Lue keskustelun säännöt.
Olen alkoholistien lapsi ja minua kohdellaan sen takia eri tavalla.
04.02.2017 |
Eivät kaikki vaan tietyt läheiseni. Vanhempani ovat alkoholisteja joilta lapset huostaanotettu. Itse olen perheellinen ja käytän alkoholia kohtuudella. Tietyt perheenjäsenet luulevat että en käytä alkoholia ollenkaan. Jos he kuulevat, että olen vaikka käynyt baarissa (en todellakaan käy usein) niin siitä alkaa kamala huoli ja kauhistelu. Aletaan pelätä että kohta lapset viedään ja muutun alkoholistiksi. Kavereita ei saisi olla koska he saattavat olla huonoa seuraa ja saatan saada huonoja vaikutteita. Olen jo 30-vuotias.
Oikeasti välillä ärsyttää, että aina kuvitellaan kaikenlaista ja tuomitaan heti jos juon vaikka siiderin tai pari. Siksi salaankin näitä asioita.
Onko muilla samantapaisia kokemuksia?
Kommentit (5)
Vierailija kirjoitti:
Alkoholistien lapsi kantaa sitä stigmaa lopun ikänsä, se on elämänpituinen piina. Oma kokemus.
Stigma on lähinnä omassa päässä. Kun on sinut asian kanssa, niin muutkin on
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alkohilia pitäisi käyttää joka paikassa ja kun joku jää kiinni, on hän kaikkien naureskelun ja kauhistelun aihe ja silmätikku. Tänä maa on mm.alkoholin suhteen sairas monella tavalla! Älä sinä kanna vanhempiesi taakkaa. Olet oma itsesi ja vastaat vain itsestäsi ja lapsistasi. Muiden puheista ei kannata välittää ja voit sanoa tarvittaessa jänäkästi, että olet aikuinen ja et halua, että asioihisi puututaan. Voit myös kauhistelijoilta kysyä, miten monta alkoholiannosta nämä juovat viikossa ja ei kainvain krapula paina.
Toki ymmärrän että jotkut ovat huolissaan siitä, että seuraisin vanhempieni jalanjälkiä, mutta joskus tuo huoli on aivan liikaa eikä mitenkään järkevää. En muutu alkoholistiksi muutamasta annoksesta. Humalassa en ole lasten edessä enkä muutenkaan edes juo humalaan asti. En menetä lapsiani jos joskus jätän ne isänsä kanssa kotiin ja käyn kavereiden kanssa ulkona.
ap
Itse en taas juo ollenkaa alkoholia. Nuorena jotenkin jäi ns. traumat kaikesta, nii sen takia en juo, mutten myöskään sen takia, kun en ole ikinä juonut niin ei ole tarvettakkaan. Ihmiset taas kummastelevat minua kun en juo! Kaverit kaikkoo ja ihmettelevät juomattomuuttani. Sen taki ärsyttää elää tässä maassa, missä alkoholi on suuressa osassa ja määrittää paljon kaverisuhteitakin. Onnekseni kuitenkin löysin miehen, joka ei myöskään juo yhtään. Minulle on käynyt todella hyvä tuuri tuossa asiassa.
Alkoholistien lapsi kantaa sitä stigmaa lopun ikänsä, se on elämänpituinen piina. Oma kokemus.