Lue keskustelun säännöt.
Korpee, kun mies vähättelee kaikkia kotiin liittyviä hommia.
27.07.2007 |
Mikä on mennyt pieleen, kun miehen mielestä kaikki kodin ulkopuolinen on tärkeämpää kuin kotiasiat? Väittää, että oma perhe on tärkein, mutta käytännössä esim. anopin tarpeet menee meidän perheen edelle, kun anoppi kauniisti pyytää apua johonkin.
Kaikki mitä pitäisi tehdä, tyylin keittiön jalkalistan kiinnitys yms. on ihan pikkujuttuja miehen mielestä ja ilmeisesti niin helppoja ja mitättömiä, että ne voi jopa jättää tekemättä.
Toivoisin, että voisimme yhdessä hoitaa kotiin liittyvät hommat, mutta miestä ei kiinnosta. Vastuu jää minulle ja sitten minä saan olla sanomassa/pyytämässä " tekisitkö tuon" , kun mies ei itse oma-aloitteisesti hoida niitä hommia.
Onko vika minussa vai miehessä ja miten saisin muutosta tähän?
Kommentit (6)
Tuntuu ettei minun työni olekaan tärkeää!
Olen yrittänyt kertoa, että minusta tuntuu kurjalta tuollainen vähättely, mutta ei auta. Koitan olla komentelematta ja en puutu, ei sekään auta. En tiedä mikä auttaisi ja huomaan pikkuhiljaa katkeroituvani ja rupean piilovittuilemaan miehelle, kun ei mikään yrittämäni vaikuta. Tiedän kyllä ettei omakaan ilkeilyni auta tilannetta mitenkään, mutten jaksa muutakaan. Puran sillä omaa harmistumistani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehelle on mahdotonta nähdä itse, mitä kodissa pitäisi tehdä ja mikä on ajankohtaista toimintaa. Kerron siis, mitä haluan miehen tekevän NYT HETI, varaan hänelle tietyn ajan rauhaisaa aikaa (pidän lapset pois jaloista- raukka ei osaa tehdä kahta asiaa yhtä aikaa, töitä ja hauskuttaa) suorittaa tehtävä. Valikoin huolella ajakohdan milloin pitää toimia, ettei mies ole liian väsynyt tai ajatukset muualla. Pidän myös huolta, että mies saa harrasteaikaa, samoin kuin minä itse.
Jos vain vinkkaa, että teepä tämä, se siirtyy helposti hamaan tulevaisuuteen. Siksi tarvitaan selkeä ajanmääritys tehtävälle.
Tämä menetelmä toimii ikävä kyllä vain niihin miehiin, joilla on positiivinen asennoitumistapa tällaiseen toimintastrategiaan.
Koen vaan tylsäksi, että minä organisoin kaiken. Mutta onhan se niinkin, että joskus kun tuo yrittää itsekseen, niin eihän siitä tule mitään. (En silti sano sitä ääneen).
Jos minä teen jonkun jutun, minkä hänkin olisi voinut tehdä, niin pikku juttu ja yleensä kun hän alkaa tehdä jotain " pikkujuttua" niin se onkin tosi aikaa vievä. Ts. saa kulumaan aikaa taulun ripustamiseen seinälle uskomattoman paljon, vaikka väitti, että se nyt on pikkujuttu. Ja siis vähättelee pikkujutuksi silloin, kun sanon, että se tarvitsisi tehdä. Jaa nyt kun tätä kirjoittaa, niin alan itsekin nähdä tämän homman älyttömyyden. Mitäköhän yritän oikein sanoa? Äh!
Ja jos miestä on aina komentamassa, hän oppii siihen, että hänen ei tarvitse tehdä mitään ennen kuin käsketään.