Onko lapsuuden- ja/tai nuoruudenhaaveesi toteutunut? Oletko tällä hetkellä tyytyväinen?

En oo edelleenkään harrastanut seksiä Damon Albarnin kanssa, että siinä mielessä ei ole toteutunut mun nuoruuden haave. Työn alla!!!

up

Kyllä, haaveeni oli eristäytyä täysin muista ihmisistä. En ole väleissä vanhempiini, ei ole kavereita, enkä ole koskaan seurustellut yms.. Tuli luonnostaan ja ei olekaan niin kivaa kuin ajattelin. Muistan kun oikeasti haaveilin jatkuvasti nimenomaan tällaisesta elämästä. Siihen kuului vielä se, että opiskelujen jälkeen muuttaisin yksin omakotitaloon asumaan...N23

On. Ihan kaikki.

Ei mulla ollut kovin tarkkoja haaveita. Ne mitä oli, on toteutuneet. Sellainen mies, suhde ja perhe jonka olin ajatellut sopivan minulle. Olen saanut matkustaa, opiskella ja elää niin kuin olen halunnut. Rahallisesti menee ihan mukavasti köyhän lapsuuden jälkeen. Tällä hetkellä ei oikeastaan edes ole oikein haaveita. Kaikki on hyvin. Pysyis vaan näin.

Mikään ei ole toteutunut. Minusta piti tulla huippumalli, halusin asumaan New Yorkiin ja halusin komean liikemiehen mieheksi.

Minusta tuli lyhyt ja ruma, joten huippumallius sai jäädä haaveeksi. Minusta tuli sen sijaan koodari. Aikuistuttuani huomasin olevani myös tutuissa ympyröissä parhaiten viihtyvä, joten en todellakaan enää halunnut mihinkään New Yorkiin. Erakkoluonteeni paljastui myös parissa nuoruuden seurustelun yrityksessä ja totesin etten halua minkään sortin miestä.

Olen tyytyväinen elämääni tällä hetkellä.

Unelmoin oikeaan kaupunkiin muuttamisesta ja kerrostalossa asumisesta, koska lapsena asuttiin keskellä metsää vanhassa omakotitalossa. Aikuisena sitten kokeilin kerrostaloelämää ja totesin, ettö se on ihan perseestä. Nyt omassa talossa.

Nojoo.... Niin kauan kuin muistan olen halunnut koiran ja kissan. Ensin otin kissan kun olin 17 ja koiran kun olin 18. Olen myös aina unelmoinut onnellisesta parisuhteesta ja että meillä olisi omakotitalo ja mökki. Tätä kyllä tuskin tulee tapahtumaan mutta onhan tässä vielä aikaa yrittää olen vielä 24 vuotias!

Mulla ei ollut mitään kovin konkreettisia haaveita. Lähinnä se, että pääsisin tuppukylästä väljemmille vesille ja saisin opiskella / tehdä töitä ulkomailla. Nämä kaikki ovat toteutuneet, ei toki itsestään, mutta mitenkään hirveästi ei ole tarvinnut niiden eteen ponnistellakaan. Työelämää jo muutaman vuoden maistettuani aloin haaveilla itsenäisestä työstä, missä ei kukaan pomottaisi minua. Sen sain myös, tavalla jota en ollut tullut ajatelleeksi aiemmin. Huomasin mahdollisuuden ja tartuin siihen, ja nyt teen itsenäistä, kiinnostavaa työtä oman kotini rauhassa ja aika pitkälti voin määrätä oman tahtini.

Toki minusta ei tullut presidenttiä, astronauttia eikä nunnaa, ei kuuluisaa muusikkoa eikä kirjailijaa. Mutta tulipahan luovan alan työntekijä kuitenkin, ja on vain hyvä, ettei sen sivutuotteena tullut kuuluisuutta, vaikka nimeni silloin tällöin tekijäluetteloissa vilahtaakin. Se ei haittaa, kunhan naama ei ole teeveestä tuttu. Näin on just hyvä.

Lapsuuden haave on toteutunut jo osittain; olen vaihtanut kummatkin etunimeni, muutin omilleni lukion ekalla. Mutta erakoituminen kokonaan omasta suvusta ei tule koskaan tapahtumaan (tajusin teininä miten ihana suku minulla onkaan), äidistä erakoituminen on yhä työn alla, minulla ei ole laajaa kaveripiiriä enkä vielä asu Helsingissä opiskelemassa/töiden takia. Enkä muuttunut miljonääriksi sillä hetkellä kun muutin omilleni. Sekä "katoaminen" on jäämyt vain haaveeksi

On. Halusin lapsia ja halusin tutkijaksi, molemmat haaveet toteutuivat. Elämä toi paljon muutakin mistä ei osannut haaveillakaan ja myös sellaista jonka vasta ajan päästä on tajunnut itseä kasvattaneen.

up

up

up