Miksi lapsille niin paljon kotitöitä?

Siksi, että lapsi oppii vähitellen suoriutumaan kaikista tavallisista kotitöistä. Kun ne ovat osa arkea pienestä pitäen, niistä ei tule myöhemmin kohtuuttomalta tuntuvaa taakkaa.

Kotityöt on osa arkea, se arki on myös lapsen arkea ja lapsen arkeen myös aikuisena kuuluu ne kotityöt.

Lapsi ei opi itsestään pesemään pyykkiä, tai laittaa astianpesukonetta päälle, eikä muitakaan töitä jos ei häntä opasta.

Siksi yläasteella on kotitalous oppiaine, jossa opetetaan myös kotityöt kun ikävä kyllä monet vanhemmat eivät niitä lapsilleen muuten opeta.

Koska kotityöt kuuluu kaikille ja lapsetkin on hyvä opettaa pienestä pitäen tekemään niitä, enemmän sitä mukaa kun ikää tulee lisää. Vanhemmat eivät ole lastensa orjia.

Koska minä äitinä en ole mikään palvelija.

Ja näen aviomiehessäni tulokset mihin tuollainen "kasvatus" johtaa. Tosin noita lellittyjä aikuisia naisiakin on nykyään tosi paljon. Tosi raskasta avioliitolle kun toinen jättää kaiken kuin kakan pyllystä ja pilaa vaatteet pesukoneessa yms.

Oma poika on 4v ja osaa jo kaikki tavalliset kotihommat. 12-vuotiaana aivan taatusti saa hoitaa niistä oman osansa viikottain.

Meillä ei ole mitään huonepalvelijaa lapsille, kotityöt kuuluvat kaikille ikätason mukaan. Miksi epäilet että kotitöiden tekeminen on aina epämiellyttävää? Ja vaikka olisikin niin oppiipahan sietämään sitäkin tunnetta.

Vähän vierestä mikä/mitä on "kodin lajittelu"?

Vierailija kirjoitti:

Koska kotityöt kuuluu kaikille ja lapsetkin on hyvä opettaa pienestä pitäen tekemään niitä, enemmän sitä mukaa kun ikää tulee lisää. Vanhemmat eivät ole lastensa orjia.

eivät lapsetkaan ole vanhempien orjia ja jos et saa lapsia hyvällä tekemään hommia niin ei paljon teininä näy kotona jos se on työleiri. eli tehtävät lapsen luonteen mukaan. muista, että vanhemmat haluavat lapsen. lapset eivät välttämättä halunneet perheeseesi

Siks, että ei niitä tekemättä opi. Meillä molemmat pojat (9v. ja 7v.) ovat aina tehneet sen, mitä iältään ovat osanneet. Osaavat tarttua kehottamatta imuriin, isompi laittaa ruokaa joskus, osaavat lykätä treenivaatteensa (ja toki miksei muitakin, treenivaatteet on se oma vastuu, koska muuten yks kaks ne on pyykkikorin pohjalla tai pesemättä mytyssä) koneeseen ja laittaa pikapesun päälle. Minä olen äiti, mutten piika. Jos kaikki jää mulle, niin sitte loppuu lasten harrastamiset, koska yksinkertaisesti ei aika riitä.

Minä en saanut ikinä tehdä kotitöitä enkä siis oppinut niitä ennen kuin muutin omiin oloihini. Oli todella noloakin etsiä tietoa kirjastosta kun ei ollut nettiaikaa yksinkertaisten kotitaloustöiden suorittamisesta. Minulle sanottiin aina kotona ettei minua haluta jalkoihin sotkemaan ja joudan kyllä sitten touhuamaan omassa kodissani. Suoraan sanottuna kauhea suhtautuminen ja arvopohja!

Omat lapseni ovat tehneet ikätasoisesti kotitöitä eikä heistä kukaan ole kärsinyt siitä. Taitavat olla pikemminkin ylpeitä kun osaavat myös laittaa ruokaa ja leipoa.

Vierailija kirjoitti:

12-vuotias tyttömme ei ole koskaan joutunut tekemään kotitöitä, tähän en laske oman huoneen siivoamista. Hän kertoo usein, kuinka kaverinsa joutuvat kuulemma joka päivä tiskaamaan, viemään roskia ym. Miksi? Mitä lapsi saa siitä, että joka päivä joutuu tekemään niin paljon kotitöitä? Ei se opeta vastuuta, vaan saa lapset inhoamaan arkiaskareita. Meidän tyttöä kun ei koskaan ole pakotettu niihin, ei hän myöskään ole oppinut niiden olevan tylsä arkiaskare. Päinvastoin: nykyään hän täysin vapaaehtoisesti esim. hoitaa kotimme lajittelun. Sanoo sen olevan hauskaa puuhaa.

Uskotko myös kaiken mitä lapset ja lasten kaverit kertovat? Noissa "tekemisissä" myös saatetaan hieman liioitella ;). Roskien vienti nyt ei ole kummoinen homma vaikka joka päiväkin. Vieläkö nykyään jossain tiskataan käsin? Hyvä asia, että lapset oppivat ottamaan vastuuta kotitöistä ikätasonsa mukaan.

Mun oma äiti teki mulle karhunpalveluksen, kun en joutunut osallistumaan kotitöihin. Olihan se mukava naureskella kavereille, että ai sä joudut meneen kotiin siivoon, mä meen katsoon telkkaria. Ongelmat tulikin sitten kun muutin pois sieltä kotoo, moni kotityö oli ensinnäkin vaikeaa (se oli aikaa ennen internettiä, eli en päässyt googlettamaan) ja tietynlaiset rutiinit puuttuivat. Eli kun on tottunut siihen että jugurttipurkki poistuu pöydältä roskiin tekemättä mitään, oli siihen hankala opetella aikuisena. Ei niin etten olisi tiennyt että mun pitää se laittaa itse roskiin, mutta se ei ollut takaraivolta tullut rutiini.

Koska ne on töitä jotka on opittava. Mua hävettäis jos mun lapsi ei yläasteelle mennessä jo osais tiskata, pyykätä ja luututa. Ihme uusavuttomuutta sellainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska kotityöt kuuluu kaikille ja lapsetkin on hyvä opettaa pienestä pitäen tekemään niitä, enemmän sitä mukaa kun ikää tulee lisää. Vanhemmat eivät ole lastensa orjia.

eivät lapsetkaan ole vanhempien orjia ja jos et saa lapsia hyvällä tekemään hommia niin ei paljon teininä näy kotona jos se on työleiri. eli tehtävät lapsen luonteen mukaan. muista, että vanhemmat haluavat lapsen. lapset eivät välttämättä halunneet perheeseesi

Vai että luonteen mukaan... Oletko exäni jonka mielestä tyttölapsille kuuluu kaikki kotityöt ja pojille ne mitkä sattuu huvittamaan? Kotityöt voi jakaa lapsen iän mukaan, pienemmille helpompia hommia mutta "luonteen" mukaan jakaminen on epäreilua lapsia kohtaan.

Uskon siihen että ne lapset jotka oppivat kotona tekemään töitä saavat myös ne harvalukuiset kesätyöpaikat joita on tarjolla, koska eivät ole peukalo keskellä kämmentä enää teini-iässä. Ja en nyt tarkoita mitään työleiriä kotona vaan ihan normi roskanvientiä jne.

Jep, mun miehessä kanssa näkyy se, ettei kotitöitä ole joutunut tekemään. Lakanat oppi vaihtamaan intissä. Kun muutettiin yhteen 15 vuotta sitten, ei osannut tiskata, ei ymmärtänyt huuhtelun/liottamisen merkitystä, ei osannut imuroida, pyyhkiä pölyjä, pestä lattiaa tai vessaa, pestä pyykkiä, käyttää astianpesukonetta, käyttää uunia. Onneksi on kiltti mies ja on opetellut joitakin asioita, mutta surullinen totuus on, että yksin ei pärjäisi. Itsekin hän tämän myöntää.

Ettette nyt sitten kuvittelisi, että minä teen kaiken, niin ei sentään. Mies tekee asiat jotka osaa paremmin; huoltaa koneet, autot, rännit, pihan, lämmittää takan, avaa viemärit, korjaa ja nikkaroi yms. Minä en edes palanutta lamppua vaihda, ihan periaatteesta. Kuitenkin olen opetellut tekemään paljon noita asioita jotka mies tekee, myös ihan periaatteesta, mutta vastuu niistä on hänellä.

Ei minuakaan pakotettu, mutta sain ruveta auttamaan kotitöissä jo alle kouluikäisenä, jolloin ne menivät hauskana leikkinä. Ja taisin olla vähän ylpeäkin siitä, että pystyin olemaan avuksi. Yhteinen siivouspäivä kotona ei nyt aikuisenakaan tunnu ikävältä, juuri siksi että se on yhteinen. Kotitöiden yhdessä tekeminen voi olla myös yhteistä aikaa lapsen kanssa.

Siitähän lapsikin kotitöitä oppii inhoamaan, jos aikuiset suhtautuvat niihin ikävänä velvollisuutena.

Minun ei ollut pakko tehdä kotitöitä, mutta niitä opetettiin ja oli normaalia välillä tehdä jotain. Lapsetkin voivat olla aika väsyneitä, itse ainakin olin.

Edellä mainittuihin syihin vielä lisänä: Lapsen on hyvä saada kokea, että hänkin on tärkeä jäsen perheessä ja hänen valinnoillaan ja tekemisillään on oikeasti merkitystä. Kotityöt ovat myös kiva tapa olla yhdessä ja nähdä vaivaa asioiden eteen. Jo pieni lapsi nauttii kokemuksesta, että aikuinen ilahtuu avusta.

Koska tää on meidän kaikkien koti eikä kenenkään täyshoitola.

Minun lapset on vasta 3 ja 5 eli ne on vielä intopiukeena viemässä sitä roskista tai osallistumassa imurointiin, ja 5v suhtautuu pyykinlajitteluun samalla innolla kuin pikkukakkosen nettipeleihin, joten isompien lasten kohdalla käytännöntoteutuksesta en tiedä vielä mitään. Mutta pidän itsestään selvänä että yhteistä kotia hoidetaan yhdessä - jää kaikille enemmän vapaa-aikaa ja energiaa tehdä niitä kivoja asioita jotka nekin toistaiseksi tehdään yhdessä.

Sitä paitsi uskon vakaasti että ihmisen itsetunnolle on hyväksi olla (myös) osallinen, hyödyksi, iloksi, tarpeellinen, avuksi, tuottelias, eikä vain palvelun kohde.

Ei ollut pakko tehdä, enkä juuri tehnytkään. Ei mitään vaikeuksia, nyt olen yli nelikymppinen ja kyllä olen ehtinyt kotitöitä tekemään. Ihme juttu,että siivous, pyykinpesu,ruoanlaitto onnistui ilman vaikeuksia. Koulun kotitaloustunnillakin tekemäni ruoat onnistuivat yhtä hyvin kuin niiden, jotka olivat kotiorjia. Köyhyys ja kotityöt ovat aina liittyneet yhteen. Ensimmäiset kotityöt tein omassa asunnossa, ei tarvittu koko lapsuuden opiskelua, että osaa yksinkertaisia tehtäviä. Ai,että halveksin köyhiä ihmisiä, jotka siivooovat osa jopa työkseen. Hyi,kamala.