Lue keskustelun säännöt.
Väärän isän ajatuksia.
04.02.2017 |
Tapasin ex vaimoni vuosia sitten. Hänellä oli lapsi entisestä suhteesta jolla isä ei ollut elämässä mukana.
Olin tälle lapselle isähahmo pienestä pitäen.
Vuosien kuluessa saimme myös yhteisen lapsen. Näin meillä oli sisarukset.
Kaksi ihanaa lasta.
Aika kului ja parisuhde kaatui. Menetin vaimoni.
Se mistä olen iloinen on lapseni joita en menettänyt.
Pahin pelkoni oli menettää lapsi mihin minulla ei ollut laillisesti oikeutta ,mutta onneksi ex vaimoni antoi minun tavata lasta samoin kuin virallisesti omaanikin.
Ex vaimollani on todettu nyt agressiivinen syöpä. Olen auttanut lasten kanssa ja he ovat olleet enemmän luonani kuin alkuun sovimme.
Yritän tukea ja ymmärtää. Antaa aikaa lapsille tässä tilanteessa kun tulevaisuus on epävarmaa äidin suhteen.
Huomasin että tarvitsen sitä itsekin näinä aikoina. Onneksi on kaverit ja suku keille purkaa asioita sisältäni.
Pelkään nyt eniten menettäväni toisen lapsistani jos hänen äiti ei voita taistelua syöpää vastaan.
Kiteytettynä kyllä nyt miestä lyödään ja kovaa.
Lapset ovat nyt isovanhemmillaan.
Lämmitin saunan ja ostin saunaolutta. Sauna on lämmin mutta en mennyt. Ei huvittanut vatvoa yksin asioita. Avasin kyllä oluen mutta ei se olotilaa muuttanut. Menee hyvä olut hukkaan.
Kommentit (9)
Näin minäkin toivon etten lastani menettäisi.
Lain mukaan en ole huoltaja ,enkä koskaan osannut aikaisemmin asiaa edes ajatella.
Kaikki on tapahtunut itsestään.
Lapsella on papereissa isä joka ei ole koskaan lasta elämäänsä ottanut.
Elatusmaksut on aikoinaan laskettu ja pyöreä nolla on papereissa.
Ei siis taloudellisestikaan.
Aion kyllä tarvittaessa taistella jos on tarve.
Toivon ettei tarvitse.
Lapsi on nyt 14 vuotias. Jokin mielipide hänelläkin kaiketi on asiaan.
Pitäisi ottaa selvyys näistä olemattomista oikeuksista jotta edes vähän (ehkä) helpottaisi tietämystäni kuinka toimia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja kiitos. Sanoilla on yllättävän suuri merkitys vaikka en teitä tunne tai edes näe.
Terveisin, ap
Pitäiskö jutella lapsen äidin kanssa tästä? Ehkä hänkin miettii samoja, että mitä lapselle käy, jos äiti kuolee. Itse ainakin miettisin. Jos isä ei ole ollut mukana elämässä ja äiti kuolee, niin jonnekin lapsi sijoitetaan. Luonnollista olisi sun luo, mutta eihän nää mene aina niin kuin ajattelisi.
Vaikutat upealta ja empaattiselta mieheltä. Voimia tähän tilanteeseen, kaikki varmasti järjestyy tavalla tai toisella parhain päin.
Voimia sinulle! Rankalta kuulostaa enkä voi kuin toivoa että näät vielä aurinkoisempia päiviä yhdessä lastesi kanssa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei lapsi on 14 vuotias. Ei tuossa iässä ole enää väliä kuka on huoltaja. Pari vuotta niin hän on täysi-ikäinen.
Ootteko käyneet lastenvalvojalla? Mitä jos kävisitte ja juttelisitte että mitä tuossa tilanteessa voi tai kannattaa tehdä. Se ei tarkoita luovuttamista sen syövän suhteen vaan ihan vain asioiden selkeyttämistä tilanteessa jossa se selkeys on tärkeää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pitäiskö jutella lapsen äidin kanssa tästä? Ehkä hänkin miettii samoja, että mitä lapselle käy, jos äiti kuolee. Itse ainakin miettisin. Jos isä ei ole ollut mukana elämässä ja äiti kuolee, niin jonnekin lapsi sijoitetaan. Luonnollista olisi sun luo, mutta eihän nää mene aina niin kuin ajattelisi.
Diagnoosi tuli tällä viikolla kun kunto romahti ja sairaalaan joutui.
Olen käynyt sairaalassa ,mutta keskustelu ei onnistu ainakaan vielä huonon kunnon vuoksi. Pelkään että asiat tapahtuvat liian nopeasti ja jään itse kaiken alle.
Tänään näin hänen vanhempiaan kun vein lapset heille.
En kyennyt puhumaan heillekään kun lapset olivat paikalla.
Terveisin, ap
Voimia surun ja taakan keskelle. Et taatusti menetä lastasi, sitä ei-biologistakaan tässä. Sen voi sanoa. Toivottavasti syöpä saadaan hallintaan. Onneksi sinulla on ihmisiä, joille puhua asiasta.