Apua ryhmädynamiikkaan, savustetaanko minua ulos?

Kuulostaa siltä että sinua ei haluta mukaan. Tiedän tunteen :(

Vierailija kirjoitti:

huomaan kuin minua ei edes yritettäisi ottaa mukaan. Kuvitteellinen esimerkki: henkilö A kertoo käyneensä Espanjassa ja kysyy B:ltä: oletko sinä käynyt koskaan Espanjassa? B vastaa ja sitten A jatkaa aiheesta jotain ja heidän välilleen syntyy keskustelu. Minulta ei kysytä, minuun ei luoda katsekontaktia, eikä esim kysytä te-muodossa: oletteko te käyneet? Omasta mielestä tuntuisi tuohon väliin hölmöltä tuppautua. Sanoa että minä olen käynyt tai en ole käynyt. Kun ei ole kysytty. Vai pitäisikö? Enkö taas vain handlaa vai vaikuttaako tuo muistakin siltä että minua ei edes haluta mukaan?

Oikeasti, odotat ja vaadit liikaa. Miksi juuri sinua pitäisi erityisesti yrittää ottaa mukaan? Ne kaksi muuta aloittavat keskustelun, ja sinun PITÄISI mennä siihen vain mukaan sen kummemmin odottamatta, että joku erikseen näkee vaivaa sinun mukaan pyytelemisessäsi. Sinä käyttäydyt ihan kuin kursailevat mummot kahvikutsuilla: odotat, että pyydetään ja kun pyydetään, esität ettei olisi tarvinnut ja pakotat pyytämään uudelleen, ja uudelleen ja uudellaan, kunnes kahvi on kylmää tai sun tapauksessa keskustelu hiipunut. Ja jos joku muu menee kahvipöytään, haukut sen.

Sitten kun ne oikeasti eivät halua sua mukaan, huomaat sen siitä, että he eivät keskustele kuultesi mitään ja jos satut paikalle kun keskustelu on käynnissä, se hiljenee, ihmiset kääntävät selkänsä tai siirtyvät toiseen huoneeseen.

On käynyt noin. Esim huoneessa neljä ihmistä ja yksi näyttää toiselle kuvia puhelimesta joille nauretaan mutta muille ei kerrota mistä kyse, tarjota näyttämään tai muutakaan. Itse pyrin ottamaan kaikki huomioon keskustelussa.

Osa ihmisistä ottaa kaiken henkilökohtaisena loukkauksena, ylianalysoi kaikki normaalitkin puheet, eleet ja ilmeet. Rentoudu, ole oma itsesi äläkä oleta heti pahinta. Sinulla on jo valmiiksi ennakkoasenne "minä vastaan muut"!

Ei tässä ehkä ole kysymys siitä että tuo ryhmä haluaa sinusta eroon. Saattaa olla että sinussa on jotain mistä tämä A ei pidä ja hän henkilökohtaisesti haluaa jättää sut huomiotta. Eli kyse on tuosta A:sta ja hänen kateudestaan/muusta kaunasta sinua kohtaan.

Ensi kerralla voit tällaiseen keskusteluun heittää väliin että "joo mäkin oon käyny Espanjassa" ja alat kertoa siitä reissusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

huomaan kuin minua ei edes yritettäisi ottaa mukaan. Kuvitteellinen esimerkki: henkilö A kertoo käyneensä Espanjassa ja kysyy B:ltä: oletko sinä käynyt koskaan Espanjassa? B vastaa ja sitten A jatkaa aiheesta jotain ja heidän välilleen syntyy keskustelu. Minulta ei kysytä, minuun ei luoda katsekontaktia, eikä esim kysytä te-muodossa: oletteko te käyneet? Omasta mielestä tuntuisi tuohon väliin hölmöltä tuppautua. Sanoa että minä olen käynyt tai en ole käynyt. Kun ei ole kysytty. Vai pitäisikö? Enkö taas vain handlaa vai vaikuttaako tuo muistakin siltä että minua ei edes haluta mukaan?

Oikeasti, odotat ja vaadit liikaa. Miksi juuri sinua pitäisi erityisesti yrittää ottaa mukaan? Ne kaksi muuta aloittavat keskustelun, ja sinun PITÄISI mennä siihen vain mukaan sen kummemmin odottamatta, että joku erikseen näkee vaivaa sinun mukaan pyytelemisessäsi. Sinä käyttäydyt ihan kuin kursailevat mummot kahvikutsuilla: odotat, että pyydetään ja kun pyydetään, esität ettei olisi tarvinnut ja pakotat pyytämään uudelleen, ja uudelleen ja uudellaan, kunnes kahvi on kylmää tai sun tapauksessa keskustelu hiipunut. Ja jos joku muu menee kahvipöytään, haukut sen.

Sitten kun ne oikeasti eivät halua sua mukaan, huomaat sen siitä, että he eivät keskustele kuultesi mitään ja jos satut paikalle kun keskustelu on käynnissä, se hiljenee, ihmiset kääntävät selkänsä tai siirtyvät toiseen huoneeseen.

Okei. Tätä juuri mietin että onko oma syyni.

Että pitäisikö vaan vastata väliin esitettyihin kysymyksiin vaikkei niitä minulle esitetä jne. En kuitenkaan ole mikään haukkuja tai pakota ketään mihinkään. On vaikea ottaa osaa keskusteluun jossa minulle ei puhuta ja kun keskustelu on jo pitkällä on siihen vaikeaa tulla mukaan.

Itse kuitenkin koen että ryhmässä kuuluisi toimia niin että kysytään kaikilta yhteisesti. Eli käytän sitä te-muotoa ja haen katsekontaktia kaikkiin. Näin siis itse toimin. Ehkä se ei kaikilla sitten mene niin.

Tämä meidän kokoontuminen on sellainen ettei siinä oikein onnistu se että muut olisi hiljaa kun yksi tulee paikalle, joten siitä ei voi päätellä. Tai voisihan niin tehdä mutta miksi kaikki tulisi paikalle olemaan vain ihan hiljaa. Mietin siis että savustetaanko minua ulos niin etten sitten enää ottaisi osaa ollenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

huomaan kuin minua ei edes yritettäisi ottaa mukaan. Kuvitteellinen esimerkki: henkilö A kertoo käyneensä Espanjassa ja kysyy B:ltä: oletko sinä käynyt koskaan Espanjassa? B vastaa ja sitten A jatkaa aiheesta jotain ja heidän välilleen syntyy keskustelu. Minulta ei kysytä, minuun ei luoda katsekontaktia, eikä esim kysytä te-muodossa: oletteko te käyneet? Omasta mielestä tuntuisi tuohon väliin hölmöltä tuppautua. Sanoa että minä olen käynyt tai en ole käynyt. Kun ei ole kysytty. Vai pitäisikö? Enkö taas vain handlaa vai vaikuttaako tuo muistakin siltä että minua ei edes haluta mukaan?

Oikeasti, odotat ja vaadit liikaa. Miksi juuri sinua pitäisi erityisesti yrittää ottaa mukaan? Ne kaksi muuta aloittavat keskustelun, ja sinun PITÄISI mennä siihen vain mukaan sen kummemmin odottamatta, että joku erikseen näkee vaivaa sinun mukaan pyytelemisessäsi. Sinä käyttäydyt ihan kuin kursailevat mummot kahvikutsuilla: odotat, että pyydetään ja kun pyydetään, esität ettei olisi tarvinnut ja pakotat pyytämään uudelleen, ja uudelleen ja uudellaan, kunnes kahvi on kylmää tai sun tapauksessa keskustelu hiipunut. Ja jos joku muu menee kahvipöytään, haukut sen.

Sitten kun ne oikeasti eivät halua sua mukaan, huomaat sen siitä, että he eivät keskustele kuultesi mitään ja jos satut paikalle kun keskustelu on käynnissä, se hiljenee, ihmiset kääntävät selkänsä tai siirtyvät toiseen huoneeseen.

Okei. Tätä juuri mietin että onko oma syyni.

Että pitäisikö vaan vastata väliin esitettyihin kysymyksiin vaikkei niitä minulle esitetä jne. En kuitenkaan ole mikään haukkuja tai pakota ketään mihinkään. On vaikea ottaa osaa keskusteluun jossa minulle ei puhuta ja kun keskustelu on jo pitkällä on siihen vaikeaa tulla mukaan.

Kyllä, vika on sun ja sun pitäisi vaan vastata väliin esitettyihin kysymyksiin, vaikkei niitä esitetä (erityisesti) sinuklle. Ei tietenkään kaikkiin kysymyksiin, vaan joihinkin väliin. Voit myös esittää itse omia kysymyksiä yleisesti kaikille muille.

Vierailija kirjoitti:

Itse kuitenkin koen että ryhmässä kuuluisi toimia niin että kysytään kaikilta yhteisesti. Eli käytän sitä te-muotoa ja haen katsekontaktia kaikkiin. Näin siis itse toimin. Ehkä se ei kaikilla sitten mene niin.

Vierailija kirjoitti:

Useimmat ihmiset ovat sitä mieltä, että kaikkia, joille yleisessä keskustelussa kysymys osoitetaan, ei tarvitse erikseen nimetä, eikä tarvitse sanoa, että tämä koskee kaikkia. Riittää, kun ei sanota, että tämä ei koske sinua. Jos niin ei sanota, se koskee sinua(kin). Vä'hän niin kuin liikennesäännöt ja Suomen laki. Lähtökohtaoletus on, että se koskee kaikkia. VAIN POIKKEUKSET MAINITAAN.

Vierailija kirjoitti:

Tämä meidän kokoontuminen on sellainen ettei siinä oikein onnistu se että muut olisi hiljaa kun yksi tulee paikalle, joten siitä ei voi päätellä. Tai voisihan niin tehdä mutta miksi kaikki tulisi paikalle olemaan vain ihan hiljaa. Mietin siis että savustetaanko minua ulos niin etten sitten enää ottaisi osaa ollenkaan.

jos ne haluaisivat savustaa sut ulos, ne olisivat hiljaa. Kyllä ne löytäisivät siihen tavan. Sun pelkkä läsnäolo haittaisi niitä siloin niin paljon, että eivät edes keksisi mitään puhuttavaa sun kuullen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

huomaan kuin minua ei edes yritettäisi ottaa mukaan. Kuvitteellinen esimerkki: henkilö A kertoo käyneensä Espanjassa ja kysyy B:ltä: oletko sinä käynyt koskaan Espanjassa? B vastaa ja sitten A jatkaa aiheesta jotain ja heidän välilleen syntyy keskustelu. Minulta ei kysytä, minuun ei luoda katsekontaktia, eikä esim kysytä te-muodossa: oletteko te käyneet? Omasta mielestä tuntuisi tuohon väliin hölmöltä tuppautua. Sanoa että minä olen käynyt tai en ole käynyt. Kun ei ole kysytty. Vai pitäisikö? Enkö taas vain handlaa vai vaikuttaako tuo muistakin siltä että minua ei edes haluta mukaan?

Oikeasti, odotat ja vaadit liikaa. Miksi juuri sinua pitäisi erityisesti yrittää ottaa mukaan? Ne kaksi muuta aloittavat keskustelun, ja sinun PITÄISI mennä siihen vain mukaan sen kummemmin odottamatta, että joku erikseen näkee vaivaa sinun mukaan pyytelemisessäsi. Sinä käyttäydyt ihan kuin kursailevat mummot kahvikutsuilla: odotat, että pyydetään ja kun pyydetään, esität ettei olisi tarvinnut ja pakotat pyytämään uudelleen, ja uudelleen ja uudellaan, kunnes kahvi on kylmää tai sun tapauksessa keskustelu hiipunut. Ja jos joku muu menee kahvipöytään, haukut sen.

Sitten kun ne oikeasti eivät halua sua mukaan, huomaat sen siitä, että he eivät keskustele kuultesi mitään ja jos satut paikalle kun keskustelu on käynnissä, se hiljenee, ihmiset kääntävät selkänsä tai siirtyvät toiseen huoneeseen.

Okei. Tätä juuri mietin että onko oma syyni.

Että pitäisikö vaan vastata väliin esitettyihin kysymyksiin vaikkei niitä minulle esitetä jne. En kuitenkaan ole mikään haukkuja tai pakota ketään mihinkään. On vaikea ottaa osaa keskusteluun jossa minulle ei puhuta ja kun keskustelu on jo pitkällä on siihen vaikeaa tulla mukaan.

Kyllä, vika on sun ja sun pitäisi vaan vastata väliin esitettyihin kysymyksiin, vaikkei niitä esitetä (erityisesti) sinuklle. Ei tietenkään kaikkiin kysymyksiin, vaan joihinkin väliin. Voit myös esittää itse omia kysymyksiä yleisesti kaikille muille.

Vierailija kirjoitti:

Itse kuitenkin koen että ryhmässä kuuluisi toimia niin että kysytään kaikilta yhteisesti. Eli käytän sitä te-muotoa ja haen katsekontaktia kaikkiin. Näin siis itse toimin. Ehkä se ei kaikilla sitten mene niin.

Vierailija kirjoitti:

Useimmat ihmiset ovat sitä mieltä, että kaikkia, joille yleisessä keskustelussa kysymys osoitetaan, ei tarvitse erikseen nimetä, eikä tarvitse sanoa, että tämä koskee kaikkia. Riittää, kun ei sanota, että tämä ei koske sinua. Jos niin ei sanota, se koskee sinua(kin). Vä'hän niin kuin liikennesäännöt ja Suomen laki. Lähtökohtaoletus on, että se koskee kaikkia. VAIN POIKKEUKSET MAINITAAN.

Vierailija kirjoitti:

Tämä meidän kokoontuminen on sellainen ettei siinä oikein onnistu se että muut olisi hiljaa kun yksi tulee paikalle, joten siitä ei voi päätellä. Tai voisihan niin tehdä mutta miksi kaikki tulisi paikalle olemaan vain ihan hiljaa. Mietin siis että savustetaanko minua ulos niin etten sitten enää ottaisi osaa ollenkaan.

jos ne haluaisivat savustaa sut ulos, ne olisivat hiljaa. Kyllä ne löytäisivät siihen tavan. Sun pelkkä läsnäolo haittaisi niitä siloin niin paljon, että eivät edes keksisi mitään puhuttavaa sun kuullen.

Ohiksena tässä väliin huutelen, mutta mä oon kyllä erimieltä.

Ei se normaalisti mene niin että porukassa missä on kolme tai enemmän jäseniä, vain kaksi jäsentä juttelee keskenään, yhdessä, ja käyttävät jutellessaan sinä ,-sanaa ja/tai -muotoa, ja muiden tulisi ymmärtää että keskustelu koskee myös heitä, ja että heidänkin toivotaan ottavan siihen osaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

huomaan kuin minua ei edes yritettäisi ottaa mukaan. Kuvitteellinen esimerkki: henkilö A kertoo käyneensä Espanjassa ja kysyy B:ltä: oletko sinä käynyt koskaan Espanjassa? B vastaa ja sitten A jatkaa aiheesta jotain ja heidän välilleen syntyy keskustelu. Minulta ei kysytä, minuun ei luoda katsekontaktia, eikä esim kysytä te-muodossa: oletteko te käyneet? Omasta mielestä tuntuisi tuohon väliin hölmöltä tuppautua. Sanoa että minä olen käynyt tai en ole käynyt. Kun ei ole kysytty. Vai pitäisikö? Enkö taas vain handlaa vai vaikuttaako tuo muistakin siltä että minua ei edes haluta mukaan?

Oikeasti, odotat ja vaadit liikaa. Miksi juuri sinua pitäisi erityisesti yrittää ottaa mukaan? Ne kaksi muuta aloittavat keskustelun, ja sinun PITÄISI mennä siihen vain mukaan sen kummemmin odottamatta, että joku erikseen näkee vaivaa sinun mukaan pyytelemisessäsi. Sinä käyttäydyt ihan kuin kursailevat mummot kahvikutsuilla: odotat, että pyydetään ja kun pyydetään, esität ettei olisi tarvinnut ja pakotat pyytämään uudelleen, ja uudelleen ja uudellaan, kunnes kahvi on kylmää tai sun tapauksessa keskustelu hiipunut. Ja jos joku muu menee kahvipöytään, haukut sen.

Sitten kun ne oikeasti eivät halua sua mukaan, huomaat sen siitä, että he eivät keskustele kuultesi mitään ja jos satut paikalle kun keskustelu on käynnissä, se hiljenee, ihmiset kääntävät selkänsä tai siirtyvät toiseen huoneeseen.

Okei. Tätä juuri mietin että onko oma syyni.

Että pitäisikö vaan vastata väliin esitettyihin kysymyksiin vaikkei niitä minulle esitetä jne. En kuitenkaan ole mikään haukkuja tai pakota ketään mihinkään. On vaikea ottaa osaa keskusteluun jossa minulle ei puhuta ja kun keskustelu on jo pitkällä on siihen vaikeaa tulla mukaan.

Kyllä, vika on sun ja sun pitäisi vaan vastata väliin esitettyihin kysymyksiin, vaikkei niitä esitetä (erityisesti) sinuklle. Ei tietenkään kaikkiin kysymyksiin, vaan joihinkin väliin. Voit myös esittää itse omia kysymyksiä yleisesti kaikille muille.

Vierailija kirjoitti:

Itse kuitenkin koen että ryhmässä kuuluisi toimia niin että kysytään kaikilta yhteisesti. Eli käytän sitä te-muotoa ja haen katsekontaktia kaikkiin. Näin siis itse toimin. Ehkä se ei kaikilla sitten mene niin.

Vierailija kirjoitti:

Useimmat ihmiset ovat sitä mieltä, että kaikkia, joille yleisessä keskustelussa kysymys osoitetaan, ei tarvitse erikseen nimetä, eikä tarvitse sanoa, että tämä koskee kaikkia. Riittää, kun ei sanota, että tämä ei koske sinua. Jos niin ei sanota, se koskee sinua(kin). Vä'hän niin kuin liikennesäännöt ja Suomen laki. Lähtökohtaoletus on, että se koskee kaikkia. VAIN POIKKEUKSET MAINITAAN.

Vierailija kirjoitti:

Tämä meidän kokoontuminen on sellainen ettei siinä oikein onnistu se että muut olisi hiljaa kun yksi tulee paikalle, joten siitä ei voi päätellä. Tai voisihan niin tehdä mutta miksi kaikki tulisi paikalle olemaan vain ihan hiljaa. Mietin siis että savustetaanko minua ulos niin etten sitten enää ottaisi osaa ollenkaan.

jos ne haluaisivat savustaa sut ulos, ne olisivat hiljaa. Kyllä ne löytäisivät siihen tavan. Sun pelkkä läsnäolo haittaisi niitä siloin niin paljon, että eivät edes keksisi mitään puhuttavaa sun kuullen.

Ohiksena tässä väliin huutelen, mutta mä oon kyllä erimieltä.

Ei se normaalisti mene niin että porukassa missä on kolme tai enemmän jäseniä, vain kaksi jäsentä juttelee keskenään, yhdessä, ja käyttävät jutellessaan sinä ,-sanaa ja/tai -muotoa, ja muiden tulisi ymmärtää että keskustelu koskee myös heitä, ja että heidänkin toivotaan ottavan siihen osaa.

Normaalisti tuo ei ole noin tarkkaa.

Voihan se olla, että kysyjä jo tietää, onko ap "käynyt Espanjassa".

Aloittaja tässä ja sori jäi tuosta aiemmasta maininta että viesti oli minun. Mutta eiköhän se selväksi tullut.

Kuten tämä ketju osoittaa meitä on nähtävästi ainakin kahta eri koulukuntaa siinä kuinka odotamme että ryhmässä otetaan toiset huomioon. Oma kantani tuskin jäi epäselväksi ja aion niin myös jatkossa jatkaa. Mutta osaan nyt paremmin huomioida että toiset voivat ajatella tästä muuta eikä se välttämättä tarkoita mitään jos toimii ryhmässä eritavalla.

Siitä ei ole ollut kyse että toiset olisivat jo tienneet vastaukseni. Emme ole tunteneet toisiamme ennen tätä ryhmää.

Olen aavistellut kyllä että ehkä tuo A ei niin pidä minusta mutta olemme tosiaan sen verran vähän tunteneet että vaikea sanoa. B on ollut minulle tosi mukava ja tulen hänen kanssaan ryhmästä parhaiten toimeen. Olemme pari kertaa ollut hänen kanssaan ekaksi paikalla ja mukava on ollut jutella. A on siis se jonka kohdalla tuntuu enimmäkseen että en olisi niin tervetullut ja keskittyy paljon vain B:hen. B keskustelee kyllä aika paljon A: n kanssa "kahdestaan" mutta myös kaikille. Neljäs tyyppi on ollut paikalla vasta kerran silloin kun minä olen ollut, mutta on ollut ne kerrat kun en taas itse ole päässyt.

Aion kuitenkin tuolla ryhmässä jatkaa vielä, vastailla vaikkei kysyttäisi ja koitan olla aktiivisempi vaikka sen nyt vaikeaksi koenkin. Katsotaan miten tämä lähtee sujumaan.

Ota huomioon, että myös toiset kuin sinä voivat ryhmässä olla sosiaalisesti kömpelöitä tai ajattelemattomia. Tai vain ujoja! Tai sitten jollakin on vain huono päivä. Olet itse taitava, jos pystyt ottamaan muut huomioon.

Ryhmässä muutenkin yleensä on niin, että toiset tulee vähän paremmin tiettyjen henkilöiden kanssa toimeen, mutta ei se tarkoita, että muita vihattaisiin tai savustettaisiin ulos.

Rohkeasti mukaan juttuihin vain!

Ihmiset tekee tuota aika paljon tietämättään, käyttävät aistimaansa henkilön epävarmuutta hyväkseen saadakseen itse tyydytyksen tunteen siitä, että ovat sosiaalisesti taitavampia ja dominoivat tilannetta.

Muut aistivat, että tulet porukkaan toiveikkaana, osallistuminen ja onnistuminen on sinulle tärkeää ja aiot tehdä parhaasi siinä. Tämä ärsyttää tietyntyyppisiä ihmisiä. Tiedostamattaan tällainen ihminen jättää sinut ulkopuolelle. Jos häneltä kysyttäisiin, kiusaatko tai suljetko ulkopuolelle, hän olisi aidosti silmät pyöreinä. Enhän minä, kunnon ihminen sellaista.

Mutta ulkopuolisuutta ei olisi ilman näitä kunnon ihmisiä. He tekevät sitä ihan joka ikinen päivä työpaikoilla ja opiskelupaikoilla, koulussa ja harrastuksissa. He itse ovat paikkansa vakiinnuttaneet, eikä heillä olisi sisua mennä uutena uusiin ympyröihin hakemaan kontakteja. Siksi he vaalivatkin mustasukkaisesti jo olemassaoleviaan.

Jokaiselle kysymys: Miten sinä olet tällä viikolla työssä, harrastuksessa tai muualla ottanut vastaan uuden/uusimman henkilön? Jutusteletko työpaikalla aina vain niiden omien lempparityökaveriesi kanssa eikä sinulla ole koskaan mitään sanottavaa viimeksi taloon tulleelle? Ärsyttävätkö uudet kasvot harrastuspiirissä? Pitäisikö niistä päästä eroon? Antaako latistaminen tai yksin jättäminen tyydytystä? Vai onko rohkaiseminen vain niin paljon kuluttavampaa, että on helpompi olla kuin ei huomaisikaan?

Olen kokenut tuon saman. Kyllä se on savustamista, mutta ei yhteisestä sopimuksesta. Yksikin pystyy ryhmässä junailemaan tuollaisen tilanteen.

Auttakaa minuakin, mistä tämä johtuu?

Olen vaikka Terttu ja keskustelen Annan ja Johannan kanssa. 

Minä, Terttu, kysyn Annalta että miten sujui se Espanjan matka, josta hän oli aiemman tapauksen yhteydessä kertonut. 

Anna vastaa kyllä, mutta puhuu Johannalle eli ottaa katsekontaktin ainoastaan Johannaan ja selittää ummet ja lammet Espanjasta ja ihanasta lomasta,ehkä kerran vilkaisee minuun tai ei kertaakaan. 

Kertooko tämä siitä että

A) Anna ei pidä minusta

B) Olen huono keskustelukumppani (eli osoitan jotenkin eleilläni jotain joka aiheuttaa tuon käytöksen?)

C) joku muu syy?

Anna ja Johanna eivät ole mitenkään tutumpia keskenään ja törmään tähän ongelmaan todella usein.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

huomaan kuin minua ei edes yritettäisi ottaa mukaan. Kuvitteellinen esimerkki: henkilö A kertoo käyneensä Espanjassa ja kysyy B:ltä: oletko sinä käynyt koskaan Espanjassa? B vastaa ja sitten A jatkaa aiheesta jotain ja heidän välilleen syntyy keskustelu. Minulta ei kysytä, minuun ei luoda katsekontaktia, eikä esim kysytä te-muodossa: oletteko te käyneet? Omasta mielestä tuntuisi tuohon väliin hölmöltä tuppautua. Sanoa että minä olen käynyt tai en ole käynyt. Kun ei ole kysytty. Vai pitäisikö? Enkö taas vain handlaa vai vaikuttaako tuo muistakin siltä että minua ei edes haluta mukaan?

Oikeasti, odotat ja vaadit liikaa. Miksi juuri sinua pitäisi erityisesti yrittää ottaa mukaan? Ne kaksi muuta aloittavat keskustelun, ja sinun PITÄISI mennä siihen vain mukaan sen kummemmin odottamatta, että joku erikseen näkee vaivaa sinun mukaan pyytelemisessäsi. Sinä käyttäydyt ihan kuin kursailevat mummot kahvikutsuilla: odotat, että pyydetään ja kun pyydetään, esität ettei olisi tarvinnut ja pakotat pyytämään uudelleen, ja uudelleen ja uudellaan, kunnes kahvi on kylmää tai sun tapauksessa keskustelu hiipunut. Ja jos joku muu menee kahvipöytään, haukut sen.

Sitten kun ne oikeasti eivät halua sua mukaan, huomaat sen siitä, että he eivät keskustele kuultesi mitään ja jos satut paikalle kun keskustelu on käynnissä, se hiljenee, ihmiset kääntävät selkänsä tai siirtyvät toiseen huoneeseen.

Sä kyllä käyt vähän liian kärkkäästi apn kimppuun. Neuvoa ja rakentavaa kritiikkiä voi antaa nätimminkin. Se on käytöstapoja. Tarkotan siis tässä sun seuraavia kommentteja myös. Teet aiheettomia oletuksia apn tapauksesta ja alat keksiä lisää tukeekses omaa väittämää kun joku taustalta puolustaa. Hirvee tarve syyllistää apta, painottaa kuin hänen syytä on kaikki vaik et sääkään tiiä apn tapauksesta muuta kuin hän on kirjottanu.

Mun mielestä, joo mun mielipide mut uskoisin et iso osa aattelee näin, ryhmässä kuuluu yleisiin käytöstapoihin ottaa kaikki jäsenet huomioon. Jos on hiljasempia ja ujompia mukana niin erityisesti saada heille tervetullu olo. Ei se meinaa sitä että kaikki pyörii hiljasempien ympärillä, se vaan on kohteliasta yrittää avittaa heikompaa et tää pääsee mukaan ja saa positiivista kokemusta. Ei kukaan sillä tavoin tuu kuorestaan et ollaan asenteella et me ei sua kuule hyysätä ja oteta tähän mukaan, saat kyllä ihan ite tunkee ittes jos kiinnostaa. Varsinkin kun on tuommonen ryhmä johon ollaan vapaaehtosesti kokoonnuttu ryhmänä. Oletan et aplla on kyse jostain harrastuksesta.

Tietty voi ryhmässäkin kysyä yhdeltä jäseneltä ja tulla keskustelua lähinnä kahden jäsenen välille sen ollessa ihan ok. Vaikka kun kysytään jotain henk koht yhteen jäseneen liittyvää. Maija on aiemmin keskustellessa kertonut jotain tiettyä ja sit Liisa kysyy siitä myöhemmin lisää. Sillon kun taas keskustellaan yleisesti, asioista joista voidaan olettaa et kaikilla jäsenillä on mielipide tai oma vastaus, on nyt vaan hyvien tapojen mukasta puhua kaikille ja kysyä yhteisesti kaikilta eikä joidenkin tiettyjen yli. Mä käsitin et apn tapauksessa oli kyse just tästä jälkimmäisestä.

Joo mut kiva ap jos aiot ryhmässäs vielä jatkaa. Älä luovu yhden törpömmän takia jos muuten siellä tykkäät käydä. Harjottelemalla oppii.