Nuorena minulla ei ollut mitään yksityisyyttä
Aina piti näyttää puhelimen sisältö, kirjastosta lainatut kirjat, kaverien kirjeet ja kaikki mahdollinen. Kännykän sainkin vasta 16-vuotiaana. Jos telkkarissa esimerkiksi joku suuteli tai joi alkoholia niin isäni tuli ja sammutti television ja sanoi, että tuota et muuten täällä talossa katso. Vaikka muutoin se ohjelma tai elokuva oli sallittu jopa lapsille ja olin sentään jo melkein aikuinen. Huoneen ovea oli pidettävä auki koska vanhemmat pelkäsivät, että harrastan itsetyydytystä. Siitä myös ilkuttiin, että kyllähän sinä varmasti sitäkin saastaa olet jo kokeillut. Kaverien luona ei saanut käydä koska he olivat huonoa seuraa. Tästä piti vielä muiden kuullen sanoa, että minua ei haittaa se koska saan seuraa muualtakin (millä tarkoitettiin keski-ikäisiä tätejä). Mitään lahjoja ei saanut ottaa vastaan keneltäkään. Kun muutin asumaan yksin, postilaatikostani otettiin kirje ja se oli luettu. Sain kuoren takaisin avattuna. Siellä oli vain muutama saamani valokuva ja itse kirje oli hävitetty. Tämän tekivät isäni ja silloinen äitipuoleni.
Tässä muutamia asioita joista muuten vaan halusin avautua ilman järkevää syytä.
Kommentit (14)
Ovatko vanhempanne antaneet mitään selitystä käytökselleen nyt kun olette aikuisia? Osaavatko he vastata kritiikkiin?
Onko teidän vanhemmilla joku uskonnollinen vakaymus taustalla vai joku mielenterveysongelma? Ei tuo ole normaalia ollut.
Kyllä tuossa on ihan riittävästi syytä avautua. Ilman mitään erillisiä perusteluja.
Vierailija kirjoitti:
Ovatko vanhempanne antaneet mitään selitystä käytökselleen nyt kun olette aikuisia? Osaavatko he vastata kritiikkiin?
En ikinä uskaltaisi ottaa näitä asioita enää puheeksi. En vaan kehtaisi. Luulisin että vastaisivat vain, että halusivat pitää huolta siitä että pysyn oikealla tiellä. Ap
Miksi olet käyttäytynyt huonosti? Sillä tavalla se luottamus menetetään.
Vierailija kirjoitti:
Onko teidän vanhemmilla joku uskonnollinen vakaymus taustalla vai joku mielenterveysongelma? Ei tuo ole normaalia ollut.
He ovat Jehovan todistajia, toinen enemmän ja toinen vähemmän. Myöskään kokouksista ei saanut jäädä pois tai sai odottaa sen kaksi tuntia vaikka ulkona pakkasessa.
Ainakin uskottelen itselleni, että ei näillä asioilla ole mitään merkitystä minulle enää. Taitaa vaan olla, koska vatvon näitä vieläkin. Ap
Ei tuollainen kasvatus ole mitenkään normaalia ja oikeudenmukaista lasta kohtaan. Olen aivan järkyttynyt.
Mielestäni tuossa on jo henkilön yksityisyyteen pahasti kajottu! Ja kirjesalaisuutta on myös rikottu törkeästi.
Vielä ei ole myöhäistä oikoa asiaa ja hakea oikeutta. Älkää suostuko tuollaiseen ja painako kokemaanne vääryyttä unohdukseen.
Itselläni sama. Muistan että vielä lukiossa (ja sen jälkeenkin) niin Wanhojen risteilyn aikana äitini oli päättänyt "siivota" lipastoni ja heittää omin mielin tavaraa sieltä roskiin. Pukeutumiseeni puututtiin vielä täysi-ikäseinäkin kaikki mistä äitini ei tykännnyt niin yllättäen "katosivat."
Myöskin koneen sivuhistoria tutkittiin ja säännöllisin väliajoin koko huone pengottiin ym. vaikka olin todella kiltti lapsi.
Minkälaisia teistä muista on tullut aikuisena?
Itse olen näin aikuisena todella tarkka yksityisyydestäni. Uskon että se juontaa juuret lapauuteen. Koen jotenkin todella suurta häpeää, jos esim. tuntemattomille paljastan vaikkapa (kännissä) itsestäni liikaa. Olen todella pidättyväinen ihminen muuten. Olen myös aika tarkka siitä, etten juoruile muista ja koen erittäin raskauttavani, jos omista asioistani on juoruttu muille.
Sama, mutta vanhempani eivät olleet uskonnollisia. Ainakin toisella lienee persoonallisuushäiriö.
Vierailija kirjoitti:
Minkälaisia teistä muista on tullut aikuisena?
Itse olen näin aikuisena todella tarkka yksityisyydestäni. Uskon että se juontaa juuret lapauuteen. Koen jotenkin todella suurta häpeää, jos esim. tuntemattomille paljastan vaikkapa (kännissä) itsestäni liikaa. Olen todella pidättyväinen ihminen muuten. Olen myös aika tarkka siitä, etten juoruile muista ja koen erittäin raskauttavani, jos omista asioistani on juoruttu muille.
Täysin sama minulla. Jos olen avautunut "nolosti" asioistani jollekin, laitan välit poikki ja katoan lopullisesti. Pahimmillaan olen ulkoistanut elämästäni kokonaisen kaveripiirin tällaisen pikkuasian takia (myönsin kännissä olevani ihastunut erääseen mieheen - tällaisista keksityistä ihastuksista mua lapsuudenkodissa aina kiusattiin). Läheisiä ihmissuhteita ei ole ollut vuosiin, mutta enpä niitä enää kaipaakaan.
Ap, oletko itse jehovan todistaja vai oletko päässyt irti siitä porukasta?
Vierailija kirjoitti:
Ap, oletko itse jehovan todistaja vai oletko päässyt irti siitä porukasta?
En ole, jäin pois kun muutin kotoa 18-vuotiaana. Ap
Vierailija kirjoitti:
Itselläni sama. Muistan että vielä lukiossa (ja sen jälkeenkin) niin Wanhojen risteilyn aikana äitini oli päättänyt "siivota" lipastoni ja heittää omin mielin tavaraa sieltä roskiin. Pukeutumiseeni puututtiin vielä täysi-ikäseinäkin kaikki mistä äitini ei tykännnyt niin yllättäen "katosivat."
Myöskin koneen sivuhistoria tutkittiin ja säännöllisin väliajoin koko huone pengottiin ym. vaikka olin todella kiltti lapsi.
Minkälaisia teistä muista on tullut aikuisena?
Itse olen näin aikuisena todella tarkka yksityisyydestäni. Uskon että se juontaa juuret lapauuteen. Koen jotenkin todella suurta häpeää, jos esim. tuntemattomille paljastan vaikkapa (kännissä) itsestäni liikaa. Olen todella pidättyväinen ihminen muuten. Olen myös aika tarkka siitä, etten juoruile muista ja koen erittäin raskauttavani, jos omista asioistani on juoruttu muille.
Olen sulkeutunut enkä avaudu omista asioistani. Ystäviä ei ole. En vain osaa luoda ystävyyssuhteita. Ap
Samanlaisia kokemuksia. Päiväkirjani luettiin, laatikot pengottin, pankkitilin tapahtumia seurattiin ja tietokoneen sivuhistoriat tarkastettiin. Huoneeseeni saapasteltiin tuosta vaan ja ovea vaadittiin pitämään auki lähes koko ajan. Jos olin liian kauan vessassa, niin oveen koputeltiin ja kyseltiin mitä siellä oikein teen. En saanut päättää hiustyyliäni, pukeutumistani enkä viettää koulun ulkopuolista aikaa kavereideni kanssa. Harrastuksetkin päättivät vanhemmat ja raivostuivat kun en innostunut esimerkiksi tanssikurssista.
Olen vieläkin vihainen vanhemmilleni.