parisuhteessa jumissa

Kirjoitan tätä nyt jotta saisin ajatuksiini jotain selkeyttä ja kenties uusia tapoja ajatella asioita ja muita ehdotuksia teiltä.

Olen oikeastaan kaikissa suhteissani ajautunut vastaavaan tilanteeseen että alun kohteliaisuuksien, huomioimisen, yllätysten järjestämisen jne tilalle tuntuukin tulevan tylsä, mitäänsanomaton arki. Kaipaan sitä että saisin huomiota, joku ajattelisi minun parasta, en joutuisi itse olemaan aina se aktiivinen. Puolisoni on nykyisin täysin perästävedettävä ja hänestä ei saa yhtään mitään irti. Vuorotellen yritän sitten hyvällä (olen itse aktiivinen, järjestän meille yhteistä aikaa ja tekemistä, huomioin puolisoani, lähettelen helliä viestejä töistä, kotona keskustelen ja olen kiinnostunut hänestä) mutta sitten taas kun tätä olen joitain viikkoja jatkanut ja metsä ei silti yhtään vastaa Niinkuin sinne huudetaan, niin en vaan jaksa jatkaa. Yleensä sitten taas vetäydyn omiin oloihini. Puolisoni ei tähänkään reagoi. Näin menee taas jonkin aikaa ja sitten alkaa tuo reagoimattomuus ottaa päähän niin että saan tästä riidan aikaiseksi. Sitten sama oravanpyörä alkaa alusta.

Kaipaisin kumppania, yhteisiä keskusteluja, yhteisiä tavoitteita, yhteistä aikaa, hellyyttä, ihan siis sellaista yhteyttä ja tiimihenkeä. Olen tämän kertonut puolisolleni lukemattomia kertoja. Ymmärrän että hän menee hämilleen tästä kun itse käyttäydyn niin vaihtelevasti ja olen yrittänyt senkin takia hänelle selittää mitä kaipaan. Hän ei vaan yhtään tunnu ymmärtävän asiaa vaikka sanoo että Tottakai kaikki tuo on myös hänelle tärkeää. Se ei vaan millään tavalla näy hänen käytöksessään ja hänen käytöksensä minua kohtaan on siis aina ihan yhtä välinpitämätöntä ja jopa kylmää omasta käytöksestäni riippumatta.

Mitä siis tehdä? Jotenkin tuntuu että olen yrittänyt kaikkea mitä osaan. Olen puhunut, selittänyt, yrittänyt muuttaa omaa käytöstäni jne. Raivostuttaa aivan törkeästi kun en saa toisesta mitään irti. Ja kun puoliso ei ole tällainen aina ollut. Muutos tapahtui kun menimme naimisiin. Ajatteleeko hän kenties että olen tässä nalkissa? Että ei tarvitse hänen enää jaksaa yrittää?