Hirveä sisäinen ristiriita! Auttakaa mua päättämään (suhdeasiaa)

Miten me nyt voidaan sua auttaa? Sun on itse päätettävä, otatko riskin. Vaikea tuohon on mitään neuvoa, kun et kerro mikä asia on kyseessä.

Anna yksi mahdollisuus jos rakastat. Seuraavasta kerrasta poikki.

Anna mahdollisuus. Jokainen mokaa joskus.

Ajattelin, jos jollain on kokemusta. Yleensä kai valehtelija valehtelee uudelleen? Tai onko jäänyt kaduttamaan, että EI yrittänyt uudestaan? Ymmärrän kyllä, että päätös on tietenkin minun.

Olen sitä mieltä, että antaisin mahdollisuuden. Juuri se että jokainen mokaa joskus, mutta jos toistuu niin sitten peli poikki. Pitää oppia virheistänsä. Ja vielä se jos todella rakastat miestäsi ja teillä on pitkä suhde takaisin, yrittäisin rakentaa suhdetta uudelleen.

Takana* t. 5

Minulla oli samanlainen tilanne. Erosimme aika huonoissa väleissä exäni kanssa (oltiin kyllä aika nuoria molemmat, 20v) enkä viitsi nyt avata mikä eron aiheutti, mutta oli useiden asioiden summa. Ei pettämistä kuitenkaan.

Koko suhteen ajan exäni oli valehdellut pikkuasioista, aina enenevässä määrin. Annoin joka kerta anteeksi, kun ei ollut mistään isoista jutuista kyse, tyyliin "ootko imuroinu?" "Joo olen". Jossain vaiheessa alkoi hiertää nämä pienet valheet ja lupausten pettämiset todella, oltiin suunniteltu jo yhteistä tulevaisuutta vakavasti, otin puheeksi ne ja kysyin että ymmärtääkö hän, että mietin vain mistä muista, isommista asioista hän valehtelee, ja että en pystyisi luottamaan yhteistä lastamme (jos olisi) hänen hoitoonsa, kun sanaan ei voi luottaa ja aina kaikki hänen sanomansa kotiintuloajat venyy tunneilla. Ei ymmärtänyt yhtään, olisi kuulemma eri asia jos olisi lapsi.

No, ero tuli miehen (pojan) aloitteesta ja olin aivan rikki. Pari viikkoa kului ja hän lähestyi viestillä, että oli kuulemma tehnyt elämänsä pahimman virheen, haluaisi minut takaisin yms. Koska itsellekin oli jäänyt tunne, että asioille oli vielä tehtävissä jotain, sovittiin että yritetään vielä. Annoin yhden ehdon yhteen palaamiselle ja aikarajan sen toteuttamiselle (liittyy siis siihen, mikä suhteemme lopulta päätti, tarkalleen ottaen hänen piti keskustella erään henkilön kanssa minun kohtelemisestani). Ei toteutunut ja epäluotettava käytös jatkui, ja sanoin että asia selvä, tiedät mitä nyt tapahtuu, hyvästi.

Ensimmäisen eron jälkeen jäi tunne, että jotain olisi ollut tehtävissä. Toisen eron jälkeen ei enää jäänyt, enkä ole mistään päätöksestäni ollut ikinä yhtä onnellinen, ylpeä ja tyytyväinen. Ei kaduta tuo mahdollisuuden antaminen, koska jättäessäni exän olin jo aivan varma, että en olisi itse voinut tehdä enää yhtään mitään. Tässä minun kokemukseni, en oikein osaa neuvoa sinun tilanteessasi. Itse ainakin tein suurimman "surutyön" välissä erossa ollessamme, eikä lopullinen ero tuntunut enää ollenkaan niin pahalta. Olin vain onnellinen että se kaikki oli ohi.