Ihmiset jotka kertovat toisilta kuulemiaan muistoja ja anekdootteja ominaan

Tunnen yhden sellaisen ja toivon että hän joskus erehtyy kertomaan jonkun jutun sille jolta on sen kuullut.

Yksi kaveri on varastanut itseltäni parikin sanontaa, jotka olivat siis sellaisia huumorilla pikkasen maustettuja luovia kehitelmiä, eivätkä mitään yleisiä sananlaskuja. Yhden jopa postasi omanaan omalle seinälleen someen. Samainen tyyppi myös "varasti" yhden toisen henkilön lempinimen ja alkoi viitata itseensä tällä nimellä, mikä oli mielestäni myös hyvin erikoista. Myös kaikki hänen syvällisemmät mietteensä ja mielipiteensä olivat yhdestä instagram profiilista :D Kysyin kerran häneltä asiasta ja siinä ei hänen mielestään kuulemma ole mitään ongelmaa "lainata" toisten ihmisten sisältöjä, kaikki hyvät jutut kun kuulemma on keksitty jo. Aikoinaan pisti aikalailla vihaksi ja tyyppi alkoi tuntua todella feikiltä, nyt lähinnä säälin häntä, sillä minkäs hän henkiselle köyhyydelleen ja luovuuden puutteellen voi.

Olen tuntenut, siis yhden joka lainaili toisten muistoja. Erehtyi sitten kertomaan mun kokemuksen omanaan, mun kuunnellessa vieressä.

Se ei mua kyllä haittaa jos jotain "viisauksia" tai muita ottaa joku käyttöön. Sehän osoittaa vaan kuinka hyvin on lohkaissut :)

Joillain kyse voi olla huonosta muistista.

Sisareni on joskus todennut sanomani tekstin omanaan eikä muista kuulleensa kommenttia minulta.

Iäkäs isäpuoleni kertoi armeija-ajasta juttua, jossa tekijä oli ensin joku toinen ja myöhemmin muuttui häneksi.

Sattuuhan sitä.

Joku koomikko/radiojuontaja juuri lehtijutussa julisti että viihdytykseksi tarkoitetut jutut PITÄÄ kertoa aina ominaan, viihdytysarvo ohittaa totuusarvon.

Muistui tässä ap:n mieleen, että nuoruuden avokki otti minulta hauskoja juttuja ja kertoi ne kavereille seurassani ominaan. Silloin se ärsytti.