Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Avioliitto hajoamassa käsiin, apuja kaivataan!

Vierailija
03.02.2017 |

Meillä yli 15 vuotta yhdessäoloa takana ja aiemmin ongelmat on tuntuneet ratkaistavissa olevilta, mutta nyt en enää tiedä. Ensinnäkin miehellä alko-ongelmia ollut vuosia, juo ajoittain salaa suurempia määriä, muuten tissuttelee, lisäksi nyt alkanut mielenterveys reistailemaan mm. uhkailee, näkee harhoja, on aloitekyvytön ym. Ja seksiä ei ole ollut vuosikausiin erektio-ongelmien takia. Nyt on ollut sairauslomalla ja hakee jollakin tapaa apua ongelmiinsa, mutta jotenkin tuntuu että on paljon puhetta, mutta vähän tekoja. En enää oikein tiedä, mitä parisuhteesta on jäljellä, kun kaikki hauskuus, lämpö ja luottamus on kadonnut. Lapsia ei ole, mutta yhteistä omaisuutta, joka todella hankala ( lue mahdoton ) saada näinä aikoina myytyä. Itsekin olen tavallaan loppu ollessani pelkästään tunteiden likasanko, kun kumppanilla vaikeaa päivästä toiseen...kauan tätä paskaa täytyy vielä jaksaa? Pari vuotta on nyt mennyt ja huomaan nauttivani niistä hetkistä, kun saan olla vastuussa vain itsestäni eikä tarvitse lepytellä kiukuttelevaa ja mököttävää kumppania. Siksi tässä
mietin, että koska on se aika ottaa vastuu vain omasta elämästä?

Kommentit (3)

Vierailija
1/3 |
03.02.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olisko vaikka nyt?

Vierailija
2/3 |
03.02.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Helpottaisko yhtään :)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/3 |
03.02.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Näyttää kamalalta toi mun teksti, mutta siinä on tämän hetkiset vilpittömät tunnelmat. Toki välillä tehdään ihan arkisia juttuja yhdessä ja vieraiden seurassa mies on ihan normaali. Sillon mullakin on helpompi olla. Avioliiton olen ottanut vakavissani vaikken mikään uskovainen olekaan, mutta kieltämättä tulee nykyään oltua enemmän omissa menoissa ja töissä, kun kotona ei enää voi sanoa viihtyvänsä. Ja tukena ja apuna olen yrittänyt olla nämä vuodet, mutta kun mikään ei riitä eikä tunnu auttavan. 

Ap