkä on hiukan outoa, etten ole mustasukkainen tai epäile häntä pettämisestä. Hän menee yleensä veneelle kalareissulle tai muuta vastaavaa. Jos se sinne jonkun Lyylin ottaisi mukaansa, niin sitten olisi pettänyt vaikka postia hakiessa. Enkä minäkään petä, vaikka lähden joskus vaikka viikoksi etelän lämpöön.
Vastaan: Ei tarvitse ilmoittautua ollenkaan, ollaan yhteydessä sitten kun on asiaa.
Mikä on the juttu, mikä pitää teidät yhdessä?
No mikä se nyt ihmisillä yleensä on, rakkaus? Heh. Mieheni on minun mielestäni sellainen persoona, jonka kanssa haluan olla. Olemme molemmat kuitenkin hyvin itsenäisiä luonteita ja kaipaamme paljon omaa aikaa ja tilaa. En pysty olemaan parisuhteessa, jossa pitäisi olla kovin tiiviisti yhdessä, olen kokeillut sellaisiakin. Tämä järjestely sopii meille molemmille paremmin kuin hyvin, voimme ottaa ilman huonoa omaa tuntoa itsellemme aikaa ja suoda sitä myös toiselle. Sitten kun olemme yhdessä on aina "kipinää", hyviä keskusteluja, yhteisiä kiinnostuksen aiheita ja tekemisiä.
Emme välttämättä tiedä toisistamme missä on päivän aikana. Työ molemmilla kuitenkin silleen liikkuvaa. Mutta jos ei ennen puolta yötä kotiutuisi niin pitäisi kyllä ilmoittaa, koska muuten toinen miettii nukkumaan mennessä että mihin se toinen nyt oikein on joutunut, eihän ole käynyt mitään. Mutta pidämme yhteyttä muuten päivän aikana, jossain muissa asioissa esim että löytyi joku uusi kiinnostava asunto tms ja laittaa siitä viestiä, samassa yhteydessä ei kuitenkaan kysellä että missä olet.
Vaimo voi olla parikin viikkoa etelässä minulta kysymättä. Mitä se minulle kuuluu, kai nyt aikuinen mies täällä pärjää.
Eiköhän jokaisessa suhteessa ole omanlaisensa sopimukset. Meillä on tapana soitella joka ilta paitsi jos on jo etukäteen tiedossa, että toinen on jossain illanvietossa, matkoilla tms. Ei tarvitse kertoa etukäteen eikä jälkikäteen tekemisiään ja tapaamisiaan, mutta usein niitä tulee mainittua sen iltapuhelun yhteydessä.