Olen antanut lapseni huostaan vapaaehtoisesti

Vierailija kirjoitti:

kun ymmärsin, etten pysty häntä hoitamaan mielenterveyden ongelmien vuoksi. Lapsi on jo aikuinen ja on pärjännyt hyvin, hänellä oli hyvä sijaisperhe. Minut on kuitenkin leimattu pahan tekijäksi ja suku on täysin hylännyt. En siitä välitä enkä valita, koska olen sitä mieltä, että ratkaisuni oli oikea.

Se oli kyllä hyvä päätös jos et pystynyt en hoitamaan ymmärrän täysin

On mullakin mt-ongelmia ja oon silti pystynyt lapsen hoitamaan.

Vierailija kirjoitti:

On mullakin mt-ongelmia ja oon silti pystynyt lapsen hoitamaan.

Mt-ongelmia on monenlaisia.

Hyvä päätös! Lapsen etu on tärkein etu. Voimia sinulle! Olet hieno ihminen :)

Vierailija kirjoitti:

On mullakin mt-ongelmia ja oon silti pystynyt lapsen hoitamaan.

Mullakin on mt-ongelmia ja olen pystynyt lapseni hoitamaan. Mutta mt-ongelmaisena tiedän, että ongelmia on monenlaisia ja itselläni (onneksi) ongelmat ovat suht lieviä, pärjään hyvin normaalielämässä täysin (vaikka käytänkin ohella mt-palveluita).

Aina ne ongelmat eivät ole helppoja tai hoidettavissa niin, että lähiympäristö voisi hyvin. Ap on tehnyt rohkean ja epäitsekkään päätöksen ja toivon ap:lle paljon kaikkea hyvää.

Arvostan!

Ap tässä vielä. Olin lapseen kuitenkin yhteydessä kaiken aikaa ja ollaan nytkin hänen kanssaan yhteydessä ja välit ovat hyvät. Tietenkin silloin kun hän oli lapsi, niin ei ymmärtänyt asioita ja ratkaisuja. Nyt ollaan niistä keskusteltu ja hän on itsekin hyväksynyt asian. Toin tämän asian esiin siksi, että huostaanotto ei ole aina suinkaan paha asia.

Olet varmaan sinkku?

Todella hieno, epäitsekäs ratkaisu, tiedän naisia, jotka ovat hankkineet itsekkäästi lapsen, eivätkä ole antaneet lasta esim. isän hoitoon, vaikka se olisi ollut lapsen etu.Mutta he ovatkin rakkaudesta osattomiksi jääneitä pikkutyttöjä, joille ei ole tarjolla muuta kuin lapsensa rakkaus. Kannattaa kuitenkin harkita tarkkaan nimenomaan lapsen näkökulmasta paras ratkaisu.

Tiedän myös naisia, jotka ovat luopuneet lapsistaan erossa, kun ovat löytäneet uuden rakkauden.Se kyllä tuntuu oudolta, koska olen luullut että normaalille naiselle lasten ohi ei mene kukaan.Mutta enhän ole kulkenut heidän kengissä, joten en voi myöskään arvostella.

Huostaanotto on ollut huono ratkaisu vain aikoinaan, kun lapsia otettiin perheisiin työvoimaksi rahan kiilto silmissä tai sijoitettiin laitoksiin, joissa "hoitajina" oli persoonallisuushäiriöisiä ammattitaidottomia naisia, jotka hakkasivat lapsia verille ja pilkkasivat lasten vanhempia huoriksi, juopoiksi, laiskoiksi, vastuuntunnottomiksi, hulluiksi jne.Ja tuo on totta, nähty ja koettu.Mutta lapsi ei ole vastuussa vanhempiensa teoista.

Noista päivistä on aikaa vuosikymmeniä.

Se, että itse antaa lapsensa huostaan, on suurta rakkautta lasta kohtaan. Voi toki olla myös itsekkyyttä. Itse annoin yhden lapsistani huostaan, koska hän on niin suunnattoman rakas, enkä halunnut häntä menettää ja koska huollettavinani on myös muita rakkaita pikkuisia, kaikilla sama isä.