Haluaisin olla tyhmä. Siis onnellinen ja tyhmä. Tampio, dille, pipipää.

Olisi kiva, kun eläisi vain hetken kerrallaan huolehtimatta liikaa monista asioista.

vedän muutaman vuoden viinaksia ja kovia huumeita päivittäin niin eiköhän se haluamasi olotila onnistu :)

Tarvitsisin sen hengähdystauon nyt. Viime yönä valvoessani ja sängyssäni mietin että katoaisinko.



ap

Koska sitten tietäisit, että elämääsi vaikuttaa eniten ASENNE, ei älykkyys.

Pitäisi muistaa että elämä on lahja ja lapset ovat lahja...



Toisaalta juuri syyllisyydestä haluaisin eroon.

Siltä ainakin vaikuttaa. Onnellisuus voi olla vaikeammin hankittavissa, tuolla menolla.

En kuitenkaan ole niin tampio, etten tajuaisi miten elämänasenteeni ja -tilanteeni vaikuttaa lapsiini ja muihin läheisiini.



ap

Siis ihan tosi, jos jollakulla on älykkyyden mittana se, että kuinka paljon murehtii, niin hakoteillä on mielestäni.

Älä ihmeessä kiellä negatiivisia tunteitasi. Niiden kieltäminen sitoo energiaa. Sano tunteesi vain reilusti ääneen, yksinäsi tai tällä palstalla, niin otat jo askeleen eteenpäin.



Et pysty vaikuttamaan kaikkiin ulkoisiin tekijöihin. Mutta pystyt muuttamaan sisältäsi itseäsi, asennettasi. Et ehkä 100 % muutosta, mutta edes 50 % muutoksen. Jos vain haluat.





7

Itsekin haluaisin vain olla, ilman mitään murheita. Ihan vaan elää päivästä päivään, miettimättä mitään sen ihmeellisempiä. Mutta kun on mies ja kaksi pientä lasta se ei oikein onnistu. Välillä mietin katoamista, että lähtisin vaan pois ja jättäisin kaiken taakseni. Mutta rakastan lapsiani ihan liikaa voidakseni tehdä niin. Eli pitää vaan koittaa jaksaa tätä p****a.

Voitko kertoa tarkemmin miten asennetta voisi muuttaa. Voimat alkaa olla aika loppu. Nukuin viime yönä vain kaksi tuntia, muu aika meni murehtimiseen ja itkemiseen.



ap

neuvolassa. Mistään ei apua. Itse täältä suosta on noustava, mutta miten? Miten olette muut onnistuneet?



Alkaa usko parempaan loppua.



Ja vaikka soittaisin mihin tai kenelle tahansa, kukaan ei tule tänne kotiin minua pelastamaan.



ap