Jos rakastaa miestä, joka ei ole ns. paperilla sopiva, niin kannattaako kuitenkin yrittää?
Mies ei sovi moniin tärkeisiin kriteereihini. Joidenkin juttujen osalta hänen olisi ehkä mahdollista parantaa käytöstään ja on näin jo tehnytkin, saatuaan tietää millaisen miehen kanssa minä haluaisin suhdetta (esim. alussa hän taivutteli totuutta, nykyisin on minulle täysin rehellinen myös vaikeista asioista). Toisia asioita taas ei voi muuttaa. Ne liittyvät ikäeroon, elämäntilanteiden eroihin ja siihen, minkälaisia ihmisiä hän on elämänsä aikana ympärilleen kerännyt.
Olen pitkään yrittänyt alkaa ajatella häntä vain ystävänä, mutta aina kun tapaamme, rakastun häneen taas uudestaan. Hän on alkanut hienovaraisesti flirttailla ja tulla lähemmäksi minua tapaamisten aikana, ja myös sanallisesti osoittaa olevansa kiinnostunut.
Minä en osaa päättää, uskallanko yrittää suhdetta jos hän joku päivä sellaista ehdottaa. Tiedän että tunteeni olisivat valtavan suuret, jos päästäisin ne valloilleen, mutta tällä hetkellä rajoitan niitä, pidän sisälläni enkä anna niiden näkyä hänelle juurikaan. Pelkään, että jos näyttäisin tunteeni ja meille tulisi suhde, en pääsisi hänestä enää irti, vaikka myöhemmin tajuaisinkin tehneeni virheen.
Kommentit (12)
Vierailija kirjoitti:
Kuka edes jaksaa keksiä monia kriteereitä. Tietty jotain pitää olla (asuinpaikka, lapset), mutta en tajua höpöhöpökriteereitä kuten jotain koulutusta tai pituutta
Siksi puhuinkin "tärkeistä kriteereistä", jotta tulisi selväksi ettei kysymys ole mistään pituudesta tai silmienväreistä. Kyse on juuri tuon tason jutuista, jotka itsekin mainitset olennaisiksi.
ap
Kriteereillä varmaan ap tarkoittaa jotain muuta.Mies voi olla myös tosi laadukas,mutta jostain tiedän,että tulet vaan saamaan pettymyksiä hänen kanssaan,ehkä ap:n kannattaa luottaa vaistoonsa.
Oletetaan, että olet ihastunut isäsi ikäiseen mieheen, joka on mielestään entinen narkomaani tai alkoholisti ja hänen kaverinsa ovat jäseniä esimerkiksi Helvetin henkselit -moottoripyöräkerhossa, jossa vain osalla on rikostuomio.
Vastaukseni: ei, ei, EI!
Vierailija kirjoitti:
Oletetaan, että olet ihastunut isäsi ikäiseen mieheen, joka on mielestään entinen narkomaani tai alkoholisti ja hänen kaverinsa ovat jäseniä esimerkiksi Helvetin henkselit -moottoripyöräkerhossa, jossa vain osalla on rikostuomio.
Vastaukseni: ei, ei, EI!
Tämä tuli itsellenikin mieleen. Ja samaa mieltäkin vielä: EI MISSÄÄN TAPAUKSESSA.
Ei. Ihmiset eivät sormia napsauttamalla muutu ja se puhuttu menneisyys on yleensä myös nykyisyys.
Ei. Jos mies ei ole sopiva niin suhde on virhe.
Riippuu, milloin jotain on tapahtunut ja mistä syystä. Ei asiat ole niin yksiselitteisiä, että aina jokin asia on paha.
Ainahan voi seurustella. Teet "virheen" vasta sitten, kun alat lapsia väsäämään.
Joku elämäntaparikollinen? En suosittele.
Mun mies oli "paperilla" kaikkea muuta kuin aviomiesmatskua, mutta rakastuin ja kohta tulee täyteen kuusi yhteistä vuotta. On kaksi lasta, lemmikkejä ja omakotitalo.
Mun kohdalla kannatti. En tosin tiedä mitä "vikoja" sun miehessä on, mutta et voi tietää, jos et kokeile.
Ei kannata, paska ei kullaksi muutu kuin saduissa. Pidä etäisyyttä ja anna torttua, niin saat suhteen edut ja vältyt narskun kuuloiselta ukolta (valehtelu).
Annan vielä vinkin: paras ennuste tulevasta käytöksestä on käytös menneisyydessä...
Kuka edes jaksaa keksiä monia kriteereitä. Tietty jotain pitää olla (asuinpaikka, lapset), mutta en tajua höpöhöpökriteereitä kuten jotain koulutusta tai pituutta