Lue keskustelun säännöt.
Linnakundin morsian
08.02.2017 |
Kun joululoma alkoi, niin koko suku tuli taas jouluksi käymään. Nyt oli tarkoitus juhlia häitä. Äidistä tuli morsian, entisen linnakundin morsian, mutta morsian kuitenkin. Hän oli kaunis morsian hääpuvussaan ja heidät vihittiin ja vihkimisen jälkeen tanssittiin häävalssia. Siellä se kajahti kovaan ääneen valssi, että "Silloin seppelepäinen taas nuori morsian on!" ja vaikka äiti oli jo lähemmäs kuudenkymmenen iältään, niin silti hän tunsi itsensä nuoreksi morsiameksi. Sofianna ja Janika oli puettu parhaisiin vaatteisiinsa ja se äidin miniä jolla on kaksi pientä tyttöä, huolehti Sofiannasta ja Janikasta häiden aikana siellä häissä.
Niin saivat nuo mies ja nainen toisensa ja naisen ei tarvinut enää elää yksinhuoltajaleskenä eikä miehen tarvinnut olla enää asunnoton. Häiden jälkeen mentiin koko suku Kuusamoon hoteliin ja Kuusamon tropiikki-kylpylässä uitiin ja syötiin hyviä hotellin ruokia ja kaikki olivat onnellisia ja etenkin lapset olivat kaikki innoissaan. Joulu meni mukavasti ja joululahjojakin etenkin lapset saivat. Joulupyhien jälkeen suku lähti takaisin sinne missä kukin perheistä asuukaan ja äiti, isä ja tytöt menivät Kuusamon mökille joksikin aikaa ja siellä vietettiin aikaa. Sofianna oli onnellinen nyt, kun on sekä äiti että myös isä hänellä. Janika oli oikein tyytyväinen myös silloin kun uusi isä hoiti häntä ja tykkäsi isästäänkin kovasti. Isältä sujui hyvin lastenhoito, myös pikku Janikan kakkavaippojen vaihto sujui hyvin.
Kuusamosta lähdetiin sitten Joensuuhun kun arka jälleen alkoi ja Sofiannalla koulu. Äiti hoitaa Janikaa kotona ja isä käy jossakin työpajalla kuntouttavassa työtoiminnassa neljänä päivänä viikossa sekä myöskin alkoholistien AA-kerhossa jossa hän on hyvin päässyt eroon viinasta. Suurin mikä on autanut pääsemään eroon viinasta on Jeesus ja isä oli tullut vankilassa uskoon, mutta uskoo eri tavoin kuin muu perhe. Äiti ja Sofianna ovat mormoneja ja isä on helluntailainen ja käy aika säännöllisesti helluntaiseurakunnassa. Se, että aviopuoliso kuuluu eri uskontoon, ei haitannut äitiä tässä vaiheessa koska muuten tuo Luukas on hänen elämänsä mies eikä hän arvannutkaan leskenä enää miestä löytävänsä, mutta Luukas löytyi.
Yhteisiä lapsia ei äiti voi enää Luukaksen kanssa saada, hän on liian vanha lapsentekoon, mutta on nämä pikkutytöt, Sofianna ja Janika ja nämä hyvin riittävät tämän perheen lapsiksi. Koira oli myös edelleen elossa ja koira hyväksyi uuden isäntänsä. Koiran lisäksi perheeseen hankittiin myös kaksi kissanpentua. Se, kun perheenjäsenet kävivät eri kirkossa, ei ollut mikään ongelma. Sofianna tykkäsi käydä oman kirkkonsa lastenkokouksissa mutta sen lisäksi Sofianna alkoi käydä myös helluntaiseurakunnan Warkki-toiminnassa joka on 10-15-vuotiaille suunnattua varhaisnuorisotoimintaa helluntaiseurakunnassa. Niissä illoissa Sofianna viihtyi myös ja helluntaiseurakunnalla oli myös kärrykerho-niminen lastenkerho johon Sofianna osallistui. Sofianna tykkäsi kuitenkin oman seurakunnan lastenkokouksista paljon mutta joskus halusi myös isän kanssa mennä siihen kirkkoon mihin isä kuuluu.
Kommentit (14)
Sofianna oli hyvä koulussa ja piti koulussa esitelmän Downin syndroomasta ja kertoi pitävänsä sensiksi, kun hänen siskollaan on Downin syndrooma. Se oli hyvä esitelmä. Sofianna sai joka kokeesta parhaimman mahdollisen arvosanan ja myös harrastuksissa pärjäsi hyvin ja vanhemmat miettivät, että pyrkiikö Sofianna saamaan huomiota täydellisyyden tavoittelulla koska kokee, että perheen erityistä tukea tarvitseva lapsi Janika vie niin paljon vanhempien huomiota. Yhtenä viikonloppuna Sofianna osallistui kehitysvammaisten lasten sisaruksille tarkoitetulle leirille josta hän sai uusia kavereita ja hänestä oli todella voimaannuttavaa päästä juttelemaan muitten samassa tilanteessa olevien lasten kanssa.
Äiti ja isä koettivat huomioida myös Sofiannaa ja Janikalle järjestyi hyvä tukiperhe jossa Janika oli viikonloput ja niiden viikonloppujen aikana kotona tehtiin kaikkea sellaista mitä Sofianna halusi ja Sofianna sai silloin vanhempiensa jakamattoman huomion. Kevät kului nopeasti ja kaikila meni hyvin. Isä haki ammattikouluun ja pääsi opiskelemaan puusepäksi ja aloittaa opinnot syksyllä. Sofiannan asioista oli palaveri ja Sofiannalla meni muuten hyvin, mutta elämässä oli ollut paljon muutoksia ja tuumattiin, että yläaste jatkuvasti vaihtuvine opettajineen voisi olla liian iso ja stressaava muutos Sofiannalle vielä tässä vaiheessa ja päätettiin, että Sofianna opiskelisi kuudennella luokalla vielä yhden vuoden ja olisi silloin saman ikäinen kuin muutkin kuudesluokkalaiset. Muut luokkakaverit lähtevät yläkouluun, mutta Sofianna jatkaa vielä tutussa, turvallisessa alakoulussa vuoden ajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oliko pakko heti lukematta laittaa alapeukku!
Mielenkiintoinen tuo linnakundi! Eikä tarvitse sitte tulla laittamaan tänne mitään asianhaarojenväleistä viestejä!
Mikä tämä sekopää nyt siis on? ? Ei pysy enää kärryillä.
Vierailija kirjoitti:
Mikä tämä sekopää nyt siis on? ? Ei pysy enää kärryillä.
Linkkakundiko sekopää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikä tämä sekopää nyt siis on? ? Ei pysy enää kärryillä.
---"seurakunnalla oli myös kärrykerho-niminen lastenkerho"---
Kaiken kaikkiaan erikoinen vuodatus tuo aloitus jatkoviesteineen.
Ketä ovat Sofianna ja Janika, kuusikymppisen äidin saamat iltatähdet?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
AspergerBitch kirjoitti:
Go Henna... 👌😆
Asiatonta mainita nimiä!
T. Lakimies Viipurista
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos täällä lukee tätä joku joka on vankilassa, niin sitten kun pääset sieltä pois niin kannattaa osallistua erilaisiin ryhmiin niin on järkevää tekemistä. Seurakuntien kokoukset, kielten opiskelu, peli-illat, kädentaito-ja kokkailuryhmät ja eri sairauksien vertaisryhmät jne on kaikki hyviä harrastuksia joita suosittelen.
Kuusamossa saisin myös kavereita kun tutustuisin Jaanan kanssa paikallisiin mormoneihin ja lestadiolaisiin ja moniin muihinkin paikallisiin ihmisiin, esim jos Jaanalla olisi collie niin collieyhdistyksen tyyppeihin ja heidän koiriinsa. Jos Jaanan collie tekisi pennut niin minä varmaan saisin yhden niistä itselleni ja kun koira olisi niin tulisi lenkile ainakin lähdettyä sen kanssa ja kunto pysyisi hyvänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No,olipahan taas tekstiä kerrakseen.Kakkavaipat,downit,mormonit ja hellarit sulassa sovussa.Eipä ollut vaikea arvata kuka tuollaista tekstiä tuottaa.Se on meidän oma prinsessa.P.s Sanajärjestys on jotenkin outo, vaikka pidätkin itseäsi lahjakkaana kirjailijana.
Muutaman päivän päästä Janika sanoi myös "isi" ja Sofianna oli aivan innoissaan myös ja koetti opettaa Janikaa sanomaan Sofianna. Sofianna monta kertaa päivässä sanoi, että "Janika, sano Sofianna!" Se oli kuitenkin sen verran vaikea sana, että sitä ei vielä Janika oppinut sanomaan. Perheessä elettiin onellisia aikoja. Sofianna toi kotiin kavereitaan ja oli luokassaan suosittu tyttö. Janika innoissaan taaperteli aina niitä Sofiannan kavereita vastaan ja oli oppinut sanomaan "Moi!" ja moikkasi jokaista iloisena. Jotkut kaverit ihmettelivät Janikan poikkeavaa ulkonäköä. Sofianna kuitenkin selitti kaikille asiallisesti, että Janikalla on Downin syndrooma.
Janika oli suloinen myös Sofiannan kavereiden mielestä ja jokainen halusi ottaa Janikan syliin ja monesti huomio oli Janikassa ja Janika halusi aina tulla Sofiannan huoneeseen kun Sofiannalla oli joku kaveri siellä ja halia myös sitä Sofianan kaveriakin ja siellä Janika jokelteli ja äänteli ja esitteli pehmolelujaan ja nukkejaan Sofiannan kavereillekin kunnes äiti sitten haki Janikan pois ja sanoi, että annahan isompien tyttöjen olla keskenään. Janika monesti protestoi kovaan ääneen ja parkui kun näin tehtiin.
Janika lähestyi kahden vuoden ikää ja omaa tahtoakin alkoi olla Janikalla jo. Janika oppi sanan "Ei" ja monesti kun piti alkaa syömään tai mennä pesulle tai nukkumaan, oli Janika eri mieltä ja huusi silloin "Ei!" myös seiniin ja lattiaan piirtely tuli tavaksi ja samoin se, että yöllä Janika saattoi ottaa kakkavaippansa pois ja leikkiä kakallaan. Joka aamu oli laitetava lakanoita pyykkiin ja pestävä saman tien koko tyttö, mutta Janika vaan nauroi. Erityishuollon työntekijät sanoivat, että tämmöiset hankaluudetkin kuuluvat Downin syndroomaan ja että jos arki kotona kovin rankkaa on, niin perhe voi harkita myös tukiperhettä jossa Janika olisi noin kerran kuussa yhden viikonlopun.