Lue keskustelun säännöt.
Olen yksin kotona, ahdistaa ihan kamalasti ja on huono olo
15.02.2017 |
Koko aamupvän ollut ahdistava olo, kävin tuskanhikisenä postissa ja tuntu että taju lähtee. Nyt olen kotona maannut sohvalla ja koettanut ajatella vain kivoja asioita ja syödä. Ahdistus on silti läsnä, vaikea hengittää, päässä heittää välillä ja itkettää. Meinasi iskeä kunnon paniikki aamupuuroa syödessäni. En kehtaa edes pahimpien paniikkikohtausten aikana soittaa apua, sinnittelen vain. Ambulanssikin maksaa (en tiedä miten paljon täällä pk-seudulla jos käyvät vaan kotona) ja häke varmaan nauraisi vaan.. :(
Kommentit (38)
Hei ap.
Ymmärsin kirjoituksestasi, että sinulla on aiemminkin ollut paniikkikohtauksia. Oletko ollut asiasta lääkärillä? Jos et, kannustaisin sinua varaaman ajan. Paniikkihäiriötä voi hoitaa. Eräs tärkeä asia on oppia löytämään niitä pieniä keinoja, joilla voi hieman helpottaa oloaan kohtauksen iskiessä. Itseään voi esimerkiksi sivellä rauhoittavasti käsivarresta. Joitakuita auttaa keskittyminen johonkin mahdollisimman arkipäiväiseen asiaan, joka 'maadottaa' elämään kiinni, kuten vaikka ruokapakkausten tuoteselosteiden lukeminen, värikynien asettelu värijärjestykseen, laulaminen tms., eri ihmisillä tosi erilaiset keinot. Tärkeintä on, että kokee, että voi jollain lailla lisätä omaa turvan tunnetta ja vaikuttaa itseensä. Ajattelen, että olisi hyvä, jos voisit nyt soittaa jollekulle ja kertoa että voit huonosti. Lyhytkin rupattelu saattaa auttaa, saa aikaan tunteen, ettei ole aivan yksin. Kun kohtaus on ohi, voit miettiä lääkärille ajan varaamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos yhtään lohduttaa niin täällä osittainen kohtalontoveri. Kuvailemasi kaltaisia oireita, mutta pakko olla yliopistolla (tentti ja pakollista opetusta).
Onko sulla ketään kenelle soittaa (ystäviä tai perhettä), entä jotain hoitokontaktia? En tiedä miten häkeen soitto tällaisessa tilanteessa menisi, mutta jos tuntuu ettet kestä olla, niin parempi olisi varmaan käyttää sekin optio kuin kärvistellä tuskassa. Tsemppiä.
Pystytkö tarkentamaan mistä se paniikin tuntu tulee? Onko joku tietty ajatus kun laukasee? Ympäröivät ihmiset? Fyysiset oireet?
Vierailija kirjoitti:
Hei tässä vähän alkuun neuvoa: kirjoita ihan kaikki ajatuksesi auki itsellesi, ihan kaikki mitä mieleesi vain tulee, (siis ihan itselle, ei varmaan tänne kannata ihan kaikkea kirjoittaa), laita jotain rauhallista ja turvallisen tuntuista musiikkia soimaan, tuuleta koti. Juo paljon vettä, vähän merisuolaa siihen veden sekaan. Hengitä tosi syvään ja rauhalliseen tahtiin keskittyen hengitykseen, useita kymmeniä kertoja, pidä taukoja välillä.
Tsemppiä <3
Kiitos
-ap
KirkkoSisko kirjoitti:
Hei ap.
Ymmärsin kirjoituksestasi, että sinulla on aiemminkin ollut paniikkikohtauksia. Oletko ollut asiasta lääkärillä? Jos et, kannustaisin sinua varaaman ajan. Paniikkihäiriötä voi hoitaa. Eräs tärkeä asia on oppia löytämään niitä pieniä keinoja, joilla voi hieman helpottaa oloaan kohtauksen iskiessä. Itseään voi esimerkiksi sivellä rauhoittavasti käsivarresta. Joitakuita auttaa keskittyminen johonkin mahdollisimman arkipäiväiseen asiaan, joka 'maadottaa' elämään kiinni, kuten vaikka ruokapakkausten tuoteselosteiden lukeminen, värikynien asettelu värijärjestykseen, laulaminen tms., eri ihmisillä tosi erilaiset keinot. Tärkeintä on, että kokee, että voi jollain lailla lisätä omaa turvan tunnetta ja vaikuttaa itseensä. Ajattelen, että olisi hyvä, jos voisit nyt soittaa jollekulle ja kertoa että voit huonosti. Lyhytkin rupattelu saattaa auttaa, saa aikaan tunteen, ettei ole aivan yksin. Kun kohtaus on ohi, voit miettiä lääkärille ajan varaamista.
Paniikkihäiriö todettiin täysi-ikäistyttäni muutettuani kotoa pois, ja olen nyt 27. Vaihtelevasti tullut ahdstavaa oloa ja kohtauksia. Olenkin koettanut aina kääntää ajatukset muualle, jiskus onnistuu ja joskus ei. Ei oo hoitosuhdetta tällä hetkellä, oon menossa kuun lopussa psyiatriselle sairaanhoitajalle (kunhan uskaltaudun sinne).
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tsemppiä ja jaksamista kulta AP:lle !!
Virtahepo (ei kirj.) kirjoitti:
Jos yhtään lohduttaa niin täällä osittainen kohtalontoveri. Kuvailemasi kaltaisia oireita, mutta pakko olla yliopistolla (tentti ja pakollista opetusta).
Onko sulla ketään kenelle soittaa (ystäviä tai perhettä), entä jotain hoitokontaktia? En tiedä miten häkeen soitto tällaisessa tilanteessa menisi, mutta jos tuntuu ettet kestä olla, niin parempi olisi varmaan käyttää sekin optio kuin kärvistellä tuskassa. Tsemppiä.
En tiedä kelle soittaisin, häpeän tätä niin paljon :( hoitokontakti on tulossa, aikaisemmin oli mutta muuttojen myötä se jäi.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pystytkö tarkentamaan mistä se paniikin tuntu tulee? Onko joku tietty ajatus kun laukasee? Ympäröivät ihmiset? Fyysiset oireet?
Tää on periaatteessa ihan hyvä neuvo, mutta täyden paniikkikohtauksen ollessa päällä ei välttämättä pysty analysoimaan sen syitä ollenkaan, koska analyyttinen mieli voi olla totaalisesti jäissä. Reflektio voi toimia paremmin sitten, kun tilanne on mennyt ohi.
Vierailija kirjoitti:
Pystytkö tarkentamaan mistä se paniikin tuntu tulee? Onko joku tietty ajatus kun laukasee? Ympäröivät ihmiset? Fyysiset oireet?
Välillä se tulee ihan puskista. Välillä sen aiheuttaa ihmiset tai stressi. Riippuu tilanteesta. Tänään alko ahdistaa herätessä kun ohimoa tykytti ja sit aloin jotenkin sitä panikoimaan, vaikka onhan satunnainen päänsärly normaalia. Ja postissa käydessä olin ihan pihalla kaikesta ja hirvee tuskanhiki ja halusin äkkiä vaan pois ja kotiin.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Virtahepo (ei kirj.) kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pystytkö tarkentamaan mistä se paniikin tuntu tulee? Onko joku tietty ajatus kun laukasee? Ympäröivät ihmiset? Fyysiset oireet?
Tää on periaatteessa ihan hyvä neuvo, mutta täyden paniikkikohtauksen ollessa päällä ei välttämättä pysty analysoimaan sen syitä ollenkaan, koska analyyttinen mieli voi olla totaalisesti jäissä. Reflektio voi toimia paremmin sitten, kun tilanne on mennyt ohi.
Joo pahimpien kohtauksien aikana ei tuu mistään yhtään motään.. luulee vaan pyörtyvänsä/tukehtuvansa siihen paikkaan..
+Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Virtahepo (ei kirj.) kirjoitti:
Jos yhtään lohduttaa niin täällä osittainen kohtalontoveri. Kuvailemasi kaltaisia oireita, mutta pakko olla yliopistolla (tentti ja pakollista opetusta).
Onko sulla ketään kenelle soittaa (ystäviä tai perhettä), entä jotain hoitokontaktia? En tiedä miten häkeen soitto tällaisessa tilanteessa menisi, mutta jos tuntuu ettet kestä olla, niin parempi olisi varmaan käyttää sekin optio kuin kärvistellä tuskassa. Tsemppiä.En tiedä kelle soittaisin, häpeän tätä niin paljon :( hoitokontakti on tulossa, aikaisemmin oli mutta muuttojen myötä se jäi.
-ap
Tiedän tuon häpeän tunteen, sitä tuntee olevansa niin heikko ja kelvoton. Onko sun läheiset suhtautuneet aikaisemmin tähän vähättelevästi? Jos on niin kannattaa ehkä jättää väliin siinä tapauksessa heille soitto. Jos ei, tai jos et ole heille kertonut, niin voithan koettaa soittaa ja pyytää kertomaan vaikka päivästään, läheisen äänen kuuleminen arkisissa merkeissä voi viedä ajatukset pois hädästä, rauhoittaa ja edesauttaa tuota nro 2:n mainitsemaa maadoittamista.
Vierailija kirjoitti:
Soita faijalle.
Paska neuvo, isän mielestä tämän ikäisenä ei saa itkeä.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei tässä vähän alkuun neuvoa: kirjoita ihan kaikki ajatuksesi auki itsellesi, ihan kaikki mitä mieleesi vain tulee, (siis ihan itselle, ei varmaan tänne kannata ihan kaikkea kirjoittaa), laita jotain rauhallista ja turvallisen tuntuista musiikkia soimaan, tuuleta koti. Juo paljon vettä, vähän merisuolaa siihen veden sekaan. Hengitä tosi syvään ja rauhalliseen tahtiin keskittyen hengitykseen, useita kymmeniä kertoja, pidä taukoja välillä.
Tsemppiä <3
Kiitos <3 söin tossa lounaan hiljalleen, koitin keskittyä vaan siihen. Täytyy koettaa kirjoittaa kunhan ajatukset selkenee. On vaan käsittämätön ahdistus nyt päällä.
-ap
<3 Haleja. Olet tärkeä ihminen. <3
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Virtahepo (ei kirj.) kirjoitti:
Jos yhtään lohduttaa niin täällä osittainen kohtalontoveri. Kuvailemasi kaltaisia oireita, mutta pakko olla yliopistolla (tentti ja pakollista opetusta).
Onko sulla ketään kenelle soittaa (ystäviä tai perhettä), entä jotain hoitokontaktia? En tiedä miten häkeen soitto tällaisessa tilanteessa menisi, mutta jos tuntuu ettet kestä olla, niin parempi olisi varmaan käyttää sekin optio kuin kärvistellä tuskassa. Tsemppiä.En tiedä kelle soittaisin, häpeän tätä niin paljon :( hoitokontakti on tulossa, aikaisemmin oli mutta muuttojen myötä se jäi.
-ap
Tiedän tuon häpeän tunteen, sitä tuntee olevansa niin heikko ja kelvoton. Onko sun läheiset suhtautuneet aikaisemmin tähän vähättelevästi? Jos on niin kannattaa ehkä jättää väliin siinä tapauksessa heille soitto. Jos ei, tai jos et ole heille kertonut, niin voithan koettaa soittaa ja pyytää kertomaan vaikka päivästään, läheisen äänen kuuleminen arkisissa merkeissä voi viedä ajatukset pois hädästä, rauhoittaa ja edesauttaa tuota nro 2:n mainitsemaa maadoittamista.
Vähättelevästi kaikki läheiset suhtautuu, eivätkä oikeen ymmärrä. (Anoppikin on heti tunkemassa nappia naamaan jos vähänkin itken tmv). Ei mulla oikeen oo sellasta läheistä joka ymmärtäisi, ja en kehtaa olla vaivaksi.. Yleensä oöen itse se joka kuuntelee muita.
Suurin osa on tähä aikaan töissä tai toihuaa lapsiensa kanssa.. eb kehtaa häiritä :(
-ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei tässä vähän alkuun neuvoa: kirjoita ihan kaikki ajatuksesi auki itsellesi, ihan kaikki mitä mieleesi vain tulee, (siis ihan itselle, ei varmaan tänne kannata ihan kaikkea kirjoittaa), laita jotain rauhallista ja turvallisen tuntuista musiikkia soimaan, tuuleta koti. Juo paljon vettä, vähän merisuolaa siihen veden sekaan. Hengitä tosi syvään ja rauhalliseen tahtiin keskittyen hengitykseen, useita kymmeniä kertoja, pidä taukoja välillä.
Tsemppiä <3
Kiitos <3 söin tossa lounaan hiljalleen, koitin keskittyä vaan siihen. Täytyy koettaa kirjoittaa kunhan ajatukset selkenee. On vaan käsittämätön ahdistus nyt päällä.
-ap
<3 Haleja. Olet tärkeä ihminen. <3
No nyt minua itkettää kun olet noin suloinen. Sanoisipa joku läheinenkin noin.
-ap
Hei hae rohkeasti apua, siitä selviää ja se ei ole vaarallinen. Mulla oli ennen sama tilanne ja nykyään pystyn elämään normaalisti. Itse selvisin terapialla. Lääkityskin auttaa. Ei tarvitse hävetä mitään. Hae myös vertaistukea.
Ap. Hakeudu ihmeessä Kelan korvaamaan psykoterapiaan. Paniikkihäiriöön on olemassa hyvä hoito: suurin osa ihmisistä paranee lähes täysin kognitiivisella psykoterapialla. Psyk sh ei ole riittävä apu.
Vierailija kirjoitti:
Ap. Hakeudu ihmeessä Kelan korvaamaan psykoterapiaan. Paniikkihäiriöön on olemassa hyvä hoito: suurin osa ihmisistä paranee lähes täysin kognitiivisella psykoterapialla. Psyk sh ei ole riittävä apu.
Miten sellaiseen hakeudutaan?
-ap
Hei tässä vähän alkuun neuvoa: kirjoita ihan kaikki ajatuksesi auki itsellesi, ihan kaikki mitä mieleesi vain tulee, (siis ihan itselle, ei varmaan tänne kannata ihan kaikkea kirjoittaa), laita jotain rauhallista ja turvallisen tuntuista musiikkia soimaan, tuuleta koti. Juo paljon vettä, vähän merisuolaa siihen veden sekaan. Hengitä tosi syvään ja rauhalliseen tahtiin keskittyen hengitykseen, useita kymmeniä kertoja, pidä taukoja välillä.
Tsemppiä <3