Mä en jaksa ihan normaaleitakaan asioita lasten "hoidossa" toisen vanhemman kanssa
Eli siis valita aamulla vaatteita, pakata lasten reppuja, herättää lapsia, kaikki tää kouluun meneminen on minusta ihan hirveää kahden vanhemman perheessä! Sitä odottaa ja toivoo että toinen tekis oikeastaan kaiken ja sitten kun itse pitää tehdä tulee vain paha mieli. Ja sitten toisen vanhemman kanssa tulee jättiriita siitä, mitä lapsilta vaaditaan ja mitä ei ja miten mikäkin tehdään. Jos istutaan alas toiselle kyllä "sopii kaikki" ja hetken perästä näen hänet taas tekemässä justiinsa niin kuin sovittiin että ei tehdä. Jopa pariterapiassa paikanpäällä lupaili ummet ja lammet ja kotona todellisuus on täysin toista. En aio olla se vanhempi, joka yksin tekee ja marttyyrina uhrautuu, mutta vituttaa, kun olemme ihan kaikesta eri mieltä!!
Kommentit (5)
Lapsiparat.
Ne ymmärtää kyllä varmasti kuinka ärsyttävä ja työläs taakka ovat vanhemmilleen. Sitten seuraavat vielä "jättiriitoja" vierestä.
Niin no lapset voisivat ryhtyä omatoimisemmiksi niin eivät olisi niin taakkana. Ja en enää käy riitoja vaan oln luovuttanut. Toki lapsia pitäisi kannustaa omatoimisuuteen, mutta mä en jaksa. Ja miehestä ei ole tarvinnut. Mun mielestä kun on kaksi vanhempaa, niin on ihan mielettömän rankkaa. Lapset oppii sen toisenkin tavoille ja se tekee tästä raskasta.
Uliuli.
Sä et luultavasti mielettömän rankasta tiedä mutään.
Kyllä on mielettömän raskasta, koska muuten hoitaisin hommat.
Ja vielä jos olisin äiti joka tekee kuten itse parhaaksi näkee, niin sitten syytettäisiin miehen syrjäyttämisestä kaikessa kasvatuksessa. Ja että kaikki lasten ongelmat ois mun syytäni. Síis mitään erityisiä ongelmia ei ole, mutta kaikki se, mikä ei mene ihanteellisesti johtuisi minusta sitten, tai niin mies voisi sanoa.