Tietojenkäsittelytiede yliopistossa

Seurannut poikaystävän opintoja, petollisen helppo päästä sisään, opiskelu vaikeaa ja monet ei valmistu. Vuosikurssiltaan 15 jäljellä 60:stä. Ohjelmointi/koodauskurssit karsii porukkaa kuulemma. Toisaalta hyvä työllisyystilanne jos joskus valmistuu.

Ja vielä, moni pääsee töihin jo opiskeluaikana ja jää sille tielleen.

Hyvät matematiikan taidot antavat hyvän pohjan tietojenkäsittelytieteen opinnoille. Vaikka opinnoissa ei matematiikkaa periaatteessa paljon tarvitakaan, niin käytännössä ohjelmoinnin oppiminen vaatii aika lailla samanlaista ymmärrystä kuin matematiikan oppiminen.

Suosittelen kuitenkin ennemmin tietotekniikkaa teknillisessä yliopistossa, sillä tietotekniikan DI työllistyy helpommin kuin tietojenkäsittelytieteen FM.

Vierailija kirjoitti:

Hyvät matematiikan taidot antavat hyvän pohjan tietojenkäsittelytieteen opinnoille. Vaikka opinnoissa ei matematiikkaa periaatteessa paljon tarvitakaan, niin käytännössä ohjelmoinnin oppiminen vaatii aika lailla samanlaista ymmärrystä kuin matematiikan oppiminen.

Suosittelen kuitenkin ennemmin tietotekniikkaa teknillisessä yliopistossa, sillä tietotekniikan DI työllistyy helpommin kuin tietojenkäsittelytieteen FM.

Hmmm... Boolin algebra kun tekee monimutkaisempia ehtolauseita? Joukko-oppi tietokannoissa?

Osittain kokemuksia ysärin puolivälistä: Kuten teknillisellä puolella, helppo päästä sisään mutta eri asia pääseekö koskaan paperit kourassa ulos. Yhden vuoden kaverin koodausharkkoja (pascal, modula2, c) ja matikan todistamisia tehneenä (häntä kiinnosti vain pämppäys...) voin sanoa että erityisesti matematiikka vaatii kärsivällisyyttä sillö se ei ole edes rehellistä (insinööri)laskentoa vaan kuivaa todistelua.

Eli en ole varsinaisesti ko oppia opiskellut mutta kuitenkin parin aineen edestä jotain kokemusta.

Minäkin olen miettinyt tuota alaa. Päädyin tosin ammattikorkeaan ja alkaa tuntua, että valinta oli parempi, koska suhteessa koulutuksen kestoon riskit työllistymisen suhteen ovat pienempiä ja ero palkkauksessa ei ole tarpeeksi suuri, jos sitä edes on. Tai sitten omassa tuttavapiirissä on poikkeuksellisen hyvin menestyneitä it-inssejä ja -tradenomeja.

Ensin pitää rikkoa myytit: tietojenkäsittelytieteen opiskelu saati alan työ ei ole mitenkään mahdotonta matemaattisesti lahjattomalle. Se ei myöskään vaadi mitään ihmeellisiä älynlahjoja.

Olin itse aina koulussa huono, ja matematiikka oli erityisen vaikeaa. Halusin kuitenkin koodariksi, koska olen epäsosiaalinen ja ajattelin että koodatessa saa tehdä yksin rauhassa töitä. Lukion todistus oli huono kuin perse (keskiarvo 6,5) ja lyhyt matematiikka. Pääsin kuitenkin sisään opiskelemaan tietojenkäsittelyoppia 15 hengen kiintiössä, jotka pääsee sisään suoraan valintakokeen perusteella. Valintakokeeseen oli luettavana yksi yleistajuinen kirja missä ei ollut mitään matemaattista. Luin sen kirjan toki monia, monia kertoja koska tiesin että todistuksen perusteella en tule pääsemään ikinä sisään yliopistoon joten on saatava huippupisteet pääsykokeesta.

Opiskelu, no, vaatihan se työtä aluksi, kun en ollut ikinä tehnyt mitään ohjelmoinnin tapaistakaan ja lisäksi tosiaan piti suorittaa se matematiikan appro, missä suurin este oli matematiikan kammoni. Se matematiikka on kuitenkin niin erilaista kuin lukion matematiikka, että monet pitkän matematiikan lukeneet sanoivat ettei niistä lukio-opinnoista hyötyä juuri ollut kuitenkaan, joten en usko olleeni lyhyen matematiikan ihmisenä edes huonossa asemassa heihin nähden (kuten joku sanoi, se ei ole yliopistossa laskentaa vaan "kuivaa todistelua", ja mulle se oli yllättävän helppoa vaikka laskento oli kauhua). Matematiikan peruskurssia varten jouduin kyllä tuntikausia iltaisin tekemään töitä, usein kaljan voimalla matematiikkapelkoani lääkiten, mutta suoritin sen, ja kaikki muutkin opinnot, 4 vuodessa.

Työ on ollut vielä paljon helpompaa, ja mitään sellaista matematiikkaa en ole koskaan tarvinnut jota ei olisi jo peruskoulun ala-asteella opittu. Ja mä olen tehnyt kaikenlaista vaativana pidettyäkin kuten paikkatietojärjestelmiä (tietokannoissa ja ohjelmointikielissä on valmiina kirjastot joilla paikkatietolaskentaa tehdään, sitä ei tarvitse osata itse). Tällä hetkellä teen full stack devaajana perus nettisoftaa, ja on helppoa kuin heinänteko. Uskomatonta, että ne maksaa mulle 4800 euroa kuussa, hommasta jossa ei ole mitään vaativaa älyllisesti. Ainoa vaativuus on, että täytyy tuntea monia erilaisia tekniikoita (sql, angularJS, javascript, j2ee, ldap, websocket...) mutta niihin tutustuminen on vain lukemista ja kokeilemista, eikä niissä ole mitään älyä vaativaa.

"niin käytännössä ohjelmoinnin oppiminen vaatii aika lailla samanlaista ymmärrystä kuin matematiikan oppiminen."

Tähän en usko. Tunnen monia erittäin hyviä koodareita ,itseni lisäksi, jotka ovat matemaattisesti täysin torvia mutta hyviä ohjelmoijia.

Vierailija kirjoitti:

Seurannut poikaystävän opintoja, petollisen helppo päästä sisään, opiskelu vaikeaa ja monet ei valmistu. Vuosikurssiltaan 15 jäljellä 60:stä. Ohjelmointi/koodauskurssit karsii porukkaa kuulemma. Toisaalta hyvä työllisyystilanne jos joskus valmistuu.

Eniten porukkaa karsii se, että monet työllistyvät kesken opintojen. Toiseksi eniten se, että jossain vaiheessa ihmiset huomaa, että opinnoilla ei ole juuri mitään tekemistä sen kanssa, mitä keskiverto koodari tekee työkseen. Siellä istut opiskelemassa algoritmien kompleksisuusanalyysiä ja ties mitä, mistä ei ole mitään hyötyä ellei harkitse jatko-opintoja ja akateemista uraa. Moni lopettaa opinnot työtä saatuaan, koska ei katso niistä olevan hyötyä.

Ohjelmointikurssit on yleisesti niitä helpoimpia. Ne mitä jotkut kammosi meillä oli matematiikan peruskurssit, tietorakenteet ja algoritmit (kompleksisuusanalyysiä), tietokone-organisaatio ("raudasta" kuten prosessoreista hyvin yksityiskohtaisella tasolla. Kenenkään en kuullut pitävän niitä koodauskursseja erityisen vaikeina.

- 8

Itse alalla työskentelevänä en kyllä ikinä palkkaisi koodaajaa, jolle tietorakenteet ja algoritmit ovat olleet kammotus. Nehän ovat juuri niitä perusjuttuja, joita tarvitsee jokaisessa vähänkin monimutkaisemmassa ohjelmassa. On myös tärkeä taito tajuta, millainen ohjelma toimii järkevässä ajassa ja millaisella ongelman ratkaiseminen vie miljoona vuotta - joskus minuuttikin on liian pitkä aika.

Aina on olemassa poikkeuksia, mutta kyllä näin yleisesti se, miten helppo on oppia matematiikkaa ennustaa hyvin sitä, kuinka helppo on oppia ohjelmoimaan.

Veljeni on erinomainen koodari, siis oikeasti todella lahjakas. Suoritti kandin viidessä vuodessa, kun pääsi jo ensimmäisen vuoden jälkeen vakituiseen työhön ja sen jälkeen suoritellut silloin tällöin kurssin sieltä täältä. Matematiikassa veljeni ei ole koskaan ollut erityisen hyvä, siitä meinasi jäädä kandin saaminen kiinni. Saa tällä hetkellä niin hyvää palkkaa, että tuskin lähtee suorittamaan maisteria.

Itse olen aina ollut lahjakas matikassa. Hain opiskelemaan tietojenkäsittelytiedettä, koska en tiennyt mitä halusin tehdä. Matikka on tuntunut todella helpolta, mutta pääaineen kurssit tuntuvat työläiltä eikä mikään luonnistu. Pärjään kyllä, mutta aivan hirveällä työmäärällä.

En lähtisi opiskelemaan tietojenkäsittelytiedettä, ellei se oikeasti kiinnosta alana. Työllisyystilanne on toki hyvä, mutta en usko, että itse esim. saisin töitä erityisen helposti, sillä uusien ohjelmointikielten yms. oppiminen on itselleni jokseenkin tahmeaa. Onneksi alan vaihtaminen matlun sisällä on helppoa ja todennäköisesti jatkankin ensi vuonna joko matematiikan tai tilastotieteen linjalla.

Jos alan opiskelu kiinnostaa, kannattaa suorittaa HY:n ohjelmoinnin mooc-kurssit.

Onko yliopiston matematiikan tehtävät tenteissäkin pelkkää todistelua? Aikoinaan TKK:n A-matikan olen suorittanut ja luennoilla oli paljon todistelua mutta laskuharjoituksissa ja tenteissä oli kyllä ihan varsinaisia konkreettisia tehtäviäkin aika paljon ilman mitään todistelua. Mielestäni oli aika vaativia nuo matikan kurssit, huomattavasti lukion pitkää matikkaa vaativampia.

Vierailija kirjoitti:

Itse alalla työskentelevänä en kyllä ikinä palkkaisi koodaajaa, jolle tietorakenteet ja algoritmit ovat olleet kammotus. Nehän ovat juuri niitä perusjuttuja, joita tarvitsee jokaisessa vähänkin monimutkaisemmassa ohjelmassa. On myös tärkeä taito tajuta, millainen ohjelma toimii järkevässä ajassa ja millaisella ongelman ratkaiseminen vie miljoona vuotta - joskus minuuttikin on liian pitkä aika.

Aina on olemassa poikkeuksia, mutta kyllä näin yleisesti se, miten helppo on oppia matematiikkaa ennustaa hyvin sitä, kuinka helppo on oppia ohjelmoimaan.

Suurin osa koodareistahan päätyy vääntämään jotain yksinkertaista webbisoftaa, jonka peruslogiikka on: haetaan jotain tietokannasta, käsitellään vähän, tuodaan näytölle ja otetaan syötteet näytöltä, käsitellään ja viedään kantaan. Siinä ei kummoisia tietorakenteita tarvita, eikä ainakaan siinä mielessä kuin mitä esim. tietorakenteiden ja algoritmien kurssilla käsitellään, eli matemaattisesti analysoidaan erilaisten rakenteiden kompleksisuutta. 

Jokainen koodari oppii kyllä käytännön työssään sen mikä tietorakenteista on pakko tietää, oman ohjelmointikielen puitteissa. Ei hän ehkä tunne puna-mustia binääripuita teoriassa, mutta tietää vaikka javakoodarina, että TreeMap on vakioratkaisu tämäntyyppisiin juttuihin. Sehän on oikeasti puna-mustan binääripuun toteutus, mutta ei sitä itse tarvi ymmärtää saati osata tehdä, valmiita kirjastoja käytetään.

Vierailija kirjoitti:

Onko yliopiston matematiikan tehtävät tenteissäkin pelkkää todistelua? Aikoinaan TKK:n A-matikan olen suorittanut ja luennoilla oli paljon todistelua mutta laskuharjoituksissa ja tenteissä oli kyllä ihan varsinaisia konkreettisia tehtäviäkin aika paljon ilman mitään todistelua. Mielestäni oli aika vaativia nuo matikan kurssit, huomattavasti lukion pitkää matikkaa vaativampia.

Kyllä on, ainakin itellä kun matikkaa opiskelin. Samoin laskaritehtävät.

Vierailija kirjoitti:

Onko yliopiston matematiikan tehtävät tenteissäkin pelkkää todistelua? Aikoinaan TKK:n A-matikan olen suorittanut ja luennoilla oli paljon todistelua mutta laskuharjoituksissa ja tenteissä oli kyllä ihan varsinaisia konkreettisia tehtäviäkin aika paljon ilman mitään todistelua. Mielestäni oli aika vaativia nuo matikan kurssit, huomattavasti lukion pitkää matikkaa vaativampia.

Peruskursseilla aika vähän todistusta tenteissä, aineopintokursseilla ehkä 50/50, syventävissä riippuu onko kurssi puhdasta matematiikkaa vai soveltavaa matematiikkaa. Puhtaan matikan tenteissä kaikki todistelua yleensä, soveltavan matematiikan tenteissä sanoisin taas noin 50/50.

Vierailija kirjoitti:

Ensin pitää rikkoa myytit: tietojenkäsittelytieteen opiskelu saati alan työ ei ole mitenkään mahdotonta matemaattisesti lahjattomalle. Se ei myöskään vaadi mitään ihmeellisiä älynlahjoja.

Olin itse aina koulussa huono, ja matematiikka oli erityisen vaikeaa. Halusin kuitenkin koodariksi, koska olen epäsosiaalinen ja ajattelin että koodatessa saa tehdä yksin rauhassa töitä. Lukion todistus oli huono kuin perse (keskiarvo 6,5) ja lyhyt matematiikka. Pääsin kuitenkin sisään opiskelemaan tietojenkäsittelyoppia 15 hengen kiintiössä, jotka pääsee sisään suoraan valintakokeen perusteella. Valintakokeeseen oli luettavana yksi yleistajuinen kirja missä ei ollut mitään matemaattista. Luin sen kirjan toki monia, monia kertoja koska tiesin että todistuksen perusteella en tule pääsemään ikinä sisään yliopistoon joten on saatava huippupisteet pääsykokeesta.

Opiskelu, no, vaatihan se työtä aluksi, kun en ollut ikinä tehnyt mitään ohjelmoinnin tapaistakaan ja lisäksi tosiaan piti suorittaa se matematiikan appro, missä suurin este oli matematiikan kammoni. Se matematiikka on kuitenkin niin erilaista kuin lukion matematiikka, että monet pitkän matematiikan lukeneet sanoivat ettei niistä lukio-opinnoista hyötyä juuri ollut kuitenkaan, joten en usko olleeni lyhyen matematiikan ihmisenä edes huonossa asemassa heihin nähden (kuten joku sanoi, se ei ole yliopistossa laskentaa vaan "kuivaa todistelua", ja mulle se oli yllättävän helppoa vaikka laskento oli kauhua). Matematiikan peruskurssia varten jouduin kyllä tuntikausia iltaisin tekemään töitä, usein kaljan voimalla matematiikkapelkoani lääkiten, mutta suoritin sen, ja kaikki muutkin opinnot, 4 vuodessa.

Työ on ollut vielä paljon helpompaa, ja mitään sellaista matematiikkaa en ole koskaan tarvinnut jota ei olisi jo peruskoulun ala-asteella opittu. Ja mä olen tehnyt kaikenlaista vaativana pidettyäkin kuten paikkatietojärjestelmiä (tietokannoissa ja ohjelmointikielissä on valmiina kirjastot joilla paikkatietolaskentaa tehdään, sitä ei tarvitse osata itse). Tällä hetkellä teen full stack devaajana perus nettisoftaa, ja on helppoa kuin heinänteko. Uskomatonta, että ne maksaa mulle 4800 euroa kuussa, hommasta jossa ei ole mitään vaativaa älyllisesti. Ainoa vaativuus on, että täytyy tuntea monia erilaisia tekniikoita (sql, angularJS, javascript, j2ee, ldap, websocket...) mutta niihin tutustuminen on vain lukemista ja kokeilemista, eikä niissä ole mitään älyä vaativaa.

"niin käytännössä ohjelmoinnin oppiminen vaatii aika lailla samanlaista ymmärrystä kuin matematiikan oppiminen."

Tähän en usko. Tunnen monia erittäin hyviä koodareita ,itseni lisäksi, jotka ovat matemaattisesti täysin torvia mutta hyviä ohjelmoijia.

Lähinnä se ongelma tulee esiin abstrahoinnissa, jos pitää alkaa laskemaan matemaattista mallia jollekin ilmiölle. Ohjelmointikielissä ne on yleensä valmiina ratkaistuna.

Vierailija kirjoitti:

Ensin pitää rikkoa myytit: tietojenkäsittelytieteen opiskelu saati alan työ ei ole mitenkään mahdotonta matemaattisesti lahjattomalle. Se ei myöskään vaadi mitään ihmeellisiä älynlahjoja.

Olin itse aina koulussa huono, ja matematiikka oli erityisen vaikeaa. Halusin kuitenkin koodariksi, koska olen epäsosiaalinen ja ajattelin että koodatessa saa tehdä yksin rauhassa töitä. Lukion todistus oli huono kuin perse (keskiarvo 6,5) ja lyhyt matematiikka. Pääsin kuitenkin sisään opiskelemaan tietojenkäsittelyoppia 15 hengen kiintiössä, jotka pääsee sisään suoraan valintakokeen perusteella. Valintakokeeseen oli luettavana yksi yleistajuinen kirja missä ei ollut mitään matemaattista. Luin sen kirjan toki monia, monia kertoja koska tiesin että todistuksen perusteella en tule pääsemään ikinä sisään yliopistoon joten on saatava huippupisteet pääsykokeesta.

Opiskelu, no, vaatihan se työtä aluksi, kun en ollut ikinä tehnyt mitään ohjelmoinnin tapaistakaan ja lisäksi tosiaan piti suorittaa se matematiikan appro, missä suurin este oli matematiikan kammoni. Se matematiikka on kuitenkin niin erilaista kuin lukion matematiikka, että monet pitkän matematiikan lukeneet sanoivat ettei niistä lukio-opinnoista hyötyä juuri ollut kuitenkaan, joten en usko olleeni lyhyen matematiikan ihmisenä edes huonossa asemassa heihin nähden (kuten joku sanoi, se ei ole yliopistossa laskentaa vaan "kuivaa todistelua", ja mulle se oli yllättävän helppoa vaikka laskento oli kauhua). Matematiikan peruskurssia varten jouduin kyllä tuntikausia iltaisin tekemään töitä, usein kaljan voimalla matematiikkapelkoani lääkiten, mutta suoritin sen, ja kaikki muutkin opinnot, 4 vuodessa.

Työ on ollut vielä paljon helpompaa, ja mitään sellaista matematiikkaa en ole koskaan tarvinnut jota ei olisi jo peruskoulun ala-asteella opittu. Ja mä olen tehnyt kaikenlaista vaativana pidettyäkin kuten paikkatietojärjestelmiä (tietokannoissa ja ohjelmointikielissä on valmiina kirjastot joilla paikkatietolaskentaa tehdään, sitä ei tarvitse osata itse). Tällä hetkellä teen full stack devaajana perus nettisoftaa, ja on helppoa kuin heinänteko. Uskomatonta, että ne maksaa mulle 4800 euroa kuussa, hommasta jossa ei ole mitään vaativaa älyllisesti. Ainoa vaativuus on, että täytyy tuntea monia erilaisia tekniikoita (sql, angularJS, javascript, j2ee, ldap, websocket...) mutta niihin tutustuminen on vain lukemista ja kokeilemista, eikä niissä ole mitään älyä vaativaa.

"niin käytännössä ohjelmoinnin oppiminen vaatii aika lailla samanlaista ymmärrystä kuin matematiikan oppiminen."

Tähän en usko. Tunnen monia erittäin hyviä koodareita ,itseni lisäksi, jotka ovat matemaattisesti täysin torvia mutta hyviä ohjelmoijia.

Nyt alkoi kiinnostamaaan. Mitä full stack devaaja tekee? Millaisia softia, kuinka pitkiä koodinpätkiä? Itse en osaa ohjelmoida, silti kurssit rimaa hipoen saatu läpi. Työni takia osaan mielestäni ohjelmointiajattelutavan. Teen työssäni ohjelmoijille speksejä (mitä pitää ohjelmoida, mitä tauluja käyttää jne., mikä pitää olla lopputulos ja miltä sen pitää näyttää) .

Vierailija kirjoitti:

Veljeni on erinomainen koodari, siis oikeasti todella lahjakas. Suoritti kandin viidessä vuodessa, kun pääsi jo ensimmäisen vuoden jälkeen vakituiseen työhön ja sen jälkeen suoritellut silloin tällöin kurssin sieltä täältä. Matematiikassa veljeni ei ole koskaan ollut erityisen hyvä, siitä meinasi jäädä kandin saaminen kiinni. Saa tällä hetkellä niin hyvää palkkaa, että tuskin lähtee suorittamaan maisteria.

Itse olen aina ollut lahjakas matikassa. Hain opiskelemaan tietojenkäsittelytiedettä, koska en tiennyt mitä halusin tehdä. Matikka on tuntunut todella helpolta, mutta pääaineen kurssit tuntuvat työläiltä eikä mikään luonnistu. Pärjään kyllä, mutta aivan hirveällä työmäärällä.

En lähtisi opiskelemaan tietojenkäsittelytiedettä, ellei se oikeasti kiinnosta alana. Työllisyystilanne on toki hyvä, mutta en usko, että itse esim. saisin töitä erityisen helposti, sillä uusien ohjelmointikielten yms. oppiminen on itselleni jokseenkin tahmeaa. Onneksi alan vaihtaminen matlun sisällä on helppoa ja todennäköisesti jatkankin ensi vuonna joko matematiikan tai tilastotieteen linjalla.

It-alalla voi työskennellä ilman että osaa itse ohjelmoida. Kehitystiimissä saattaa olla yhtä ohjelmoijaa kohti 4-5 suunnittelijaa. Tietysti ohjelmointiymmärrys on hyvä olla tasolla mitä on mahdollista tehdä ja missä ajassa. On käyttöliittymiä joita voi rakentaa configuroimalla ohjelmoinnin sijasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensin pitää rikkoa myytit: tietojenkäsittelytieteen opiskelu saati alan työ ei ole mitenkään mahdotonta matemaattisesti lahjattomalle. Se ei myöskään vaadi mitään ihmeellisiä älynlahjoja.

Olin itse aina koulussa huono, ja matematiikka oli erityisen vaikeaa. Halusin kuitenkin koodariksi, koska olen epäsosiaalinen ja ajattelin että koodatessa saa tehdä yksin rauhassa töitä. Lukion todistus oli huono kuin perse (keskiarvo 6,5) ja lyhyt matematiikka. Pääsin kuitenkin sisään opiskelemaan tietojenkäsittelyoppia 15 hengen kiintiössä, jotka pääsee sisään suoraan valintakokeen perusteella. Valintakokeeseen oli luettavana yksi yleistajuinen kirja missä ei ollut mitään matemaattista. Luin sen kirjan toki monia, monia kertoja koska tiesin että todistuksen perusteella en tule pääsemään ikinä sisään yliopistoon joten on saatava huippupisteet pääsykokeesta.

Opiskelu, no, vaatihan se työtä aluksi, kun en ollut ikinä tehnyt mitään ohjelmoinnin tapaistakaan ja lisäksi tosiaan piti suorittaa se matematiikan appro, missä suurin este oli matematiikan kammoni. Se matematiikka on kuitenkin niin erilaista kuin lukion matematiikka, että monet pitkän matematiikan lukeneet sanoivat ettei niistä lukio-opinnoista hyötyä juuri ollut kuitenkaan, joten en usko olleeni lyhyen matematiikan ihmisenä edes huonossa asemassa heihin nähden (kuten joku sanoi, se ei ole yliopistossa laskentaa vaan "kuivaa todistelua", ja mulle se oli yllättävän helppoa vaikka laskento oli kauhua). Matematiikan peruskurssia varten jouduin kyllä tuntikausia iltaisin tekemään töitä, usein kaljan voimalla matematiikkapelkoani lääkiten, mutta suoritin sen, ja kaikki muutkin opinnot, 4 vuodessa.

Työ on ollut vielä paljon helpompaa, ja mitään sellaista matematiikkaa en ole koskaan tarvinnut jota ei olisi jo peruskoulun ala-asteella opittu. Ja mä olen tehnyt kaikenlaista vaativana pidettyäkin kuten paikkatietojärjestelmiä (tietokannoissa ja ohjelmointikielissä on valmiina kirjastot joilla paikkatietolaskentaa tehdään, sitä ei tarvitse osata itse). Tällä hetkellä teen full stack devaajana perus nettisoftaa, ja on helppoa kuin heinänteko. Uskomatonta, että ne maksaa mulle 4800 euroa kuussa, hommasta jossa ei ole mitään vaativaa älyllisesti. Ainoa vaativuus on, että täytyy tuntea monia erilaisia tekniikoita (sql, angularJS, javascript, j2ee, ldap, websocket...) mutta niihin tutustuminen on vain lukemista ja kokeilemista, eikä niissä ole mitään älyä vaativaa.

"niin käytännössä ohjelmoinnin oppiminen vaatii aika lailla samanlaista ymmärrystä kuin matematiikan oppiminen."

Tähän en usko. Tunnen monia erittäin hyviä koodareita ,itseni lisäksi, jotka ovat matemaattisesti täysin torvia mutta hyviä ohjelmoijia.

Nyt alkoi kiinnostamaaan. Mitä full stack devaaja tekee? Millaisia softia, kuinka pitkiä koodinpätkiä? Itse en osaa ohjelmoida, silti kurssit rimaa hipoen saatu läpi. Työni takia osaan mielestäni ohjelmointiajattelutavan. Teen työssäni ohjelmoijille speksejä (mitä pitää ohjelmoida, mitä tauluja käyttää jne., mikä pitää olla lopputulos ja miltä sen pitää näyttää) .

Full stack devaaja on ohjelmoija, joka tekee kaikkea ohjelmoinnissa: tietokantasuunnittelua ja toteutusta, server side koodausta, selainpuolen koodausta, usein myös määrittelyä ja testausta, asennusautomaatiota. 

Itselläni tällä hetkellä esimerkiksi työn alla kuljetukseen ja matkustukseen liittyvä ohjelmisto isolle asiakkaalle. Teen sitä kahdestaan toisen full stack devaajan kanssa niin että molemmilla on omat selkeät vastuualueet. Meillä ei ole mitään speksaajia ollenkaan, vaan asiakas ja me yhdessä ideoidaan, sitten koodataan protoa, asiakas kommentoi protoa ja muutetaan tarpeen mukaan jne. Hyvin dynaaminen prosessi, ja siihen suuntaan on muutenkin menossa hommat muualla paitsi joissain vanhakantaisissa kunnille tai valtiolle tehtävissä dinosaurusprojekteissa, joita tehdään vesiputousmallin mukaan.

Toisaalta vaikka ketterissä projekteissa ei juuri erillisiä määrittelijöitä käytetä, niin speksaajille on ihan uusi iso työllistävä homma kun töitä teetetään halvemmissa maissa. Niille tarvitsee tarkkaan speksata mitä ja miten tehdään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Veljeni on erinomainen koodari, siis oikeasti todella lahjakas. Suoritti kandin viidessä vuodessa, kun pääsi jo ensimmäisen vuoden jälkeen vakituiseen työhön ja sen jälkeen suoritellut silloin tällöin kurssin sieltä täältä. Matematiikassa veljeni ei ole koskaan ollut erityisen hyvä, siitä meinasi jäädä kandin saaminen kiinni. Saa tällä hetkellä niin hyvää palkkaa, että tuskin lähtee suorittamaan maisteria.

Itse olen aina ollut lahjakas matikassa. Hain opiskelemaan tietojenkäsittelytiedettä, koska en tiennyt mitä halusin tehdä. Matikka on tuntunut todella helpolta, mutta pääaineen kurssit tuntuvat työläiltä eikä mikään luonnistu. Pärjään kyllä, mutta aivan hirveällä työmäärällä.

En lähtisi opiskelemaan tietojenkäsittelytiedettä, ellei se oikeasti kiinnosta alana. Työllisyystilanne on toki hyvä, mutta en usko, että itse esim. saisin töitä erityisen helposti, sillä uusien ohjelmointikielten yms. oppiminen on itselleni jokseenkin tahmeaa. Onneksi alan vaihtaminen matlun sisällä on helppoa ja todennäköisesti jatkankin ensi vuonna joko matematiikan tai tilastotieteen linjalla.

It-alalla voi työskennellä ilman että osaa itse ohjelmoida. Kehitystiimissä saattaa olla yhtä ohjelmoijaa kohti 4-5 suunnittelijaa. Tietysti ohjelmointiymmärrys on hyvä olla tasolla mitä on mahdollista tehdä ja missä ajassa. On käyttöliittymiä joita voi rakentaa configuroimalla ohjelmoinnin sijasta.

Aika usein ei ole kehitystiimissä yhtään suunnittelijaa nykyisin, vaan koodarit ja asiakas suunnittelee ja ideoi  yhdessä ja sitten toteutetaan. Suunnittelijoita ei ole ikävä, mutta se on tylsää että tiukat tarjouskilpailut on johtaneet siihen, ettei juuri ole enää edes testaajia jolloin jopa varsin kriittisten isojen softien testaus jää toteuttajien ja asiakkaan harteille (ja se asiakas ei yleensä systemaattisesti osaa tai ymmärrä testata, kokeilee vaan vähän jotain).